Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kylmävesiuinnista on tullut viimeistään korona-aikana hittilaji, kun muut liikunta- ja harrastuspaikat ovat olleet pitkiä aikoja kiinni.
Helsingissä talviuintiseurat ovat tukossa valtavan suosion takia, ja sen takia kaupunkilaiset ovat keksineet omat uintipaikkansa kodin lähirannoilta.
Aamuhämärissä tapaamamme citypulahtelijat kaipaavat kantakaupungin alueella matalan kynnyksen pulahduspaikkoja, joissa voisi nopeasti kastautua vaikka työmatkalla tai etätöiden lomassa.
Dippausta Länsiväylän ja hiilivoimalan kupeessa
Lauttasaaressa, Länsiväylän kupeessa, on laituri, joka ei ole kenenkään yksityislaituri, mutta tarkkaa tietoa uimareilla ei ole siitä, kuka sen omistaa.
Sini Liun toppatakin ja muiden talvivarusteiden alla on valmiina bikinit. Hän on kävellyt kotoaan aamu-uinnille. Tänä aamuna on poikkeuksellisen tyyntä, joskin pakkasta piisaa.
Myös Lauttasaaren uintiseurat ovat täynnä, ja koska meri on läsnä kaikkialla, asukkaat pitävät omia kylmävesiuintipaikkoja kunnossa talkoovoimin.
Tätäkin avantoa naapurusto on pitänyt talvella auki moottorisahalla.
Välillä pulahtelijoiden iloksi on ilmaantunut sydämen tai nuolen muotoisia avantoja. Laiturin alla on harava, jolla voi ennen uintia haravoida jääriitteen pois.
Helsingissä on 13 virallista talviuintipaikkaa, joita monenlaiset uintiseurat ja -yhdistykset ylläpitävät. Kaupunki suunnittelee muutamaa uutta uintipaikkaa, kaupunkilaisille tarkoitetun Oma stadi -äänestyksen mahdollistamalla budjetilla.
Esimerkiksi Laajasalossa etsitään parhaillaan sopivaa talviuintipaikkaa, mutta se ei kantakaupungin alueen uimareita juuri lämmitä.
Seurojen velvollisuus on huolehtia muun muassa portaiden ja pumppujen turvallisuudesta sekä avantojen merkitsemisestä.
Kaikille avoimia uintipaikkoja olisi kaupungin mukaan vaikea suunnitella ja ylläpitää kaupunkialueilla, koska muut liikkujat, liikkuvat jäät, virtaukset ja nopeasti muuttuvat tuuliolosuhteet voivat olla vaarallisia.
Eri puolilla kaupunkia kylmävesiuimarit jakavatkin nyt tietoa ja kuvia sosiaalisessa mediassa uintipaikoista ja pitävät kulkuväyliä ja avantoja auki.
Kaupungilla ymmärretään tarve päästä uimaan kotikulmilta ja myönnetään, että uiminen on jokamiehenoikeus, mutta muistutetaan vaaroista ja vastuusta: omatoimiavantoja ei saisi tehdä kaupunkialueelle, sillä jäillä liikkuu hiihtäjiä ja kävelijöitä, jotka voivat tipahtaa yllättäviin aukkoihin.
Myös liikkuvat jäälautat ja jäiset portaat voivat olla uimareille vaarallisia.
– Kenen on vastuu, jos kaupunkilaisten itsensä ylläpitämissä ja sosiaalisessa mediassa mainostamissa avannoissa sattuu jotakin? kysyy Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan tiimiesihenkilö Jukka Lundgren.
Kylmävesiuimarit, kuten Sini Liu, toivovat kaupungilta kieltojen sijaan yhteistyötä ja sopeutumista kaupunkilaisten alati muuttuvaan kulttuuriin.
– Toivoisimme ehdottomasti lisää laitureita ja talviuintipaikkoja. Ja ylipäätään rantojen ja vesialueiden hyödyntämistä. Suomessa on kuitenkin kaikki ihanat vuodenajatkin, sanoo Liu ja lähtee virkistyneenä uuteen päivään kohti kotiaan.
Jätkäsaaren uintikieltoalueesta on tullut suosittu pulahduspaikka
Lauttasaaren vastapäisellä rannalla, Jätkäsaaren kerrostaloalueen kupeessa Saukonpaaden aallonmurtajalle hipsii iloinen naisjoukko aamutakeissaan.
Paikalla on uimisen kieltävä kyltti: kyltin mukaan virtausten ja laivaväylän takia uiminen on Jätkäsaaren ja Ruoholahden erottavalla alueella kielletty, vaikka mereen johtaa leveät portaat kaiteineen.
– Mehän vain käymme avannossa, emmehän me ui! sanoo Tuba Seikhi, ja rouvat nauraa räkättävät.
Jätkäsaaren naiset eivät ui koskaan yksin: aina on joku mukana.
– Ei tämä rikos ole, mutta kyltti on varmaan sitä varten, etteivät lapset ui kesällä rannassa ja ajaudu laivaväylille esimerkiksi kellukkeillaan, sanoo Kaapelitehtaalla töissä oleva Maija Hurme, joka on aloittanut pulahtelun tänä vuonna.
Naisten "pulahdus" tosin kestää minuuttikaupalla. Seikhi kertoo olevansa vedessä yleensä 10–15 minuuttia kerrallaan. Hän aloitti kylmävesiuinnin jo asuessaan Iranissa, vuoristojen alas tuomissa kylmissä vesissä.
– Jätkäsaaressa ei ole uimapaikkoja. Lauttasaaressa olisi, mutta minä en halua mennä sinne, vaan haluan uida kotirannassa töiden lomassa.
Kymmenientuhansien asukkaiden Jätkäsaareen on suunniteltu uimapaikkaa ja uimalaa – mutta suunnitelma toteutunee vasta vuosikymmenen loppupuolella, kertoo alueen arkkitehti Teo Tammivuori.
Saukonpaaden portaista ei ole ainakaan näillä näkymin tulossa virallista uintipaikkaa muun muassa laivaväylän ja veden laadun vuoksi.
Aluesuunnittelija Paula Hurme kaupunkiympäristön toimialalta kertoo, että portaiden tarkoitus on se, että ihmiset pääsevät veden äärelle, eivät veteen.
Kun oikein tuuli puhaltaa, rouvat kaipaisivat tuulensuojaa tai koppia vaatteidenvaihtoon: usein tuulee niin kovaa, että tuuli nappaa vaatekappaleita portailta.
Pukukoppeja tai muita rakennelmia ei Hurmeen mukaan aallonmurtajalle olla kuitenkaan rakentamassa – juuri siksi, etteivät ne houkuttelisi uimaan.
Arkkitehti Teo Tammivuori väläyttää, että talviuimareiden kannattaisi olla kuitenkin yhteydessä kaupunkiin, vaikka hänkin tietää, että kaupunkialueille uimapaikkojen rakentamisessa on haasteita.
Eiranrannan aamuvuorolla nakkeillaan
Meri on musta. Horisonttia ei näy.
Huulta heittävien uimareiden lisäksi ääntä pitävät vain kuutosen ratikka ja rekkaralli läheiselle Hernesaaren lumenkaatopaikalle. Eiranrannan uimareita suututtaa meren likaaminen: sinne menevät suoraan tupakantumpit, maskit ja kaikki muut roskat.
Vielä aamukuudelta betonilaiturin keltaisille portaille ei ole uimareita jonoksi asti, vaikkakin "aamuvuoro" päivystää jo. Myöhemmin aamulla portailla on ruuhkaa.
Erityisesti nuoria pulahtelijoita on tullut valtavasti lisää Eiranrantaan koronapandemian myötä. Kylmässä vedessä kaikki uimarit ovat tasa-arvoisia, ikään tai arvoon katsomatta.
Yhteiskäytössä on aitaan sidottu puinen petkele, jolla voi hakata keltaisten portaiden välissä olevaa 27 metrin pituista uintikaistaletta avoimeksi, jos se ehtii jäätyä uimareiden välissä.
Jyrki Karinen pelmahtaa paikalle Postin takki yllään. Hän alkaa puhua pulputtaa ja kaivella uintikamojaan nyssäköistään. Tänään on mukana vaaleansininen aamutakki.
– En ole tämän aamutakin kanssa vielä oikein sujut. Tämä on liian herkkä väriltään, saattaa likaantua helposti.
Karinen ui "nakkena", kuten hän itse sanoo. Märän uikkarin kanssa ei tarvitse pelata. Aamulla kukaan ei ole näkemässä, paitsi tuttu uintiporukka.
Keltaisia rappusia pitkin mustaan veteen katoaa myös Jyrki Karinen, joka alkaa kauhoa eteenpäin.
Karinen ajautui talviuinnin pariin, kun korona sulki rajat ja muut harrastukset. Kesän hän ui Hietsussa, kunnes päätti jatkaa uintia joka aamu. Eiranrannasta löytyi hyvä laituri ja mukava porukka.
– Ajattelin, että täytyisi tuota lutakkoa eli merta hyödyntää vähän nykyistä paremmin.
Karinen vie aamulla aikaisin vaimonsa töihin ja käy uimassa ennen omien, puoli kahdeksalta alkavien töidensä alkua. On luppoaikaa, eikä kaupungilla tapahdu mitään.
– Tässä yhdistyvät liikunta ja ilmainen hupi, hän sanoo.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 10. helmikuuta kello 23:een asti.
Juttuun lisätty 9.2. kello 11.26 lause, että kaupunki myöntää, että uiminen on jokamiehenoikeus.
Lue seuraavaksi: