Näyttelijä Andrei Alén, 40, on innoissaan. Huhtikuun alussa saa ensi-iltansa Aku Louhimiehen ohjaama elokuva Odotus, joka kuvattiin Turun saaristossa ensimmäisenä koronakesänä 2020. Alénilla on elokuvan toinen miespäärooli, mutta ei siinä kaikki. Odotus on Alénin ja Louhimiehen yhteisen tuotantoyhtiön ensimmäinen elokuva. Siinä näyttelevät Alénin ohella myös Inka Kallén, Aku Hirviniemi ja Adeliina Arajuuri. Se on jo neljäs Louhimiehen ohjaama tuotanto, jossa Alén on näyttelijänä mukana.
Vasta pari vuotta sitten Lontoosta Suomeen muuttanut Alén on alkanut tulla tutuksi suomalaiselle elokuva- ja tv-yleisölle pikkuhiljaa. Hän esitti pohjoiskarjalaista Rahikaista Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa (2017), ja Suomessa sellaiset roolit muistetaan. Moni tunnistaa hänet myös Roba-poliisisarjasta (C-more), jossa pitkänhuiskea Alén esittää neuroottista suomenruotsalaista poliisijohtajaa Christoffer Lundinia.
Odotus-elokuvan lisäksi Alénilla on muutakin jännitettävää: hän oli vastikään Tampereella markkinoimassa Suomen ensimmäistä kokonaan Suomessa kuvattua Hollywood-elokuvaa, sillä myös Alénilla on siinä rooli. Yhdysvaltalaisen Riley Stearnsin ohjaama Dual-elokuva kuvattiin Tampereella syksyllä 2020. Tuotannon ulkomaalaiset näyttelijät rakastuivat kaupunkiin. Alénin oli suomalaisena vaikea ymmärtää, miten koronarajoitusten tyhjentämä Tampere oli ulkomaalaisten kollegojen mielestä niin ainutkertainen.
– He hehkuttivat sitä ja vertasivat kaupunkia Seattleen.
Alén pääsi elokuvaan varmasti myös kielitaitonsa takia. Hän on käynyt teatterikoulun Lontoossa, ja asunut siellä aikuisiällä 16 vuotta. Ensimmäinen kosketus tapahtui jo taaperona, kun Alénin perhe asettui Britanniaan isän ammatin takia. Andrei on nyt jo eläkkeellä olevan MM-tason rallikuskin Markku Alénin poika, ja äiti on entinen Finnairin lentoemäntä. Pikkuveli Anton ajoi rallia, kuten isänsä.
– Olen Englannin paras suurlähettiläs. Rakastan sitä maata, ja sen ihmisiä, Alén sanoo.
Suomeen hänet ajoi takaisin moni asia, kuten Brexit, koronapandemia ja suomalainen tyttöystävä. Vaa’assa painoi myös ajatus tuotantoyhtiön perustamisesta Louhimiehen kanssa. Siitä tuli totta toissa vuonna.
Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa Alén tajusi, ettei hän ollut ollut koskaan aiemmin aikuisena niin pitkää aikaa yhtäjaksoisesti Suomessa.
– Suomessa olivat ystävät, perhe ja isovanhemmat. Ja toisaalta tuntui itsekkäältä asua ulkomailla, Alén miettii.
“Ajattelin, että olen tyhmä”
Englannissa kasvanut Andrei sai kouriintuntuvan kosketuksen Suomeen, kun Alénit muuttivat tänne takaisin ralli-isän aktiiviuran päätyttyä. Elettiin 1980-luvun loppua, ja Andrei meni Lauttasaaren ala-asteen ensimmäiselle luokalle. Koulussa hän tunsi itsensä ulkopuoliseksi, sillä Alén ei tajunnut opetuksesta juuri mitään. Lisäksi isän julkinen ammatti herätti huomiota muissa oppilaissa. Jotkut heistä kiusasivat Adreita siitä, että isä ajoi rallia.
– Kun isä ei menestynyt kisoissa, sain kuulla siitä koulussa. Voisi nopeasti luulla, että rallikuski-isä olisi ollut toisten poikien mielestä magee juttu, mutta ei Lauttasaaressa, Alén sanoo ja nauraa.
Koulussa Andrei tunsi olevansa erilainen. Poika ei osannut kirjoittaa eikä lukea, ja asia tehtiin selväksi myös muille: opettaja vei Andrein luokan eteen, ja pyysi muita oppilaita vilkuttamaan tälle, kun poika lähti kesken koulupäivän tukiopetukseen.
Tilanne jatkui vuosia.
– Ajattelin, että olen hieman tyhmä. Kesti todella kauan tajuta, että olenkin superälykäs, Alén toteaa ja nauraa.
Hänellä on vaikea lukihäiriö, joka ei ole kadonnut mihinkään. Andrei kompuroi lukion läpi neljässä vuodessa, ja pääsi juuri ja juuri ylioppilaaksi.
– Nyt tuntuu uskomattomalta, miten paljon tuskaa se aiheutti minulle koulussa, kun kaikki varhaisvuodet pyörivät lukihäiriön ympärillä.
Vasta lukiossa Alénille selvisi, että hänellä on harvinainen dysleksia. Alén ei sekoile juurikaan kirjaimien kanssa, mutta häneltä voi jäädä kokonaisia sanoja pois virkkeistä, vaikka hän itse näkee ne paperilla.
On kiinnostavaa, että näyttelemisen ohella Alén myös käsikirjoittaa.
– Vaikeudet suomen kielessä eivät tee minusta huonompaa tarinankertojaa. Ensimmäinen versioni tarvitsee aika paljon editointia, sillä se voi olla ulkopuoliselle täyttä hepreaa, Alén toteaa.
Hän ajattelee nyt, että lukihäiriö on hänen supervoimansa.
– Ajattelen, että heikkoudesta pitää tehdä vahvuus.
Lukihäiriö on pannut Alénin miettimään monia asioita uudella tavalla ja löytämään ongelmiin luovan ratkaisun.
– Lukihäiriö esti menestymisen koulussa, mutta ei sen ulkopuolella.
Alén ottaa esimerkin teatterikoulusta Lontoossa, jossa hän näytteli kerran Shakespearen Macbethin. Se on pääosan esittäjälle 90-sivuinen tekstijärkäle.
– Hämmästyttävää tässä on se, että lukihäiriöstä huolimatta olen oppinut tekstit tosi nopeasti.
Näin kävi myös Macbethin kohdalla.
Ilman agenttia ei pärjää Lontoossa
Alénin tie menestyväksi näyttelijäksi on pitkän työn tulos. Hän uskoo, että siihen vaikuttivat osin ikävät koulumuistot ja lukihäiriö.
Lukion jälkeen Alén pääsi Helsingin kaupungin pyörittämälle Siniselle verstaalle. Se on nuorille tarkoitettu teatterin tekemisen työpaja. Sieltä matka jatkui Veijo Baltzarin teatteriproduktioon Jumalten paratiisi, jota esitettiin kesällä 2004.
Baltzar sai viime vuonna syytteen törkeästä ihmiskaupasta ja törkeistä seksuaalirikoksista, mutta Helsingin käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet helmikuussa 2022. Syyttäjät aikovat valittaa tuomiosta hovioikeuteen.
– En itse nähnyt mitään outoa, ihmeellistä tai rikollista näytelmää tehdessä, Alén sanoo nyt.
Baltzarin teatteriseurueen jälkeen Alén pääsi Ylioppilasteatteriin, ja sieltä Lahden kansanopiston teatterikoulutukseen, mutta Teatterikorkeakoulun ovet eivät auenneet nuorelle miehelle, vaikka hän pyrki sinne useaan otteeseen. Ehkä siitä kumpusi Alénille tie menestykseen. Lahden kansanopiston jälkeen hän haki Lontoon East 15 Acting Schooliin ja pääsi. Alén oli kurssin ainoa ulkomaalainen.
Maineikkaassa koulussa uskottiin metodinäyttelemiseen, joka tarkoittaa sitä, että näyttelijä elää roolinsa kanssa. Alén kuvailee opinahjoa amerikkalaiseksi Stanislavski -kouluksi.
Konstantin Stanislavski (1863–1938) oli venäläinen teatteriohjaaja ja -pedagogi, joka on vaikuttanut voimakkaasti näyttelijäntyön teoriaan Venäjältä Yhdysvaltoihin.
– Ensimmäinen vuosi oli paras. Opettajat kehuivat meitä ja itsetunto kasvoi. Sen jälkeen kaikki alkoivat vain haukkua. Sinut nostetaan ensin koulussa ylös ja sen jälkeen hajotetaan, Alén toteaa.
Metodi sai Alénin ajattelemaan näyttelijäntyötä eri tavalla kuin aiemmin. Se ei ollutkaan pelkästään mukavaa ja hauskaa, vaan ammattiin liittyi myös epämukavia tilanteita.
Kolmivuotinen kurssi huipentui näytösesiintymiseen, jota Alén pitää yhä kiusallisena kokemuksena.
Koko porukka sparrattiin kohtaamaan kurssin viimeisenä vuotena Lontoon teatterimaailman avainhenkilöt: ohjaajat, tuottajat ja agentit rituaalissa, joka päättyi cocktail-tilaisuuteen. Lontoon teatterin mekassa West Endissä pidetty showcase alkoi valmistuvien näyttelijäopiskelijoiden parikohtauksilla, ja niiden jälkeen koko porukka palasi lavalle yhteislauluun.
– Opiskelin kolme vuotta näyttelijäksi yötä päivää ja koko homma kulminoitui tähän todella typerään kohtaukseen. Siihen tehty työmäärä oli kyllä aikamoinen, Alén sanoo nyt hymyillen.
Lontoon teatterit ovat pääosin yksityisiä, ja vuoden 2008 talouskriisi oli iskenyt kaupungin teatterialan rakenteisiin.
Välillä Alénin valtasi työnhaussa epätoivo.
– En ole kuitenkaan koskaan menettänyt toivoa. Olen aina mennyt rohkeasti ja sinisilmäisesti unelmaaani kohden.
Työnhaku Lontoossa on raastavaa, ja väärinkäsityksiä sattuu.
Alén osaa myös hieman ruotsia, joten kerran hän meni koekuvauksiin ruotsiksi. Repliikit lyötiin käteen kuitenkin sveitsinsaksaksi.
– Sanoin, ettei tämä ole ruotsia, mutta casting director totesi, että onpas.
Casting director etsii työkseen ohjaajille sopivia näyttelijöitä.
– Ja kun olet käynyt muutaman minuutin koekuvauksessa kolmihenkisen juryn edessä, käytävällä odottaa kolmekymmentä samannäköistä kaveria.
Alén rakastaa liioittelua varsinkin silloin, kun puhutaan määristä. Moni asia tapahtuu kymmenen, ellei peräti satakertaisesti hänen puheissaan.
“Naureskelimme Brexitille”
Alén on nähnyt Lontoon muutoksen, joka alkoi vuonna 2008, kun maailmaan iski talouskriisi. Silloin merkittävä yhdysvaltalainen, maailmanlaajuinen rahoitusalan yritys Lehman Brothers meni konkurssiin, ja seuraukset olivat tuhoisat myös Lontoossa.
Alén oli silloin vielä näyttelijäopiskelija.
Muutos näkyi myös katukuvassa, kun high streetin kauppiaat vaihtuivat pienistä yksityisyrittäjistä kasvottomiin ketjuihin. Briteissä high streetillä tarkoitetaan vilkkaita kauppakatuja, joiden varrella ovat kaikki tärkeimmät palvelut.
– Helsingistä alkoi tulla samaan aikaan kulttuurisesti rikkaampi, ja Lontoosta tasapaksu, Alén toteaa.
Hän oli alkanut esiintyä teatterikoulun jälkeen mainos- ja lyhytelokuvissa saadakseen tuloja ja pärjätäkseen paremmin kameran edessä koekuvauksissa. Varsinainen leipä tuli mainostoimistosta. Alén pääsi lontoolaiseen digimainostoimistoon, jossa hän alkoi tuottaa ja ohjata videoita.
– Aloin kehitellä mainostoimistossa elokuvakäsikirjoituksia. Teen yhä yhteistyötä heidän kanssaan.
Aku Louhimiehen ja Alénin ystävyys juontaa sekin juurensa Lontooseen.
– Aku tuli Lontooseen elokuva-alan tapaamisiin ja kysyi, josko voisin näyttää hänelle kaupunkia.
Jasper Pääkkönen oli tutustuttanut miehet aiemmin toisiinsa Helsingissä.
Lontoossa Louhimies ja Alén miettivät, pitäisikö heidän kirjoittaa yhdessä tarina suomalaisesta miehestä yksin Lontoossa. Se perustuisi Alénin kokemuksiin kaupungissa.
– Varmasti se vielä tehdään.
Lontoo ehti muuttua vielä pariin kertaan ennen kuin Alén pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti Suomeen. Ensin tuli Brexit ja sitten koronapandemia. Britannia erosi EU:sta Brexitin seurauksena.
– Olin Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa ja luin kipinävuorossa puolijoukkueteltassa Brexit-kansanäänestyksen tuloksen yöllä kännykästä.
Alénin omassa kuplassa, mainostoimistomaailmassa, koko ajatukselle Brexitistä oli naureskeltu ennen kuin siitä tuli totta kesäkuussa 2015. Silloin 52 prosenttia briteistä äänesti EU-eron puolesta.
Kun Alén palasi “metsästä” takaisin Lontooseen, ihmiset miettivätkin yhtäkkiä tosissaan, miten Brexit muuttaa heidän elämänsä ja Britannian.
– Ja kun ihmiset vielä tajusivat, ettei kenelläkään ole oikeasti hajua siitä, miten Brexit pitäisi tehdä. Sen toteuttaminen venyi ja venyi monta vuotta, mikä johti jatkuvaan epätietoisuuden tilaan. Se vaikutti aivan kaikkeen, Alén sanoo.
Myös elinkustannuksiin. Ne ovat nousseet Alénin mukaan Brexitin jälkeen entisestään.
Alén ei ole päässyt eroon Lontoosta. Se kummittelee yhä mielessä.
– En uskalla kuitenkaan lähteä. Ainakaan vielä, koska pelkään, että jään sinne.
