Suomen läntisessä kolkassa sijaitseva Porin Reposaaren linnakepuisto on yksi monista sodanaikaisista rakennelmista Suomessa, joka on säilynyt näihin päiviin saakka.
Säilymisen eteen on tehty myös työtä. Linnakepuiston rakennelmia on kunnostettu, jotta myös nykysukupolvet pääsevät näkemään, miten Porin satamaa on aikoinaan puolustettu.
Vaikka talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan keskeiset taistelut käytiin aivan muualla, osallistuivat Reposaaren joukot myös sotatoimiin.
Historiankirjat kertovat, että patteristo onnistui rannikkotykillä pudottamaan neuvostoliittolaisen pommikoneen talvisodan aikana.
Linnakepuisto on monen porilaislapsen ensimmäinen kosketus sodanaikaisiin rakennelmiin, sillä se on suosittu retkikohde juoksuhautoineen ja korsuineen.
Muistitieto halutaan talteen
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja väitöskirjatutkija Teemu Väisänen Turun yliopistosta keräävät nyt sodan jälkien synnyttämiä muistoja ja tarinoita suomalaisilta.
Elokuun loppuun asti ulottuvan muistitiedon keruukampanjan tavoitteena on saada talteen mahdollisimman paljon tarinoita ihmisten kokemuksista.
– Muistoja ja tarinoita on monenlaisia. Meitä kiinnostaa muun muassa se, miten sota-ajan rakennuksia ja muita rakennelmia on käytetty sodan jälkeen. Ne voivat olla vaikkapa lasten leikkejä juoksuhaudoissa tai saksalaisten rakentamissa parakeissa vietettyjä talviöitä, Väisänen kertoo.
Porissa Teemu Väisänen on jo aiemmin kerännyt sota-aikaan liittyvää muistitietoa.
Jatkosodan aikana Porissa oli parhaimmillaan noin 3 000 saksalaissotilasta Pohjois-Norjan ja Suomen lentokonehuoltoa hoitamassa. Aiemmin tuo aika on ollut Porissa varsin vaiettu puheenaihe, mutta 2020-luvulla asiat ovat muuttuneet.
– Yhteydenottoja tuli tuolloin niin paljon, etten pystynyt kaikkiin edes vastaamaan ja kaikkia halukkaita haastattelemaan, Väisänen toteaa.
Tämän kokemuksen perusteella on todennäköistä, että nyt käynnissä olevaan muistitiedon keräyskampanjaan tulee paljon materiaalia.
Tutkija odottaa kokonaan uusia tietoja sotien historiasta
Syksyllä alkaa väitöskirjatutkijan iso urakka, kun nyt kerättävä materiaali on käytävä läpi.
Väisänen toivoo, että tarinoista olisi mukana paikkatietoja, kuten osoite tai koordinaatit, jotta niistä voisi koota koko Suomen kattavan muistojen kartan.
Toiveissa on myös saada tietoa sellaisista sota-aikaan liittyvistä kohteista, joista ei vielä ole laajalle levinnyttä tietoa. Teemu Väisänen uskoo, että sellaisia tarinoita voi hyvinkin löytyä.
Ne ovat voineet kulkea suvussa vain suullisessa muodossa.
– Esimerkiksi metsässä piileskelleet aseistakieltäytyjät ovat voineet kertoa piilopaikoistaan vain jälkipolvilleen, jotka voivat nyt kertoa niistä meille. Saisimme nekin tiedot kirjoihin ja kansiin.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 5.4. kello 23 saakka.
Lue myös: