Matti Mattsson katsoo olympiarenkaisiin
Uimari Matti Mattssonin haave olympiafinaalista toteutuu vihdoin Tokiossa. Kuva: EPA
Tokio 2020

Matti Mattssoniin kohdistui järisyttävät odotukset jo 19-vuotiaana – sairauksien riivaaman urheilijan kahdeksan vuoden piina päättyi Tokiossa

Matti Mattssonin urheilu-uraa ovat häirinneet kovat henkiset paineet ja autoimmuunisairaudet. Uusi ruokavalio, valmentajan vaihto sekä määrätietoinen työ ovat kuitenkin alkaneet tuottaa tulosta. Torstaina Matti Mattsson juhlii olympiapronssia.

  • Henriikka Hiilloskorpi
Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

25 vuoden odotus päättyi torstaiaamuna, kun suomalainen uimari ylsi olympiamitaliin. Vakuuttavia otteita Tokion olympia-altaassa esittänyt Matti Mattsson liukui päämatkallaan 200 metrin rintauinnissa olympiapronssille. Mattsson ui finaalissa aikaan 2.07,13 ja paransi Suomen ennätystään yli sekunnilla.

Samalla päättyi myös Mattssonin pitkä ja tuskainen odotus. Porilaisuimarin matka Tokion olympialaisten loppukilpailuun on ollut kaikkea muuta kuin helppo.

Vuonna 2013 MM-pronssille 19-vuotiaana Barcelonassa uineen Mattssonin piti olla uusi sensaatio.

Mattsson yllätti kaikki nappaamalla tuolloin pronssimitalin 200 metrin rintauinnissa. Uusi uintitähti oli syntynyt ja nuorelta Mattssonilta saatettiin odottaa mitä vain.

Vuonna 2012 Lontoon olympialaisissa Mattsson oli julistanut, että Riossa hän ottaa kultaisen mitalin. MM-pronssi antoi tavoitteelle pontta entisestään.

Arvokisamitalin jälkeinen pyöritys oli Mattssonille kuitenkin liikaa. Henkisten paineiden lisäksi taustalla kiusasivat jo vasta myöhemmin ilmi tulleet terveyshuolet, eikä harjoittelukaan ollut hänelle optimaalista.

Matti Mattsson poseeraa MM-pronssi kaulassaan vuonna 2013
19-vuotias Matti Mattsson poseerasi pronssimitali kaulassaan Barcelonan EM-uinneissa. Kuva: Getty Images

Mitali kasasi paineita

Monen voisi luulla ylpistyvän 19-vuotiaana voitetusta MM-mitalista. Niin ei käynyt kuitenkaan Mattssonille.

Uimari kertoi kesäkuussa julkaistussa Urheilulehden haastattelussa, että hän alkoi mitalinsa jälkeen kantaa taakkaa häntä kohtaan nousseista menestystoiveista. Psyykkiset paineet veivät energiaa. Ura ei potentiaalista huolimatta lähtenyt odotettuun nousuun.

Rion olympialaiset tulivat, ja neljä vuotta aiemmin tavoitteeksi ilmoitettu kultamitali ei näyttänytkään enää realistiselta. Hän ui välieriin, mutta jäi niissä viimeiseksi. Aikakin painui kauaksi, yli neljän sekunnin päähän Mattssonin omasta Suomen ennätyksestä.

Henkisten paineiden lisäksi Mattsson oli joutunut harjoittelemaan hyvin yksinään. Valmentaja Tomi Pystynen oli läsnä vain osassa Mattssonin allasharjoituksia. Jopa lajipiireissä ihmeteltiin, miksi Mattsson valmistautui arvokisoihin uimalla niin paljon ilman valmentajansa valvovaa silmää.

– Jos 3–4 päivän yksin­treenaus­jaksolla tekniikka lähtee väärään suuntaan, sen korjaaminen vie helposti yhtä monta päivää. Sen päälle istuin älyttömän paljon autossa matkalla valmentajan luo treenaamaan, Mattsson kertoi Ilta-Sanomille vuonna 2017.

Rion jälkeen uimari oli uransa pohjalla ja ratkaisuja oli tehtävä. Ensimmäinen askel oli vaihtaa valmentajaa. Pystysen tilalle nousi entinen huippu-uimari Eetu Karvonen.

Vaikka Mattssonin meno altaassa oli laahannut uuden valmennussuhteen alkaessa jo vuosia, oli Karvosella suojattinsa suhteen kova luotto vuonna 2017. Hän kertoi tuolloin Ilta-Sanomien haastattelussa, että "Matti on edelleen se urheilija, jolla on eväät uida maailmanennätys".

Treeniohjelma muuttui ja samalla myös Mattssonin mieli harjoittelemisesta ja kilpailemisesta.

Matti Mattsson altaan pohjasta kuvattuna Tokion olympialaisissa
Matti Mattsson ja valmentaja Eetu Karvonen olivat ennen valmennussuhdettaan kilpakumppaneita. Kuva: Getty Images

Autoimmuunisairaudet kiusasivat taustalla

Jo parikymppisenä Mattsson kärsi vatsaongelmista ja poikkeuksellisesta väsymyksestä harjoitellessa. Vuonna 2015 hän hakeutui keliakiatutkimuksiin. Niistä ei kuitenkaan löytynyt mitään.

– Uskottelin itselleni monta vuotta, että ongelmat johtuivat vain kovasta treenistä, Mattsson kertoi STT:n haastattelussa ennen olympialaisia.

Valmentajan vaihdoksen aikoihin Mattssonilta alkoi lähteä tukoittain hiuksia. Lääkärin pakeilla selvisi, että Mattsson oli sairastunut autoimmuunisairaus alopeciaan. Sairaus ei ole vaarallinen, mutta siinä oma keho hyökkää karvankasvua vastaan.

Syksyllä 2018 Mattsson ajoi loputkin hiuksensa.

Valmentaja Karvonen kuitenkin epäili edelleen, että joku urheilijan kehossa ei toimi. Mattssonin energiatasot lopahtivat harjoituksissa. Hän hakeutui uudelleen keliakiatestiin vuonna 2019. Tällä kertaa koepala osoitti keliakian.

Myös keliakia on autoimmuunisairaus ja se kulkee usein alopecian kanssa käsi kädessä.

– Varmasti keliakia on ollut minulla kauemmin kuin olen tiennyt. Harmittaa, etten tehnyt aiemmin enemmän töitä asian eteen. Kun on suomalainen mies, ei viitsi kaikesta aina valittaa, Mattsson kertoi Keliakialiiton Gluteeniton elämä -lehden haastattelussa alkuvuodesta.

Gluteeniton ruokavalio tepsi heti. Vatsa ei vaivannut ja harjoitukset alkoivat kulkea uudella tavalla.

Matti Mattsson hyppää altaaseen Tokion olympialaisissa
Matti Mattssonilla on kaksi autoimmuunisairautta: keliakia ja alopecia. Keliakia vei voimat, kun ravinto ei imeytynyt kehoon. Alopecia tuhosi kehosta kaikki karvat, muttei vaikuttanut keliakian tavoin harjoitteluun. Kuva: EPA

Tulokset eivät parantuneet

Terveyshuolten selviäminen helpotti oloa henkisesti ja fyysisesti, mutta tulokset eivät lähteneet heti paranemaan. Vuonna 2019 Mattssonin kauden paras päämatkalla, 200 metrin rintauinnissa oli 2.10,30, joka uupui SE:stä edelleen lähes kaksi sekuntia.

Vuoden 2020 maaliskuussa kaiken laittoi uusiksi pandemia. Mattsson joutui harjoittelemaan välillä Yyterin kylpylän 17 metrisessä altaassa, jossa 197 senttinen uimari pystyi juuri ja juuri tekemään yhden vedon.

Alkuvuodesta hänen selästään oli löytynyt myös välilevyn pullistuma, joka esti starttihyppyjen tekemisen.

Olympialaiset siirrettiin seuraavalle vuodelle. Kauden 2020 parhaaksi ajaksi 200 metrin rintauinnissa jäi 2.11,80. Ennätys 2.08,95 oli edelleen vuodelta 2013 – ja edelleen kaukana. Jo seitsemän vuotta tulostaso oli laahannut sekuntien päässä niin omasta kuin maailman kärjenkin tulostasosta.

Mattsson ei silti luovuttanut. Hän jatkoi määrätietoista harjoittelua ja yhteistyötä valmentajansa Karvosen kanssa. Kausi 2021 on osoittanut, että se kaikki kannatti.

27-vuotias urheilija ui juuri nyt elämänsä parasta vauhtia.

Matti Mattsson iskee nyrkkitervehdyksen viereisen radan uimarin kanssa kisan jälkeen
Moni asia on loksahtanut kohdalleen ja nyt Matti Mattssonin vuosien sinnikäs ja määrätietoinen työ tuottaa hedelmää. Kuva: EPA

Yhtäkkiä unelmat ovat totta

Keväällä 2021 Mattsson palasi ensi kertaa sitten vuoden 2013 MM-mitalinsa omalle SE-tasolleen. Hän on kohennellut 200 metrin rintauinnissa Suomen ennätystään useasti. Budapestin EM-kisoissa hän johti finaalia 150 metriin ja sijoittui neljänneksi.

Olympialaisten finaalissa aika parani jälleen ja Suomen ennätys kirjataan nykyisin 2.07,13.

– Kehitys on monen asian summa. Olemme valmentajani kanssa saaneet vuoden aikana monta palasta paikoilleen. Teimme muutoksen harjoitteluun, kun perheessä on kaksi lasta ja kokonaiskuormitus alkoi kasvaa liikaa. Teen nykyisin altaassa vain yhden harjoituksen päivässä, Mattsson sanoi Suomen joukkueen etätiedotustilaisuudessa Tokiosta ennen olympialaisten alkamista.

Mattsson puhuu paljon perheestään. Se on porilaisuimarille kaikki kaikessa.

Kotona vuosien varrella on tukenut ja kannustanut puoliso Maiju Mattsson ja myöhemmin vuonna 2017 syntynyt tytär sekä uusimpana tulokkaana alkuvuodesta syntynyt poika.

Vuodet Mattssonin uralla terveyshuolineen ja vaikeine aikoineen altaassa tuntuvat olevan nyt takana päin. Helpotus ja aito onni välittyivät kaikille Mattssonin kommentissa olympiavälierän jälkeen keskiviikkona.

– Elän aikalailla omaa unelmaa, kun tuli olympiafinaali ja on kahden lapsen isä. Ei kai paljon enempää voi vaatia.

Lue myös: