Forssalaisen Koskenniskan hotellin oven takana oli viikonloppuina pitkät jonot 1980- ja 1990-luvuilla. Alakerran mustaseinäisessä diskossa soi Stayin' Alive. Baarimestari teki sinisiä enkeleitä, eikä kenellekään tullut mieleen syödä. Riitti, että oli päässyt sisään, päällä oli oikeanlaiset vaatteet ja osasi tanssia.
Yläkerran salissa soitti puolalainen yhtye aikuisten tanssimusiikkia. Yhtyeiden kanssa oli sovittu, että he esiintyvät kuutena päivänä viikossa. Soittajat asuivat hotellissa. Salin asiakkaat tilasivat kossuvissyä, pippuripihviä ja lämpimiä voileipiä. Kassakoneet kilisivät. Tupakan savu leijaili kattoon asti. Tarjoilijoilla oli mustat hameet, valkoiset, hyvin silitetyt paitapuserot ja liivit.
Nyt aika on toinen.
Forssalainen perheyritys on laittanut hotellikiinteistön myyntiin vajaalla puolella miljoonalla eurolla. Ikääntyneen on raskasta pyörittää yritystä, joten moni päätyy myymään. Ikääntyviä yrittäjiä on Suomessa yli 74 000. Kolmannes arvioi, että joutuu lopettamaan toiminnan, koska jatkajaa ei ole.
Hotelli Koskenniskan yrittäjäpariskunta aloitti 1990-luvun laman kourissa ja joutuu luopumaan elämäntyöstään koronan kurittaessa ravintola-alaa.
Karaoke tuli ensimmäisten joukossa Forssaan
Koskenniskan ulko-ovea availi aikoinaan Jorma Virtanen. Läpitunkevalla katseellaan hän arvioi sisään pyrkijöiden pukeutumisen, käyttäytymisen ja sen, onko asiakas ottanut pohjia. Nyt hän on yli kahdeksankymppinen ja jäljellä ei ole enää kovin monta ovenaukaisua.
Jorma Virtanen otti vaimonsa Päivi Jääskeläisen kanssa Hotelli Koskenniskan vetääkseen kolmekymmentä vuotta sitten 1990-luvun pahassa lamassa. Yrittäjyys vaati intoa ja rohkeutta. Lama kynti erityisesti Forssassa syvältä: yritysasiakkaita hävisi ja työttömiksi joutuneilta puuttui raha.
– Olimme kuitenkin hullun innokkaita. Emme olisi muuten päässeet alkuun olleenkaan. Koko ajan piti yrittää keksiä uutta, kertoo Jorma Virtanen.
Disko veti taloon väkeä, samoin kuin jokaviikkoiset naistentanssit. Karkeloihin valui naisia ja myyntimiehiä kaukaa maakunnasta. Mutta erityisen ylpeä Virtanen on Koskenniskan karaokeilloista.
– Karaoken aloitin ensimmäisten ravintoloiden joukossa. Olimme Suomen seitsemäs ravintola, missä sai laulaa karaokea. Meillä oli karaoke-emäntiä ja tilasimme musiikkiuutuudet säännöllisesti Helsingistä. Yksi levy maksoi satoja markkoja.
Irwinkin nukkui täällä
Ravintolat palvelivat asiakkaita eri aikoina ja öisin täytyi päivystää hotellin takia. Vieraita riitti. Elämää helpotti, että Virtaset asuivat hotellirakennuksessa.
Päivi Jääskeläinen kertoo, että hän oli töissä yökerhossa aamuyöllä kello neljään asti. Sitten oli hetki aikaa levähtää.
– Aamulla päivä alkoi, kun olin jälleen laittamassa salia lounaskuntoon. Kai sitä väsynyt oli, mutta selvisimme kovalla työllä. Oli tärkeintä, että tykkäsi työstä, kertoo Päivi Jääskeläinen.
Pariskunta näki ruuhkavuosina toisiaan töissä. Yli 70-vuotias Jääskeläinen kertoo, että nyt on aika hellittää hiukan.
– Tuntuu siltä, että jaksaisin vielä, mutta ikää on jo paljon. Ihminen haluaa nauttia loppuelämästä niin kauan kuin täällä ollaan.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaille 13.2 klo 23 saakka. Maistuuko yhä sininen enkeli tai kossuvissy? Mitä itse muistelet entisistä ravintola-ajoista?