Sähkö- ja automaatiotekniikan lehtorin Hannu Aaltosen päässä on muhinut jo pitkään ajatus tee se itse -laitteesta, joka voisi auttaa vesistöjen mikromuoviongelmassa.
Ihmisen elimistöön päätyy viisi grammaa mikromuovia viikossa, selvisi WWF:n maailmanlaajuisessa tutkimuksessa pari vuotta sitten. Mikromuovia löytyy Suomessa rannikoilta, mutta myös sisävesistä.
Aaltosen kullanhuuhdontaharrastuksesta oli hyötyä, kun hän lähti kehittämään laitetta, joka sai nimekseen Haavi-Heikki.
Laite on rakennettu ponttonilautasta ja suodatinjärjestelmästä pumppuineen. Energiansa se saa auringosta ja tuulesta.
Suodattimet on rakennettu pullalaatikoista, joiden pohjaan on kiinnitetty metalliverkkoa. Suodatinverkkojen avulla seulotaan vedestä eri kokoisia partikkeleita.
Lisäksi tarvitaan sähkökäyttöinen pumppu letkuineen, rivistö aurinkopaneeleita ja pieni tuulimylly, akkulaitteisto ja invertteri sen oheen.
– Tässä yhtyi monta kokemusta. Yhtenä yönä näin vain unta, kuinka eri asiat ympätään yhteen.
Ympäristöpääkaupungin hankerahalla eteenpäin
Laitetta lähdettiin kehittämään monialaisesti lahtelaisen Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoiden kanssa. Mukaan tuli myös muita opettajia ja alueen yrityksiä.
Prototyypin rakentamista varten saatiin hankerahaa Lahden ympäristöpääkaupunki 2021 -ohjelmasta.
Aaltosen mukaan päämääränä oli, että jokainen pystyisi rakentamaan ohjeiden ja piirustusten avulla oman Haavi-Heikkinsä tarvittavassa koossa vaikka omaan mökkirantaan.
Prototyypiksi rakennettu kokonaisuus painaa kuutisensataa kiloa. Hintaa sille on tullut Aaltosen arvion mukaan 6 000–10 000 euroa, mutta vähempikin riittää.
– Osat ovat edullisia ja jokaisen saatavilla rautakaupasta tai halpahallista. Jos on jo uimalaituri valmiina, hintaa muista osista kertyy pari, kolme tonnia. Eniten maksaa sähköjärjestelmä, Aaltonen toteaa.
Ensikasteen saalis: autonkumien rouhetta siivilöissä
Haavi-Heikin sai ensikasteensa Lahdessa Hennalan hulevesialtaissa. Laite osineen todettiin kaikin puolin toimivaksi.
Siivilöihin, jotka suodattavat puolesta viiteen millimetriin kokoisia partikkeleita, kertyi tunnin mittaisen testin aikana odotetusti tavaraa.
Ylimmissä siivilöissä oli paljaalla silmällä havaittavissa muun muassa mustaa rouhetta, jota arveltiin autonrenkaista irronneksi.
Nyt Haavi-Heikki on pantu toviksi telakalle ja prototyyppiä viilataan edelleen. Muun muassa automatiikkaa on tarkoitus kehittää, koska siivilät täytyy toistaiseksi vaihtaa ja puhdistaa käsin.
Haussa on myös yhteistyökumppani, mieluiten yliopisto tai ammattikorkeakoulu. Mikromuovien tutkimukseenkin Haavi-Heikki olisi oivallinen.
Hannu Aaltosen mukaan laitteesta on moneksi. Samalla kun laite pumppaa vettä ja seuloo mikromuoveja, se hapettaa vesistöä.
Laitteiston moduuleja voi myös hyödyntää eri tarkoituksiin. Aaltonen vertaa laitteen osia legopalikoihin.
– Kun lisätään otsonointi ja UV-laitteisto, laitteella voisi nostaa porakaivoista vettä. Tai jos pumppu otetaan pois, laitteistoa voidaan käyttää vaikka koulujen sähköistykseen kehittyvissä maissa, hän visioi.