Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Hävitettyjä rakennuksia, räjähdys- ja sirpalevammoja saaneita siviilejä, ympäri vuorokauden työskenteleviä lääkäreitä ja hoitajia.
Tätä kaikkea Kariantti Kallio näki Ukrainassa kuukauden kestäneellä komennuksellaan, joka päättyi noin viikko sitten.
Potilaiden vammat olivat humanitäärisen lääkärin silmiin brutaaleja, siviileihin kohdistuva uhka järkyttää.
– Suurin osa vammoista on sirpale- ja räjähdysvammoja. Ne ovat kyynistyneellekin lääkärille vaikeaa katsottavaa, kertoo Kallio Ylen Uutispodcastin haastattelussa.
Kallio on anestesian ja tehohoidon erikoislääkäri ja kuuluu Lääkärit ilman rajoja -järjestöön.
Ensin hän kiersi sairaaloita Žytomyrin alueella Kiovan länsipuolella, sitten Itä-Ukrainassa Dniprossa ja Donetskin alueella. Itä-Ukrainassa on käyty kovia taisteluita sen jälkeen, kun Venäjä käynnisti suurhyökkäyksen.
– Työ oli enemmän tai vähemmän samanlaista: menimme sairaalaan, kerroimme keitä olemme ja missä voimme auttaa. Kysyimme ensin, mitä tarpeita heillä on.
Osalle sairaaloista sirpalevammat voivat olla uusi tilanne
Humanitäärinen lääkärityö Ukrainassa poikkeaa monista muista sodassa olevista maista siinä, että Ukrainassa on korkeaa yliopistokoulutusta ja henkilökunta on osaavaa.
Järjestöllä onkin tärkeä tehtävä auttaa siinä, missä apua eniten tarvitaan. Se voi tarkoittaa kirurgisten tarvikkeiden toimittamista tai koulutusta vaikkapa sirpalevammojen hoitamiseen.
– Osalla lääkäreistä on tästä jo paljon kokemusta. Voi olla myös sairaaloita, joissa ei ole hoidettu tällaisia potilaita ennen sodan alkua, kertoo Kallio.
Voit kuunnella Kallion kokemuksista Ylen Uutispodcastista:
Lääkintäjunat vievät ukrainalaisia turvaan
Kahdesta Ukrainassa olevasta Lääkärit ilman rajoja -järjestön lääkintäjunasta toinen on varustettu jopa teho-osastolla.
Matkustajajunan sisään kätkeytyy vuodeosastoja, sairaalasänkyjä, tippatelineitä, monitoreja ja monenlaista muuta hoitamiseen tarvittavaa tarviketta.
Kallion mukaan lääkintäjuna pyrkii auttamaan myös niitä, jotka eivät ole päässeet pakenemaan sotaa omin voimin. Vammojen hoitamisen lisäksi junat kuljettavat Itä-Ukrainan taisteluista ja pommituksista ukrainalaisia länteen turvaan.
Dniprossa hän näki, kun lääkintäjunaan nostettiin potilaita. Yksi heistä oli parikymppinen nuori nainen, joka oli menettänyt molemmat jalkansa.
– Hänellä oli valloittava hymy ja hän oli hyväntuulinen. Tuli hyvä mieli siitä, että ainakin hän pääsee turvallisempaan paikkaan ja elämä voi jatkua siellä, mutta millainen elämä. Elämä, joka ei ole vielä hirveästi päässyt alkamaan.
Mieleen jäi myös ukrainalaisen hoitohenkilökunnan päättäväisyys ja rohkeus. Kallio on valmis lähtemään heti uudestaan takaisin, jos mahdollisuus tulee vastaan.
– On muitakin sotia ja kriisejä. Sinne mennään, missä avun tarve on. Järjestö sen lopulta päättää enkä minä.
Lue tästä tuoreimmat uutiset Ukrainasta.
Lue lisää: