Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Tammikuussa 2015 saksanmetsästysterrieri Ukko löytyi lumikinoksen alta omistajansa kotitalon pihalta. Kuollut koira oli kaulapannastaan edelleen kettingissä kiinni.

Omistajan mukaan koira oli ennen kuolemaansa käyttäytynyt normaalisti, kunnes se eräänä aamuna oli ”katsahtanut” häntä ja “nuupahtanut paikoilleen” pihalle. Siihen hän koiran jätti.

Myöhemmin kunnan eläinlääkäri kaivoi koiran kinoksen alta ja totesi, että koira oli kuollut nälkään. Koiran omistanut mies sai syytteen paitsi törkeästä eläinsuojelurikoksesta, myös vaimonsa väkivaltaisesta pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta. Oikeudessa hänet tuomittiin yhden vuoden ja viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Tämä on yksi Ylen MOT-toimituksen läpikäymistä yli 700 eläinsuojelurikostuomioista. Ukko-koiran omistajan saama ehdollinen vankeusrangaistus on aineistossa poikkeus, johon vaikuttivat miehen muut rikokset.

Tässä jutussa voit itse testata, osaatko arvioida millaisia tuomioita oikeus eläinsuojelurikoksista langettaa. Juttu sisältää oikeudessa esitettyjä valokuvia ja videoita, joista osa voi järkyttää lukijaa.

Seuraava tapaus on oikea poliisin tutkima eläinsuojeluasia. Teon kuvauksen jälkeen voit arvata nappia painamalla, millainen tuomio tapauksesta annettiin.

MOT:n selvitys paljastaa, että tyypillisin rangaistus eläinsuojelurikoksesta on sakkorangaistus. Viime vuosina lähes 70 prosentissa käräjäoikeuksissa käsitellyistä eläinsuojelurikoksista syytetylle on määrätty rangaistukseksi sakot. Toiseksi yleisin rangaistus on ehdollinen vankeusrangaistus.

Muutamassa tapauksessa tuomioistuin on jättänyt tuomitsematta rangaistuksen syytetyn kuoleman tai pysyvän heikon terveydentilan vuoksi.

Eläinsuojelurikoksia jää kirjaamatta

Poliisilla on esitutkintaviranomaisena velvollisuus toimia, mikäli epäillään, että eläinsuojelulakia on rikottu. Kovin hyvin poliisi ei ole tästä velvoitteesta suoriutunut. Vuonna 2019 tehdyssä kyselyssä 71 prosenttia virkaeläinlääkäreistä arvioi, ettei oman paikkakunnan poliisi hallitse eläinsuojelulain säännöksiä.

Myös eduskunnan oikeusasiamies (EAO) totesi ratkaisussaan joulukuussa, että poliisin eläinsuojelurikosten käsittelyssä on ollut ongelmia. Yksi niistä on se, että rikoksia jää kirjaamatta poliisin järjestelmiin.

“Se, että eläinsuojelurikoksia koskevia ilmoituksia jää kirjaamatta, tarkoittaa myös, ettei rikosvastuu voi käytännössä toteutua”, EAO kirjoitti päätöksessään.

Eduskunnan oikeusasiamies vaati ongelmia korjattavaksi viipymättä.

Poliisi ei aina tunnista rikosta

EAO:n kritiikki perustui entisen poliisin Toni Lahtisen Suomen eläinsuojelyhdistyksen lukuun tekemään kanteluun, jossa hän oli käynyt läpi poliisin vuonna 2018 kirjaamat reilut 700 eläinsuojelutapausta. Noin puolessa löytyi laadullisia ongelmia.

– Hyvin monin paikoin poliisi ei vaikuttanut tunnistavan rikoksen tunnusmerkistöjä. Se tarkoittaa, että tapauksia oli säännönmukaisesti kirjattu esimerkiksi eläinsuojelurikkomuksena, vaikka kyse oli perusluonteisesta eläinsuojelurikoksesta. Usein ei edes tunnistettu, että kyseessä on rikos, sanoo Lahtinen.

Hän toimii nykyään eläinsuojelukonsulttina Team Rokka -nimisen toiminimen alla.

Poliisiajastaan Lahtinen muistaa, ettei tätä rikostyyppiä yleisesti olla otettu tarpeeksi vakavasti.

Seuraava tapaus on oikea poliisin tutkima eläinsuojeluasia. Teon kuvauksen jälkeen voit arvata nappia painamalla, millainen tuomio tapauksesta annettiin.

Syytteen nostaminen ei ole itsestäänselvyys

Kaikki eläinsuojeluun liittyvät huomautukset eivät täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Mutta moni täyttää, ja ne olisi hyvä punnita oikeudessa. Sinne vievä tie on kuitenkin kivinen.

Ensin jonkun pitää nähdä, mitä tapahtuu. Sen jälkeen asiasta pitää ilmoittaa valvontaviranomaiselle, joka suorittaa tarkastuksen. Tämän jälkeen poliisin pitää arvioida, että on tapahtunut rikos ja sen jälkeen syyttäjän pitäisi vielä päättää nostaa syyte.

Syytteen nostaminen ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys, sanoo rikosoikeuden dosentti Tarja Koskela Itä-Suomen yliopistosta.

– Syyttämättäjättämispäätöksissä perusteena on usein, että ihminen on joko luopunut eläimistä tai korjannut eläinten olosuhteet. Jos ihminen lyö toista ihmistä ja sen jälkeen lupaa, ettei enää lyö, niin kyllähän se ihminen silti siitä syytteen saa. Mutta eläinten kohdalla ei välttämättä ole näin.

MOT:n selvityksen perusteella oikeuteen asti etenevissä tapauksissa on monesti kyse pitkäkestoisista ja vakavista eläinsuojelurikoksista. Siitä huolimatta tekijä selviää useimmiten sakkorangaistuksella.

Oikeustapausten määrä myös vaihtelee paikkakuntakohtaisesti. Pirkanmaalla tapauksia päätyy oikeuteen eniten. Tarja Koskela arvioi, että syy tähän on alueella hyvin toimiva ketju valvontaeläinlääkäreistä poliisiin, syyttäjiin ja tuomioistuimeen saakka.

Monessa oikeuteen päätyvässä tapauksessa oli kyse väkivallasta. Koiraa tai hevosta hakataan, koska se ei käyttäydy niin kuin ihminen haluaa. Marsu heitetään lumihankeen ja jätetään sinne, kissaa paiskotaan seinään tai kuristetaan.

Tällaisissakaan tapauksissa oikeus ei välttämättä tuomitse törkeästä eläinsuojelurikoksesta, toteaa Elli Valtonen. Hän on toiminut pitkään valvontaeläinlääkärinä Helsingissä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa, jossa analysoidaan vuosina 2011–2020 annettuja eläinsuojelurikoksiin liittyviä tuomioita. Materiaali koostuu vajaasta 1500 asiasta, joista 948 koskee lemmikkejä.

Valtosen väitöskirjaa ei ole vielä julkaistu, mutta hän avaa MOT:lle tutkimuksen alustavia tuloksia.

Valtosen aineistossa yli puolessa käräjäoikeuksiin päättyneissä rikoksissa yksi tai useampi eläin oli teon seurauksena kuollut tai jouduttu lopettamaan. Tuotantoeläinten kohdalla näin oli 57 prosentissa ja seura- ja harrastuseläinten kohdalla 49 prosentissa teoista.

– Nämä suhteet viittaavat minusta siihen, että oikeuskäsittelyyn päätyvät teot ovat varsin vakavia ja vain jäävuoren huippu kaikista eläinsuojelulainsäädännön rikkomisesta, Elli Valtonen sanoo.

Hänen alustavan analyysinsä mukaan neljäsosassa tuomioista kyse on ollut eläimiin kohdistuvasta väkivallasta.

Seuraava tapaus on oikea poliisin tutkima eläinsuojeluasia. Teon kuvauksen jälkeen voit arvata nappia painamalla, millainen tuomio tapauksesta annettiin.

Syyte perusmuotoisesta eläinsuojelurikoksesta on oikeudessa tavallisin nimike. Siitä voi tuomita vankeutta korkeintaan kaksi vuotta. Valtosen aineistossa pisin vankeustuomio tästä rikostyypistä on kuitenkin vain puoli vuotta ja vain kuudessa tapauksessa rangaistus oli tuomittu ehdottomana. Neljä näistä oli muunnettu yhdyskuntapalveluksi.

– Niissä kahdessa tapauksessa, joissa vankeus on tuomittu ehdottomana, on kyse erittäin raa'asta väkivallasta eläimiä kohtaan teräaseita ja tai ampuma-aseita käyttäen, mikä on johtanut pitkittyneeseen kärsimykseen ennen eläimen kuolemaa.

Kummassakin syyttäjä oli vaatinut tuomiota törkeästä eläinsuojelurikoksesta, mutta käräjäoikeuden mielestä törkeän teon tunnusmerkit eivät olleet täyttyneet.

– Esimerkiksi eläimen kuoleminen omaan vereensä tukehtumalla tai puukotuksen jälkeen useiden minuuttien ajan kituen ei tee tekotavasta erityisen raakaa tai julmaa. Kummankin tekijän aiempi rikollisuus kuitenkin edellytti vankeuden tuomitsemista ehdottomana. Toinen sai eläintenpitokieltoa kolme vuotta, toiselle syyttäjä ei edes vaatinut sitä, Valtonen kertoo.

Seuraava tapaus on oikea poliisin tutkima eläinsuojeluasia. Teon kuvauksen jälkeen voit arvata nappia painamalla, millainen tuomio tapauksesta annettiin.

Käräjäoikeuksilla näyttää olevan korkea kynnys määritellä tekotapa erityisen raa'aksi ja julmaksi. Törkeän teon tunnusmerkistö täyttyy Valtosen mukaan harvoin, vaikka kyse olisi hyvin väkivaltaisista tapauksista.

– Esimerkiksi: koiran tukehduttaminen kuoliaaksi pitämällä kuonosta kiinni ja estämällä hengittämästä on syytetty ja tuomittu lievänä eläinsuojelurikoksena, samoin koiran lyöminen pesäpallomailalla ja kissan kuristaminen.

Myös MOT:n tutkimissa tapauksissa eläimen väkivaltaisesta kohtelusta on saatettu tuomita vain sakkorangaistus.

Törkeästä eläinsuojelurikoksesta maksimirangaistus olisi neljä vuotta vankeutta. Pisin Ylen tutkimasta aineistosta löytynyt tuomio törkeästä eläinsuojelurikoksesta oli vuoden ja kuuden kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus.

– Nämä ovat tulleet useaan eläimeen kohdistuneesta rajusta, monimuotoisesta ja toistuvasta pahoinpitelystä, jonka seurauksena yksi eläin on kuollut, sekä eläinten ravinnotta jättämisestä. On vaikeaa kuvitella, minkälainen törkeän teon tulisi olla, jotta siitä tuomittaisiin edes lyhyt ehdoton vankeus, Valtonen sanoo.

Seuraava tapaus on oikea poliisin tutkima eläinsuojeluasia. Teon kuvauksen jälkeen voit arvata nappia painamalla, millainen tuomio tapauksesta annettiin.

Eläin unohtuu kriisin keskellä

Väkivaltaiset tapaukset ovat rajuja, mutta kokonaisuudessa pieni osa oikeudessa käsiteltävistä jutuista.

Suurin osa tuomioista liittyy muunlaiseen laiminlyöntiin. Eläin jätetään hoitamatta, sitä ei oteta muutossa mukaan, se hylätään ulos tai sairasta ja vanhaa eläintä ei lopeteta ajoissa.

Näiden laiminlyöntien taustalta löytyy usein esimerkiksi ihmisen oma pahoinvointi, ikääntyminen, huono taloudellinen tilanne, päihdeongelma, ymmärtämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä.

– Eläin unohtuu, kun ihmisellä tulee kriisi, tai hänellä on mielenterveysongelmia. Vanhuksilta voimat voivat loppua. Päihdekäyttäjä unohtaa eläimen, kun päihteet vie, sanoo valvontaeläinlääkäri Leena Luukkanen Keski-Suomen ympäristökeskuksesta.

Ensi vuoden aikana Suomi saanee uuden eläinten hyvinvointilain, joka on korvaamassa vuodelta 1996 olevat eläinsuojelulain ja -asetuksen. Lakiuudistusta on työstetty miltei 20 vuotta ja viimeisin tieto on, että esitys annettaisi eduskunnalle syysistuntokaudella, jolloin se astuisi voimaan ensi vuonna.

Eläinsuojeluyhdistykset ovat halunneet, että eläinten itseisarvo kirjattaisiin lakiin, koska sillä voisi olla merkitystä oikeudenkäynneissä: jos eläimellä ei olisi ainoastaan väline- vaan itseisarvo, siitä voisi seurata ankarampia rangaistuksia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että eläinten itseisarvo tullaan mainitsemaan vain lain perusteluissa.

Rikosoikeuden dosentti Tarja Koskelan mukaan eläimen asema laissa voi olla merkityksellinen, kun eläinsuojelurikoksia käsitellään oikeudessa.

– Se, että eläin on kuin varallisuusoikeudellinen esine aiheuttaa sen, että se on huonommin suojattu kuin ihminen. Tämä voi olla yksi seikka, mikä johtaa siihen, että eläin on huonommassa asemassa rikosasioissa.

MOT kertoo 4.4. lisää ongelmista eläinsuojelurikosten tutkinnan ongelmista. Katso koko ohjelma Yle Areenassa:

Juttua muokattu 4.4. kello 14.08. Korjattu kuvatekstiin, että Toni Lahtinen irtisanoutui poliisityöstään lähtiessään töihin ulkomaille.