Potilasta kuntoutetaan, hän harjoittelee työntekoa ja lääkäri päättää, millä tolalla työkyky on. Vasta sitten haetaan töitä. Tämä on perinteinen mielikuva kuntoutuksesta.
Esimerkiksi työvoimapalveluiden työhönvalmennuksessa viime vuonna olleista 16 prosenttia työllistyi.
Uudessa IPS-valmennuksessa roolit on jaettu toisin. Kuntoutujan oma halu päästä työelämään ratkaisee ja töiden aloittamista tavoitellaan jo valmennuksen alussa. Työtä haetaan valmentajan avulla avoimilta markkinoilta ja kuntoutus jatkuu työsuhteen aikana.
Tulokset ovat perinteiseen kuntoutukseen verrattuna huomattavasti parempia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n IPS-hanke alkoi vuosi sitten. Tähän mennessä lähes kolmannes mukana olleista noin neljästä sadasta mielenterveyskuntoutujasta on löytänyt työpaikan.
Merkitystä päiviin ja vähemmän murheita rahasta
Yksi työssä aloittaneista on kolmekymppinen helsinkiläinen Mirja. Se ei ole hänen oikea nimensä, sillä aiheen arkaluonteisuuden vuoksi hän kertoi kokemuksistaan Ylelle anonyymina.
Mirja on kärsinyt mielenterveysongelmista koko aikuisikänsä ajan. Viime joulukuussa hän aloitti osa-aikaisen työskentelyn Helsingin seurakuntayhtymässä.
– Avustan toimistosihteeriä, teen muun muassa arkistointia ja kirjanpitoa. Olen valmistunut taloushallinnon merkonomiksi, joten se on tuttua.
Mirja on ollut sairastumisensa jälkeen muun muassa kuntoutuksessa ja työharjoittelussa ja opiskellut. Hän on tehnyt masennuksen takia kesken jääneet lukio-opinnot loppuun, opiskellut merkonomiksi ja ollut muun muassa työharjoittelussa päiväkodissa. Parhaillaan hän opiskelee Helsingin yliopistossa.
Vointi on välillä ollut parempi ja välillä sairaalahoitoa vaativa. Nyt takana on pidempi hyvä jakso. Työssäkäynti kahtena päivänä viikossa rytmittää viikkoa, hän sanoo.
– Se on tuonut sisältöä ja merkitystä päiviin. Tuntuu, että olen yhteiskuntakelpoinen, kun teen oikeaa työtä, joka sopii omiin arvoihini ja tavoitteisiini.
Myös lisätulot tuovat mielenrauhaa.
– Pari sataa euroa saan lisää. Yksi huoli vähemmän, kun ei tarvitse niin suuresti murehtia talousasioita kuin aikaisemmin.
Valmentaja voi tukea myös työnantajaa
IPS-valmennuksen Mirja aloitti lokakuussa valmentaja Sirpa Puustin kanssa. Yhdessä he pohtivat, millaista työtä hän voisi ja haluaisi tehdä.
– Siihen vaikuttavat muun muassa osaaminen, toiveet, voimavarat, toimintakyky, päivärytmi, kertoo aiemmin toimintaterapeuttina työskennellyt Puusti.
Läheisten tuki on hyvin tärkeää, hän sanoo.
– Jos asiakas haluaa, voin myös haastatella hänen läheisiään ja kysyä, mitä he ajattelevat töihinpaluusta tai soveltuvista työtehtävistä.
Työhönvalmentaja auttaa kuntoutujaa etsimään työpaikan esimerkiksi soittamalla mahdollisille työnantajille. Valmentaja voi tukea myös työnantajaa.
Monesti kuntoutuja tekee ensin osa-aikatyötä. Valmentaja auttaa myös sen pohtimisessa, kuinka paljon töitä kannattaa tehdä, ettei menetä tukia, Puusti sanoo.
Aluksi Mirja ja valmentaja tapasivat viikon tai kahden välein, sitten harvemmin. Valmennuksessa keskustellaan kaikesta, mitä valmennettavan elämässä tapahtuu.
– Hän kyselee vointia, ja laittaa viestejä. Olemme tavanneet työpaikalla ja syöneet yhdessä lounasta. Meillä on ollut hyviä keskusteluja, Mirja sanoo.
Potilaasta työnhakijaksi
Miksi IPS-valmennus sitten toimii niin paljon paremmin kuin perinteinen kuntoutus?
Työ tukee toipumista, sanoo IPS-hankkeen projektipäällikkö Helka Raivio THL:stä.
– Ammatillista profiiliaan laatiessaan ihminen havainnoi itseään ehkä ensimmäistä kertaa muuna kuin potilaana: työnhakijana ja työntekijänä, Raivio sanoo.
Olennaista on se, että työhönvalmennus kytketään osaksi psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta, hän sanoo. Mirjaa tukevassa tiimissä on valmentajan lisäksi lääkäri, hoitaja ja psykologi.
Työhönvalmennus lisää toiveikkuutta, vaikka valmius töihin ei olisi ihan sata prosenttia, Puusti sanoo.
– Omanarvontunto nousee ja motivaatio lisääntyy. Tärkeää on myös se, että kuuluu työporukkaan, ja hyväksytään omana itsenään.
Osatyökyky käyttöön
Yhdysvalloissa kehitetyllä, tieteelliseen näyttöön perustuvalla valmennusmallilla on saatu hyviä tuloksia myös Ruotsissa ja Norjassa.
Suomessa mielenterveysongelmat ovat jo suurin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tavoitteena on, että IPS-valmennuksesta tulisi osa psykiatrista hoitoa, Helka Raivio sanoo. Se lisäisi ihmisten hyvinvointia ja nostaisi työllisyysastetta.
Esimerkiksi psykoosin sairastaneiden työllistymisaste voitaisiin nostaa kymmenestä prosentista ainakin kolmeenkymmeneen prosenttiin, Raivio sanoo.
Se voisi myös vähentää mielenterveysongelmiin liittyviä kielteisiä mielikuvia, hän uskoo.
Mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden lisäksi IPS-valmennuksesta voisivat hänen mukaansa hyötyä esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajataustaiset ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret.
Se vaatisi kuitenkin työnantajilta avarakatseisempaa suhtautumista osatyökykyisiin, sanoo Sirpa Puusti.
– Jokaisen työpanos on tärkeä ja jokaisella on oikeus työhön.
"Minusta on nyt konkreettista hyötyä"
Mirjalle työ ja työyhteisö ovat antaneet paljon.
– Minusta on nyt konkreettista hyötyä, on jotain annettavaa yhteiskunnalle. Saan olla kartuttamassa veropottia omalta osaltani, hän sanoo.
– On ihmisiä, joille olen tärkeä, ja ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä.
Hän on myös oppinut toimimaan suoraviivaisemmin ja saanut lisää puhtia opintoihinsa.
– Työtehtävä ei vaadikaan valtavan analyyttistä ajattelua, se on yllättänyt. Ajattelusta on tullut tehokkaampaa. Jos saan jonkun idean, rupean tuumasta toimeen.
Myös itsetunto on kohonnut, Mirja arvioi.
– Kun koen, että minä olen arvokas, niin siitä tulee olo, että haluaa huolehtia myös ihmissuhteista ja pitää yhteyttä sisaruksiin ja läheisiin.
Työ seurakunnassa on määräaikainen. Hän ei vielä tiedä, mitä tekee sen jälkeen.
– Olisi upeaa, jos voisi jatkaa työelämässä jollain tavalla ja jatkaa maisteriopintoja kanditutkinnon jälkeen.
Voit keskustella aiheesta 10.5. klo 23 saakka.
Lue lisää: