Voit seurata Jukka Viljasen historiallista seikkailujuoksua hetki hetkeltä ja jopa askeleen tarkkuudella. Lue ensin juttu huiman juoksun henkilöistä ja siirry sitten tästä seurantaan.
Seikkailujuoksija Jukka Viljanen on suunnitellut itsenäisyyspäivänä starttaavaa Arabian aavikkojuoksuaan jo kahdeksan vuotta, mutta sitä on vaikea hahmottaa tavarakaaoksen keskellä.
Vehkeet ovat levällään Viljasen olohuoneessa Nuuksiossa. Pentti Kotiahon kanssa riittää säätämistä, sillä vielä olisi valittava, mitkä tekniset laitteet pitäisi lennättää rahdissa Saudi-Arabian pääkaupunkiin Riadiin ja miten Suomessa testattu tekniikka toimii Arabian aavikolla. Lisäksi pakkauspöydällä odottavat juoksuun tarvittavat kengät ja vaatekerrat.
Lista kuulostaa loputtomalta. Yhteyttä täytyisi pitää Saudi-Arabiassa odottavaan retkikuntaan ja varmistaa, miten aavikolla yövytään. Onko mukana sängyt vai patjat, peitteet pitäisi varmaan ostaa Riadista. Jopa ruokapuoli on pienoinen mysteeri, taipuuko arabikokki aavikolla lettujen paistamiseen.
Alkamassa on Viljasen hiekkaerämaajuoksu tarunhohtoisen Rub´al-Khalin halki. Sitä ei ole yksikään ihminen ennen tehnyt.
Rub´al-Khali tunnetaan myös nimellä Empty Quarter, ja se on maailman suurin yhtenäinen hiekka-aavikko.
– Ensin on unelma ja sitten lähestytään konkretiaa. Tässä pohditaan, onko mukana tarpeeksi hengittävää teippiä jalkoihin. Piru asuu pikkuasioissa, siksi pitää koko ajan jutella ja sparrailla. Varmuuden maksimointia. Kaikissa projekteissa paine tulee siihen loppuun, vaikka tietäisit puoli vuotta aikaisemmin, milloin startti koittaa. Näin se aina menee, Viljanen pohdiskeli viikko ennen seikkailua.
Oravanpyörästä vapauteen ja kohti jääkarhun lihaa
Viljanen on aloittamassa jo uransa kolmatta yli tuhannen kilometrin juoksua. Kalaharin aavikon hän ylitti vuonna 2010 ja Saharan halki Viljanen juoksi ensimmäisenä ihmisenä yksin 2012. Saharan-reissun pituus oli huimat 1 628 kilometriä.
Viljanen teki ison päätöksen elämässään 2000-luvun taitteessa.
– Halusin ryhtyä ammattijuoksijaksi ja päätin mennä Juoksija-lehteen töihin. Olin ollut Sanomilla markkinointipäällikkönä yritysjulkaisuyksikössä. Se työ ei enää motivoinut, ja se oli hyppy tuntemattomaan, Viljanen muisteli.
Juoksumäärät olivat hurjia, vaikka ammattijuoksijan ura oli vasta alussa. Viljanen treenasi 7 000–8 000 kilometriä ja noin 750 tuntia vuodessa.
– Olen tosi tyytyväinen ja onnellinen, että olen pystynyt luomaan itselleni ammatin juoksemisen ympärille. Elämässä numero yksi on se, että olen vapaa. Se tarkoittaa sitä, että päätän omista asioistani, mulla ei ole kahleita. Itsenäisyys ja vapaus ovat mulle ne tärkeimmät asiat. Pitää päästä kulkemaan, olen jonkinlainen nomadi kuitenkin.
– Nämä ovat opintomatkoja, kun pääsen samalla tutustumaan toisenlaisiin kulttuureihin. Opin itsestäni ja opin valmistautumaan aina paremmin seuraaviin seikkailuihin. Aina tulee tehtyä virheitä, ja niitä asioita pystyy ottamaan huomioon seuraavassa seikkailussa, Viljanen korosti.
Oppia ja yllätyksiä on toki kertynyt jo reippaasti.
– Olen syönyt Grönlannissa jääkarhun lihaa, ja juossut aavikolla villiaasien vieressä, mutta paras hetki osui Kalaharin autiomaassa 2010. Olimme leirissä ja vieras amerikkalainen henkilö lähestyi teltta-aluetta. Hän kertoi elävänsä Bushmanni-heimon kanssa. He kutsuivat meidät kylään vieraiksi.
– Pistimme ykköset päälle eli puhtaan paidan. Kylässä oli muutama muovituoli keskellä hiekkaa. Edessä oli lava, jossa bushmannit pitivät 45 minuutin tanssiesityksen. Amerikkalainen tulkkasi, kun he kertoivat elintavoistaan ja sitten tarjoiltiin paikallisia herkkuja. Siemenet tunnistin, muita ruokia en. Pääsimme tapaamaan Kalaharin alkuperäiskansaa ja opimme tuntemaan paikallista kulttuuria.
Käsi nousi pystyyn Saharassa
Viljasen luottopakki on Pentti Kotiaho, joka oli mukana edellisessä erämaan valloituksessa Saharassa.
– Kysyin jo Saharassa heti juoksun jälkeen, että kuka lähtee Saudeihin. Vain yksi nosti käden ylös, ja se oli Kotiahon Pena. Hän on huumorintajuinen, joka pelipaikan osaaja. Kun reissussa jokainen alkaa keskittyä omaan selviytymiseen, muut jää vähemmälle huomiolle. Silloin tarvitaan piristäviä kavereita. Pena on utelias ja jaksaa kysellä väsymykseen asti kulttuurista, kielestä ja elämisestä paikallisessa kulttuurissa, Viljanen ylisti matkan tärkeää tukihenkilöä.
Kotiaho huolehtii Arabian-reissussa dataseurannan tekniikasta ja satelliittiyhteyksistä erämaasta Yle Urheilun käyttöön. Lisäksi Kotiaho kantaa Viljasen huollossa isoa roolia, sillä väsynyt seikkailija ei aina tajua omaa parastaan.
– Jukka elää sitä juoksemista vajaat 30 päivää. Kyllähän siinä huollolla on merkitystä, kun pitää saada riittävä määrä energiaa, proteiinia ja muuta syötävää. Tämähän ei ole maraton, jossa tankataan geelejä, joiden avulla mennään loppuun asti. Mieletön ponnistus edessä joka päivä.
Edessä historiallinen aavikkojuoksu ja dataseuranta
Viljasen tavoitteena on juosta Empty Quarterin halki noin 24–26 päivässä. Varsinainen hiekkaerämaa kattaa noin 1 200 kilometriä, mutta dyynimeren keskellä pitää hakea oikeita juoksulinjoja maltillisesti. Juoksun pituus kasvaa noin 1 300 kilometriin, ja Viljanen juoksee päivittäin tasan 50 kilometriä.
Yle Urheilu seuraa aavikon ylitystä askel askeleelta reaaliajassa osoitteessa yle.fi/urheilu ja Yle-sovelluksessa. Syketietojen, askelmittarien, matka- ja nopeusmittarien lisäksi Viljasen juoksua voi seurata kartalta. Huollosta ja tauolta tarjotaan myös tilannetietoa, esimerkiksi säästä. Tämä hoituu mandariininkokoisten noppakuutioiden avulla.
– Noppien hoitaminen on se isoin asia. Niiden avulla kerrotaan, onko aavikolla aurinkoista, sateista, tuulista, hiekkamyrskyä ja onko Jukka tauolla vai juokseeko hän. Nyt ei soitella kerran pari päivässä aavikolta puhelimella. Tätä dataseurantaa ei olla koskaan aiemmin tehty, Kotiaho kertoi.
Haave toteutumassa Tuhannen ja yhden yön tarinoista
Viljanen on haaveillut tulevasta seikkailusta pikkupojasta lähtien. Juoksuinnostus roihusi jo 9-vuotiaana, kun Viljanen hurrasi kotonaan Lasse Virénin puolesta Münchenin kisojen 10 000 metrin kilpailussa.
– Virénin kaatuminen 1972. Huusin kuin hinaaja kotona ja isä sanoi, että ole hiljaa. Kaikki halusivat katsoa sitä kisaa, mutta mä huusin ja juoksin ympäri taloa. Virenin merkitys on mieletön. Siitä kaikki alkoi.
Pohjoisnavan, Kalaharin, Saharan ja Grönlannin mannerjäätikön ylityksen jälkeen nyt edessä on ehkä se tärkein ja tunteikkain seikkailu.
– En tiedä, mistä tämä Arabian-juoksun haave kumpuaa. Olen lukenut pikku poikana seikkailukirjallisuutta ja tankannut myöhemmin retkikuntien historiaa. Taustalla ovat Tuhannen ja yhden yön tarinat ja 1930-luvun britit, jotka olivat ensimmäisiä tutkimusmatkailijoita Saudi-Arabian niillä alueilla, joille me nyt mennään.
– Ajattelin, että haluan juosta samat reitit, olla vähän kuin vanhan ajan tutkimusmatkailija.
Hiekkaerämaassa 1 300 kilometrin taivallus voi tuntua ylivoimaiselta esteeltä, mutta Viljasen teemana on 30 minuutin suoritus.
– Tämä on fyysinen, mutta vielä enemmän mentaalinen haaste. Keskityn juoksemiseen 30 minuuttia kerralla. Otan tauon, juon ja syön rauhassa. Asetan kelloon jälleen seuraavat 30 minuuttia, kunnes päivä ja 50 kilometriä on täynnä. Juoksu aavikolla vaatii myös kykyä lukea maastoa, tuulen piirtämiä dyynijuuria. Missä kohtaa jalka pettää tai missä kulmassa pitää juosta kohti dyynien hiekkajälkiä.
Retkikunnassa skorpioniturvallisuutta
Viljasen ja Kotiahon lisäksi retkikuntaan kuuluu 6–8 henkilöä Saudi-Arabiasta ja kolme autoa. Kotiahon huoltoautoa tarvitaan datatietojen lähettämiseen. Kakkosauto purkaa teltat aamuisin ja lähtee 50 kilometrin päähän etsimään sopivaa leiripaikkaa. Kolmatta autoa Viljanen kutsuu perhosautoksi. Sen tehtävänä on tiedustella tulevaa maastoa, etsiä sopivat juoksureitit ja raportoida säästä, esimerkiksi lähestyvästä hiekkamyrskystä.
– Emme lähde sinne turpaan ottamaan. Teemme kotityöt ja valmistelut tosi hyvin, joten mahdollisuus epäonnistumiselle pienenee päivittäin. Toki mitä vain voi tapahtua, tämähän on seikkailu. Se tekee tästä kivan jutun, Viljanen pohti.
– Siellä ollaan samassa porukassa reilut kolme viikkoa. Pitää löytää roolit, sillä sinne mahtuu monenlaisia persoonia. Homman pitäisi pysyä kasassa, ettei tulisi kärhämiä porukassa, Kotiaho jatkoi.
Viljanen ei halua pohtia liikaa mahdollisia aavikon ongelmia. Kotiaho on sen sijaan tehnyt kotiläksynsä. Skorpionit ja käärmeet on taklattava aamuisin.
– Ne ovat vaaran paikkoja. Kengät kopistellaan ja vaatteet ravistellaan ennen kuin puetaan päälle, se on skorpioniturvallisuutta. Ruokahygienia on myös tärkeä asia. Vettä ei ole käytössä rajattomasti, joten ei saa olla vatsataudissa, joka aiheuttaa kuivumista. Ongelmat eivät saa muodostua vaaraksi, se on varautumisen juju.
Historiallinen aavikkoseikkailu käynnistyy Najranin keitaalta 6. joulukuuta ja päättyy Shubaytahin öljykenttäalueelle arviolta 24–26 päivän taivalluksen jälkeen 31. joulukuuta.
– Tämä on vaativin seikkailu, mitä mulla on ikinä ollut. En lähde takki auki, että onhan näitä aikaisemminkin tehty, koska se olisi game over tosi alussa. Pidän suojauksen ylhäällä.
Yllätyksenä olympiavoittajan terveiset
Seikkailujuoksujen lisäksi Viljanen tunnetaan yritysvalmentajana ja luennoitsijana, joka saarnaa positiivisen elämänasenteen puolesta.
Viljanen ei yleensä ole jäänyt seikkailuissaan sanattomaksi, mutta nyt se hetki koitti jo kotiovella ennen lentoa Saudi-Arabiaan.
Yle Urheilu luovutti olympiavoittajan tsemppiterveiset Viljaselle aavikon ylitykseen. Kehystetyssä valokuvassa tumma parrakas mies on nousemassa kaatumisen jälkeen takaisin juoksuradalle Münchenissä 1972.
Kuvan päälle on kirjoitettu mustalla tussilla terveiset:
Älä kaadu hiekalla. Lasse Viren!
Lue myös