Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Joel Pohjanpalolla oli edessään ensimmäinen liigaottelu kotikentällä HJK:n avauskokoonpanossa.
17-vuotiaan jalkapallolupauksen elämässä oli samalla viikolla tapahtunut paljon. Suuri ja mahtava Liverpool oli tarjonnut akatemiasopimusta.
– Asian käsittely oli vielä kesken. Olimme alkuviikosta ilmoittaneet Liverpooliin, että “Jolle" pelaa liigakauden Suomessa, emmekä ole kiinnostuneita akatemiasopimuksesta, isä Risto Pohjanpalo kertoi toukokuussa Yle Urheilulle.
Isä ehti kuin ehtikin sunnuntai-illaksi Töölön stadionille otteluun, vaikka oli ollut viettämässä kaveriporukalla viikonloppua Saksassa. Hän osasi odottaa kauden avauspelissä poikansa avauskokoonpanon paikkaa, sillä edellisen viikonlopun cup-ottelu oli sujunut hyvin.
Paria tuntia tai oikeastaan kahta minuuttia ja 42 sekuntia myöhemmin Joel Pohjanpalon nimi oli kaikkien huulilla.
Tuskin Liverpoolinkaan edustajat olisivat uskoneet silmiään, kun nuori hyökkääjä takoi Veikkausliigan historian nopeimman hattutempun. Edes tv-kamerat eivät olleet pysyä kyydissä mukana. Kun toista maalia vielä kelattiin hidastuksena, Pohjanpalo oli jo laukomassa kolmatta.
– Sellainen flow tulee välillä jalkapallossa. Yhtäkkiä on sellainen tilanne, että tietää pallojen menevän maaliin. Itselleni oli tärkeintä nähdä, että hän pärjää ammattilaistasolla, Risto Pohjanpalo kertoo.
Hattutemppu oli niin rivakka, että samaa voi tuskin yhtä nopeasti toistaa. Jokainen liike tuntui onnistuvan.
15. marraskuuta 2019 oli ennen 12. kesäkuuta 2021 suomalaisen jalkapallohistorian suurin päivä. Kun loppuvihellys marraskuussa 2019 Töölön stadionilla soi noin kello 20.49, kannattajat ryntäsivät hullaantuneina kentälle.
Järjestyksenvalvojat suojasivat pelaajat nopeasti vaihtopenkkien edustalle. Laulu raikui ja tanssi jatkui pitkään. Juhlahumussa oli mukana myös Pohjanpalo, mutta pelipaidan sijasta hänellä oli päällään nahkatakki.
Takana oli yli puolentoista vuoden pelitauon aiheuttanut oikean nilkan telaluuvamma, joka oli kuukautta aiemmin vihdoin parantunut täyteen pelikuntoon. Liechtenstein-ottelua edeltävällä viikolla sattui vielä yksi takaisku.
– Silloin tuntui epätodelliselta, Risto Pohjanpalo tiivistää.
Maajoukkue kokoontui maanantaina yhteen ja harjoitteli Talin hallissa vastikään uusitulla tekonurmella. Pohjanpalo saapui harjoituksiin suoraan lentokentältä.
Ulkona tekonurmella maajoukkueen harjoitellessa kenttä yleensä kastellaan, mutta sisällä se ei ole mahdollista. Kuivalla tekonurmella kitkaa on huomattavasti enemmän.
Pohjanpalo kuljetti palloa, kunnes jalka jäi hyökkääjän omien sanojen mukaan "kiinni kenttään kuin legopalikka". Nivelsidevamma piti Pohjanpalon sivussa puolitoista kuukautta lisää. Kyse oli onneksi vasemmasta nilkasta.
– Kitka oli käsittämätön. Teemu Pukki ja kumppanit vain pomputtelivat, niin eikös tämä luupää mene ja vedä nilkkansa kiinni kenttään. Sanoinkin "Jollelle", että minkä takia sinun piti mennä vetämään sinne, isä-Risto kertoo nyt jo huvittuneena.
Kuten nämä esimerkit osoittavat, Joel Pohjanpalon ura on ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Nousut ja laskut ovat olleet jyrkkiä.
Pohjanpalon jalkapallouran alkulähteet löytyvät Helsingin Ruoholahdesta. Ympäristö jalkapalloinnostukselle oli otollinen. Lapsiperheiden suosimalla alueella asui paljon samanikäisiä pelikavereita.
Pohjanpalon perheen parvekkeelta näkyi tekonurmelle, jota kutsuttiin vihreäksi kentäksi.
– Siellä hän oli koko päivän, ja äiti huusi välillä syömään. Sitten hän meni takaisin, isä-Risto kertoo Yle Urheilulle.
Jalkapalloseuraan Pohjanpalo liittyi nelivuotiaana, kun PK-35 perusti uuden joukkueen keskikaupungille. Ensimmäisiä harjoituksia pidettiin Ruoholahden alakoulussa.
Muodostui 1994 syntyneiden PK-35/City, joka oli Helsingin kentillä ikäluokkansa kermaa. Joukkueen parhaita pelaajia olivat Pohjanpalo, Matti Klinga ja Youness Rahimi. Heistä kaikista tuli ensin nuorten maajoukkueiden vakiokalustoa ja sitten ammattilaisia.
Pohjanpalo ja Klinga olivat hyviä kaveruksia myös kentän ulkopuolella. Yökyläilyjen ja mökkireissujen ohjelma oli yleensä jalkapallopainotteinen. Kaksikko pelasi yhdessä myös jääkiekkoa HIFK:ssa.
– Futiskentällä meni monta tuntia päivässä. "Jolle" oli silloin nuorempana ajoittain 6–8 tuntia kentällä päivässä. Ne olivat isoja määriä ja sen tunsi itsekin, että tämä on aika paljon. Kyllä siitä nautti, FC Lahtea nykyisin edustava Klinga kertoi toukokuussa Yle Urheilulle.
Sekä Risto Pohjanpalo että Klinga nostavat merkittävänä henkilönä esiin PK-35:n valmentajan Timo Viljamaan. Hänen johdollaan innokkaimmat pojat osallistuivat myös vanhempien ikäluokkien harjoituksiin.
– Ensinnäkin treeneissä pelattiin aina tosi paljon. "Timpan" juttu oli, että pelaamalla kehitytään mahdollisimman paljon, Klinga sanoo.
– Timo osasi käsitellä poikia ja ymmärsi, että joukkueessa oli äärimmäisen innokkaita pelaajia, jotka haluavat panostaa. Hän löysi oikean tavan toimia. Siinä joukkueessa kaikki pelaa -mentaliteetti ei toteutunut ihan täydellisesti, Risto Pohjanpalo puolestaan kertoo.
Kesällä 2002 PK-35/City voitti jokaisen turnauksen, johon osallistui. Helsinki Cupin nuorimmassa ikäluokassa kolmikko pääsi ensimmäisen kerran parrasvaloihin turnauksen finaaliin helteiselle Olympiastadionille.
Seuraavana päivänä Helsingin Sanomien otsikossa komeili ensimmäistä kertaa Joel Pohjanpalon nimi.
– Muistan sen yhä kristallinkirkkaasti. Jolle teki tosiaan yhden maalin suoraan aloituksesta. Minähän vedin ratkaisevan pilkun. Taisin vetää keskelle ylös. Se oli kova juttu, Klinga muistelee.
Olympiastadionin finaalihuumasta seuraavana kesänä nuorimmat ikäluokat kokivat mullistuksen. Kaikki pelaa -sääntöjen mukaan pisteitä ei otteluista jaettu eikä sarjataulukoita laskettu.
– Sehän oli pojille järkytys, kun seuraavana vuonna ei enää pelattukaan mistään. Poikien oli kohtalaisen vaikea ymmärtää, että tänä vuonna ei muuten lasketa tuloksia, Risto Pohjanpalo muistaa.
Vaikka kentällä pisteiden ynnäily hetkeksi lopetettiinkin, laskutoimitukset kotona jatkuivat. Pohjanpalo tilastoi pitkään jokaikisen tekemänsä maalin. Kun tuhannen maalin rajapyykki rikkoutui, laskeminen sai jäädä.
HJK:n paitaan
Yhdentoista vuoden iässä Pohjanpalo vaihtoi seuraa HJK:hon. PK-35/Cityn toiminta oli loppumassa, kun seura halusi kasata ikäluokkaan edustusjoukkueen. Kotipaikka olisi ollut tutun Ruoholahden sijaan Pihlajamäki.
– Töölön Pallokenttä oli meille maantieteellisesti huomattavan paljon lähempänä. Kyllä minullakin oli silloin sormeni pelissä. Näin "Jollessa" lahjakkutta ja ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika siirtyä HJK:hon, itsekin Klubin junioreissa aikanaan pelannut isä-Pohjanpalo muistelee.
PK-35:ssä Pohjanpalo sai kuulla isältään ajoittain tiukkaakin palautetta kentän reunalta. HJK:ssa vastaava ei tullut enää kuuloonkaan.
– HJK:ssa oli hyvät tavat etenkin siinä, miten vanhempia kohdeltiin. Vanhemmat siirrettiin kerta kaikkiaan takavasemmalle. Se oli minulle ihan oikea paikka. Seurassa tehtiin absoluuttisen selväksi, että vanhemmat ainoastaan kannustavat, kuljettavat ja kustantavat.
C-juniori-iässä Pohjanpalo ei kasvanut samaan tahtiin joukkuekavereidensa kanssa. Pelikentällä tapahtui pieni taantuminen verrattuna muihin. Hyökkääjä oli heiveröinen ja pienikokoinen eivätkä nopeusominaisuudetkaan tahtoneet riittää.
– Hän joutui miettimään pelaamistaan ihan uudella tavalla. Palloa ei voinutkaa ottaa ja pelkästään kuljettaa. Ajattelin itse monta kertaa, mitenköhän Jolle asiaa käsittelee, Risto Pohjanpalo sanoo.
Samoihin aikoihin HJK:n C-juniorien päävalmentajaksi tuli arvostettu Abdou Talat. Risto Pohjanpalon mukaan Talatin vaikutus poikansa ammattilaisuraan on ollut merkittävä. Myös pelaaja itse arvostaa lempinimeä "Dalla" kantavaa valmentajaa äärimmäisen korkealle.
– Hän oli valtavan autoritäärinen ja ankara valmentaja. Ei todellakaan ollut puhetta pelaajien kanssa jutustelusta tai positiivisuuden kautta menemisestä, Pohjanpalo sanoo.
– Välillä oli vaikeita hetkiä ja minäkin katsoin kentän laidalta, kun "Dalla" antoi palautetta Jollelle. Alaleuka vapisi siinä kentän keskiössä. Ajattelin, onko tässä mitään järkeä, kun palaute sen ikäisille pelaajille oli niin voimakasta.
Nykyään Koivukylän Palloseuraa valmentava Talat muistaa ensimmäiset kohtaamisensa Pohjanpalon kanssa. Vaikeuksista huolimatta intohimo maalintekoon teki heti vaikutuksen. Pohjanpalo oli Talatin mielestä liian ankara itselleen, jos maaleja ei syntynyt.
– C-junioreissa hän oli periaatteessa vielä lapsi. Intohimo tehdä maaleja on hänen suurin lahjansa. Jouduimme välillä vetämään hänet pois kentältä, kun hän halusi jäädä treenien jälkeen vielä jatkamaan, vaikka seuraavana päivänä olisi ollut pelikin, Talat kertoo Yle Urheilulle.
Vaikka Pohjanpalo kehittyi fyysisesti muita hitaammin, hän jaksoi yrittää. Talat muistaa ottelun B-juniorien SM-sarjasta, jossa HJK pelasi "laiskasti". Pohjanpalo nousi esiin ja nappasi joukkueen reppuselkään.
– Seuraavissa treeneissä annoin hänelle 10 euroa kaikkien edessä. Halusin näyttää, että aina ei tarvitse voittaa tai tehdä maalia. Joskus riittää, kun yrittää loppuun asti, Talat kertoo.
Yliyrittäminen ja turhautuminen karisivat hiljalleen pois Pohjanpalon harteilta ja tulosta alkoi tulla. B-juniorien Suomen mestaruuden jälkeen Pohjanpalo nostettiin Klubi 04:ään pelaamaan miesten Kakkosta. Hyökkääjä takoi vuotiaana kaudella 2011 hurjat 33 maalia. Saman vuoden syyskuussa hän täytti vasta 17 vuotta.
Talat oli nähnyt potentiaalin aikaisemmin eivätkä mykistävät tilastot yllättäneet. Klubi 04:n joukkue oli tuolloin nimekäs, sillä nykyisistä maajoukkuepelaajista ryhmään kuuluivat myös Robin Lod, Nikolai Alho ja Daniel O'Shaughnessy.
– Joel hyötyi siitä. Ympärillä oli pelaajia, jotka ymmärsivät häntä ja pystyivät laittamaan hänelle oikeanlaisia palloja.
Hattutemppujen erikoismies
Pohjanpalolla on huima kyky löytää isänsä mainitsema flow uusissa ympäristöissä. Pikakelaus syksyyn 2016 ja Pohjanpalon ensimmäisiin otteluihin Saksan Bundesliigassa vie Bayer Leverkusenin kotistadionille. Lehtereillä istui suomalaisporukassa myös Risto Pohjanpalo.
Edellisellä kierroksella Pohjanpalo oli tullut vaihdosta sisään Mönchengladbachia vastaan ja puskenut heti kavennusosuman. Ensimmäisessä kotiottelussa oli vastassa Hamburger SV. Leverkusen oli maalin tappiolla, kun suomalainen päästettiin irti.
– Täysin uskomaton päivä. Tilanne näytti Leverkusenin kannalta pahalta ja sitten Jolle tulee kentälle ja tekee kolme maalia 20 minuuttiin. Siinä sai nipistellä itseään, että voiko tämä olla totta. Jalat eivät pysyneet maassa, Risto Pohjanpalo muistelee.
Matka Leverkusenin edustusjoukkueeseen oli ollut pitkä. Vuonna 2012 HJK:n nuoresta talismaanista kilpaili Leverkusenin lisäksi Mönchengladbach. Ratkaiseva tekijä lopulliselle valinnalle oli Leverkusenissa tuolloin valmentanut Sami Hyypiä.
Täysi-ikäistymisen jälkeen alkoivat murheet, jotka ovat vaikuttaneet Pohjanpalon uraan näihin päiviin asti. Pohjanpalolta murtui jalkapöydästä pieni luu HJK:n vapaaehtoisissa harjoituksissa ensimmäisen täyden liigakauden 2012 jälkeen. Sopimus Leverkusenin kanssa syntyi vamman takia vasta vuotta myöhemmin.
Leverkusen lainasi Pohjanpalon kakkostasolle ensin vuodeksi Aaleniin ja sitten kahdeksi vuodeksi Fortuna Düsseldorfiin. Painajaismainen loukkaantumiskierre alkoi Leverkusenissa vain viikkoja historiallisen hattutempun jälkeen, kun jalkapöydän luu murtui harjoituksissa.
Pahin loukkaantuminen sattui maajoukkueen harjoitusottelussa Makedoniaa vastaan keväällä 2018. Oikean jalkaterän telaluuvamma piti Pohjanpalon sivussa peleistä piinaavat puolitoista vuotta.
Jopa koko ura oli vaakalaudalla, sillä luun sisäinen kudos oli pahasti haurautunut.
– Loppujen lopuksi oli hyvin vaikeaa havaita, mikä siinä luussa oli, Risto Pohjanpalo sanoo.
Isä hämmästelee poikansa kykyä suhtautua loukkaantumisiin. Pelaajan lähipiirille loukkaantumiset ovat tuntuneet raskailta.
– Jollella on sellainen luonne, että hän katsoo heti eteenpäin. Itse en ole osannut käsitellä hänen loukkaantumisiaan samalla tavalla. Sen takia ne ovat olleet järkytyksiä.
Isä-Risto uskoo, että Pohjanpalon suhtautuminen loukkaantumisiin kuvastaa hänen suhtautumistaan elämään yleensä. Määrätietoisuus on näkynyt esimerkiksi koulun penkillä.
– "Jolle" hoiti koulun heittämällä. Voisi sanoa, että hän oli hikipinko. Koulutehtävät olivat hänelle kuin urheilusuorituksia. En ole pätkääkään huolissani siitä, mitä hän tekee jalkapallouran jälkeen. Siitä olen vakuuttunut, että hänen työskentelynsä ei tule olemaan jalkapallon parissa vaan liike-elämässä.
Myös Matti Klinga uskoo määrätietoisuuden olleen kenties tärkein tekijä Pohjanpalon matkalla kohti maailman huippusarjoja. Määrätietoisuus näkyi jo PK-35/Cityssä.
– Nuorempana "Jolle" ilmestyi matseihin kapteeninnauha teipattuna valmiiksi käteen. Ei jäänyt epäselväksi, kuka niissä matseissa oli kapteeni, Klinga naurahtaa.
Kun Huuhkajien historiallinen EM-kisapaikka varmistui, Pohjanpalo juhli joukkueen mukana nahkatakki päällään. Puolitoista vuotta myöhemmin Pohjanpalo on valmiina lopputurnauksen haasteisiin.
Seurajoukkuetasolla Pohjanpalo on yhä Leverkusenin pelaaja, vaikka pelasikin kauden lainalla Union Berlinissä. Taas yhden maajoukkueen matkassa syntyneen nilkkavamman häiritsemällä kaudella vastuuta on tullut vaihdellen, mutta kevään mittaan maaleja on alkanut taas syntyä.
Hattutemppujen erikoismies kellotti Unionin liigahistorian ensimmäisen hatullisen 20 minuuttiin Werder Bremenin verkkoon. Suoritus oli tyypillistä Pohjanpaloa. Kun hanat aukeavat, ne tuppaavat aukeamaan kunnolla.
Abdou Talat tunnisti Pohjanpalon lahjakkuuden HJK:ssa vaikeillakin hetkillä. Jo tavaramerkiksi muodostuneita hattutemppuja voi tulevina vuosina tulla lisää.
– Minusta tuntuu, että jalkapallo ei ole antanut hänelle vielä kaikkea, mitä hän olisi voinut saada. Laitan Joelin samaan kategoriaan kuin Mikael Forssellin. Hänelläkin oli paljon potentiaalia, josta olisi voinut tulla vieläkin enemmän, Talat arvioi toukokuussa.
– Joel on vasta 27-vuotias, hänellä on vielä aikaa. Hänestä voi seuraavan 4–5 vuoden aikana tulla vielä vaikka mitä.
Lauantaina 12. kesäkuuta 2021 Pohjanpalolta tuli vähintään yksi Suomen jalkapallohistorian upeimmista voittomaaleista. Pohjanpalo oli Lukas Hradeckyn ohella Huuhkajien suurimpia sankareita, kun Tanska kaatui Pohjanpalon osumalla historiallisessa EM-avauksessa Kööpenhaminassa 1-0.
Lue lisää: