Näyttelijä Nicke Lignell on ollut tälläkin viikolla useita päiviä sairaalan traumapolilla. Leikkaussalissa on tarvittu kirurgia.
Nyt hän kertoo asiantuntevasti vatsaontelon avoleikkauksesta eli laparotomiasta ja kuinka se eroaa tähystyksenä tehtävästä laparoskopiasta.
– Toisessa tehdään vain pieni reikä, jolloin toipuminen on nopeampaa. Näitä tähystyksiä on nykyisin paljon.
Näyttelijä Nicke Lignell on kirurgi nimeltä Jari Valkjärvi suositussa Syke-televisiodraamassa.
Lääkärintakki on sujahtanut helposti päälle, ja lääketieteelliset termit ovat tarttuneet roolin myötä.
– Syke on hauska soppa ja minä olen varsinainen feikkaaja, leikkaussalissa viihtyvä Lignell nauraa.
Nicke Lignell on positiivinen ihminen.
Hänestä moni asia on hauskaa tai erittäin hauskaa, olipa sitten kyseessä Voitto kotiin -visailun juontaminen, näytteleminen teatterissa, tv-sarjassa tai elokuvassa.
– Vaihtelu on tämän työn moottori, ja pitää aina olla varautunut yllätysmomentteihin.
Elokuvan tai televisiosarjan kuvauksissa se voi olla oikutteleva sää tai koira, joka ei käyttäydy käsikirjoituksen mukaisesti.
Juuri Teatterikorkeakoulusta 1990-luvun puolivälissä valmistunut näyttelijä valvoi ensi-illan jälkeen ja odotti sanomalehteä aamuneljään saakka.
Nykyisin kriitikoiden kirjoittama arvostelu ei enää vie yöunia tai jännitä yhtä paljon kuin ennen.
– Mutta totta kai! Me kaikki kaipaamme myönteistä palautetta ihan joka päivä.
Viime viikolla ensi-iltaan tuli kotimainen elokuva Rikinkeltainen taivas. Lignell näyttelee yhtä päärooleista, elämäänsä muistelevaa opettaja-kirjailijaa.
– Mies on monella tapaa eksyksissä: hänellä on haku päällä, ja rakkaus vie häntä ylös ja alas. Hän on myös kykenemätön heittämään ankkuria ja asettumaan paikoilleen.
Kaikki kriitikot eivät elokuvasta innostuneet. Arvosteluissa sitä on moitittu muun muassa pintapuoliseksi.
Lignell muotoilee tuntemuksensa näin:
– Elokuvantekijänä toivoisi arvosteluja elokuvasta omana teoksena, eikä automaattisesti romaanin kuvituksena tai vertailukohteena.
– Kieltämättä tuntuu hieman hullulta, että monen huippuammattilaisen kuukausien, osan vuosien työpanos sivuutetaan jopa täysin, hän jatkaa.
Elokuva Rikinkeltainen taivas perustuu kirjailija Kjell Westön samannimiseen menestysromaaniin. Ystävyydestä, rakkaudesta ja aikuiseksi kasvamisesta kertovassa tarinassa kuljetaan 1960-luvulta tähän päivään.
Se on Westön kirjoista yksi Nicke Lignellin omista suosikeista. Epookkien ystävänä hän pitää kirjailijan tavasta kuvata menneisyyttä.
– Olen sen ikäinen, että katson jo taaksepäin, menneeseen. En pelkästään eteenpäin.
Claes Olsson on orava
Rikinkeltainen taivas on jo kuudes Claes Olssonin elokuvaohjaus, jossa Lignell näyttelee.
Heidän kolmekymmentä vuotta kestänyt yhteistyö on nivoutunut ystävyydeksi. He viettävät aikaa muuallakin kuin kuvauspaikalla.
– Se on merkki siitä, että olemme tulleet toimeen toistemme kanssa, löytäneet yhteisen sävelen ja puhumme samaa kieltä. Hienointa on se, ettei kaikkea tarvitse edes sanoa ääneen.
Lignell sanoo lempeyttä äänessään, että hänen ystävänsä on orava.
– Hän on kirja- ja leffafriikki sekä esteetikko. Hän kerää tavaroita kuten kirjoja, valokuvia ja artikkeleita. Clasu on orava, joka ei osaa olla viemättä tammenterhoja jemmaan.
Ensimmäinen yhteinen elokuva oli Akvaariorakkaus vuonna 1993. Nicke Lignell näytteli siinä toimittajaa vastaparinaan Tiina Lymi.
– Olin siinäkin elokuvassa rakkautta haikaileva mies, joka törmää kaikkea muuta kuin maailman helpoimpaan naiseen.
– Akvaariorakkaus oli monella tapaa rohkea, kuten Anna-Leena Härkösen kirjakin.
Nuori Lignell ihaili elokuvan kuvauksissa eri ammattiryhmien saumatonta yhteistyötä, innostui ja oppi arvostamaan alan ammattilaisia.
– Minulle se oli ensiaskel elokuvan maailmaan. Sitä ennen en tiennyt elokuvassa työskentelemisestä paljoakaan.
Ruotsinkielinen Lignell näytteli Akvaariorakkaudessa ensimmäistä kertaa suomeksi.
Se jännitti ja loi paineita: hän halusi selvitä kielivaihdoksesta takeltelematta. Nyt 55-vuotiaana näyttelijä sanoo, ettei enää niin välitä, vaikka puheeseen lipsahtaisi kielioppivirhe.
Työnsä hän haluaa edelleen hoitaa mahdollisimman hyvin ja kuitenkin “pitämättä turhaa melua itsestään”.
Lignell työskentelee alalla, joka rohkaisisi kyllä nostamaan omaa häntää.
– Taideala ei ole demokraattinen, vaan äärimmäisen yksilökeskeinen ala. Samalla suuri yleisö janoaa julkisuuden henkilöitä, joita rakastaa ja vihata, hän sanoo.
Tärkein rooli on isän rooli
– Se on itsestään selvää, sanoo viiden lapsen isä ja kolmen mofa, kuten Lignellien mummolassa kutsutaan isoisää.
Merkittävimmästä roolista ei ole epäselvyttä.
– Isän rooli on tärkein. Tai ei isyys ole lainkaan rooli, vaan enemmän, hän tarkentaa.
Perheen kaikki lapset ovat jo aikuisia, lentäneet pesästä ja omillaan, mutta tiivis yhteys on säilynyt.
– Olen kannustanut ja päästänyt lapset menemään. Koen, että siksi he myös palaavat takaisin ja tulevat mielellään käymään lapsuudenkodissaan.
Pienten lasten isänä oli rankempaa kuin nyt mofana.
– Tietysti isoisänkin on otettava vastuuta, mutta se ei paina harteilla samalla lailla kuin lasten isänä.
Tänään, isäinpäivänä perhe kokoontuu taas yhteen.
– Mummolassa meitä alkaa olla jo aika iso lössi. Porukkaan kuuluu myös tyttö- ja poikakavereita. Ruokapöytä on jäänyt lyhyeksi, mutta jotenkin aina ängemme itsemme sen ympärille.
Stressitason nollaus matkalla maalle
Nicke Lignell asuu Sipoossa vaimonsa Raakelin kanssa. Vielä jossain vaiheessa he suunnittelivat muuttavansa Helsingin keskustaan, “stadiin lähelle leffateattereita”. Viimeistään sitten kun lapset muuttavat pois kotoa.
Nyt mieli on muuttunut.
Lignell muistelee lukemaansa artikkelia, jonka aiheena oli stressi. Siinä kerrottiin, miten iso merkitys asuinympäristöllä on siinä, miten hyvin palautuu paineista.
Hänkin on huomannut, että puoli tuntia kestävä ajomatka töistä kotiin maalle irrottaa mukavasti työasioista. Stressitaso nollaantuu, paineet tippuvat jo matkalle.
Omakotitalon pihasta löytyy oma paikka erilaisille värkeille. Sillä nimellä Lignell kutsuu talon huoltamisessa tarvittavia työkalujaan.
– Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Bromarvista. Siitä varmaan johtuu, että haluan olla paikassa, jossa on oma rauha.
– Tämä on hyvä näin.
Lue lisää: Akvaariorakkaus – nuorten laulu rakastelemisen vaikeudesta
Katso myös: Ensi-illassa Rikinkeltainen taivas