Kaukaisessa galaksissa vallitsee synkät ajat.
Entinen jedisankari Anakin Skywalker on kääntynyt Voiman pimeälle puolelle ja saanut päähänsä Darth Vaderin ikonisen kypärän. Paha keisari Palpatine on tehnyt itsestään Imperiumin valtiaan, ja jedit on murskattu.
Tähän asetelmaan päättyi Star Wars -elokuvien esitrilogian viimeinen osa Sithin kosto (2005). Uusi Star Wars -galaksiin sijoittuva sarja Obi-Wan Kenobi kertoo tapahtumista kymmenisen vuotta Sithin koston jälkeen.
Obi-Wan Kenobin rooliin palaa esitrilogiassa hahmoa näytellyt Ewan McGregor. Obi-Wan lienee yksi Star Warsin pidetyimpiä hahmoja, mutta nyt hän on murtunut mies.
– Tarinan alussa hän on melko rikkonainen hahmo. Hän elää ilman Voimaa, jedien yhteisö on lähes tuhottu ja hän on menettänyt kaikki, jotka tunsi, McGregor kuvailee sarjan lähtöasetelmaa Ylen haastattelussa.
Viime vuodet ovat olleet hyviä aikoja olla Star Wars -fani, ainakin jos katsoo puhtaasti uusien tuotantojen määrää. Disney osti Star Wars -elokuvat tehneen, ohjaaja George Lucasin perustaman Lucasfilmin vuonna 2012, ja sen jälkeen viihdejätti on julkaissut muun muassa viisi uutta elokuvaa sekä sarjat The Mandalorian ja The Book of Boba Fett .
Disney+-suoratoistopalvelussa esitettävän uuden Obi-Wan Kenobi -sarjan tapahtumat sijoittuvat aikaan vuosia ennen alkuperäisten, 1970- ja 80-lukujen Tähtien sota -elokuvien tapahtumia. Kenobin ankkuri elämään on Tatooine-planeetalle adoptoitu, vasta lapsen ikäinen Luke Skywalker, jota hän pitää silmällä etäältä.
Obi-Wan Kenobi on aina ollut Star Wars -galaksissa hyvän puolustaja. Aiemmin hänet on nähty sivuhenkilönä: alkuperäisissä elokuvissa (niissä Kenobia näytteli Alec Guinness) mentorina ja isähahmona Luke Skywalkerille, 2000-luvun alun esitrilogiassa taas nuorempi Kenobi oli Anakin Skywalkerin jedimestari ja ystävä.
Uudessa sarjassa Obi-Wan Kenobi on ensimmäistä kertaa päähenkilö, jonka oma toivo onkin lopussa. McGregor sanoo, että hahmon näytteleminen ei tunnu erilaiselta, vaikka olosuhteet ovat muuttuneet.
– Näyttelijän työtä on aina tutkia sitä tunnetilaa, jossa hahmo on kulloisellakin hetkellä. Sillä, onko hahmo sivu- vai pääroolissa, ei ole väliä sen kannalta, miten näyttelee.
Hyvän Obi-Wan Kenobin lisäksi sarjassa nähdään Star Wars -pahis Darth Vader. Tähän rooliin palaa niin ikään esitrilogiassa hahmoa näytellyt Hayden Christensen.
Esitrilogian elokuvat saivat aikoinaan kriitikoilta vaihtelevan vastaanoton, mutta Christensen sanoo, että hänelle paluu rooliin tuntuu katarttiselta.
Darth Vader on Star Warsin kantavia voimia mahdollisesti siksi, että hahmo kykenee sekä hyvään että pahaan. Myös Christensen puhuu Darth Vaderin traagisuudesta ja siitä, miten olosuhteet tekivät hänestä pahan.
– Minulla on paljon empatiaa sitä kohtaan, miten hän kääntyi pimeälle puolelle.
Juuri tällaiset tarinat ovat tuntuneet kiinnostavan yleisöjä viime vuosina.
Pahuutta halutaan nyt ymmärtää
Star Wars -elokuvissa hyvä ja paha ovat olleet kaksi selvästi vastakkaista elementtiä. Myyttisellä Voimalla on hyvä eli valoisa puoli, sekä paha eli pimeä puoli. Hyvät jedit käyttävät Voiman valoisaa puolta, pahat sithit pimeää.
Tällainen todella selkeä hyvä vastaan paha -jaottelu ei ole vaikuttanut popkulttuurissa erityisen trendikkäältä viime vuosina. Pikemminkin yleisöjä ovat kiinnostaneet erilaiset antisankarit, eettisesti harmaat alueet ja hahmot, joiden hyvyys tai pahuus ei ole yksiselitteistä.
Selkeitä esimerkkejä tästä ovat ainakin hittisarjat Succession, Breaking Bad, House of Cards ja Game of Thrones, joissa valtaa tavoitellaan keinoja kaihtamatta ja hahmojen moraalinen selkäranka luhistuu tuotantokausi tuotantokaudelta.
Sympaattiset päähenkilöt, vanhat kunnon “hyvikset”, ovat tehneet tilaa hahmoille, joiden motiivit ovat kaikkea muuta kuin yleviä ja puhtoisia. Elokuvat kuten The Joker, Cruella tai Maleficent – tai Sithin kosto – taas ovat kertoneet, miten tunnetuista pahiksista tuli pahoja, tai pahoina pidettyjä, vasta monimutkaisten välivaiheiden jälkeen.
Kuka nyt sitten lopulta on hyvä tai paha, kulttuurituotteet ovat tuntuneet kysyvän katsojilta läpi 2000-luvun.
Helsingin yliopiston folkloristiikan väitöskirjatutkija Toni Saarinen sanoo, että pahuuden kuvaus on muuttunut monisyisemmäksi, ehkä jopa ymmärtävämmäksi.
– Pahuus ei ole enää fiktiossa itseisarvoista. Yleensä vaikka kaikissa Marvel-leffoissa tai Star Warsissa se on jotenkin motivoitua: on hyvät perusteet, miksi joku hahmo on kääntynyt pahaksi.
Pahuus on kiehtonut aina
Emme siis enää pidä uskottavina pahiksia, jotka vaikuttavat olevan sisäsyntyisesti ja puhtaasti pahoja, vaan haluamme ymmärtää, miksi he toimivat kuten toimivat. Vanhan James Bond -elokuvan konna, jonka motiivina on vain “maailmanvalloitus”, tuntuu nyt lapselliselta.
Syyksi tälle trendille on tarjottu ainakin sitä, että läntisen maailman itseymmärrys sen omasta hyvyydestä on muutenkin kriisissä. On alettu tehdä tiliä kolonialismista ja rasismista, on kiinnitetty huomiota globaaliin epätasa-arvoon, on penätty perusteita sotaretkille tai katseen kääntämiselle konflikteista, on herätty huomaamaan fossiilitalouden vaikutukset ilmastolle ja ympäristölle.
Jos kerran oikeassa maailmassa hyvyys ja pahuus sekoittuvat monimutkaisesti toisiinsa ja oma toimintamme on mukana kiihdyttämässä kärsimystä ja katastrofeja, on loogista, että nämä kokemukset heijastuvat myös popkulttuuriin.
Saarinen sanoo, että pahuus on kiinnostanut aina fiktiossa ihmisiä enemmän kuin sankarit. Siksi Obi-Wan Kenobin kaltainen puhtoinen hahmo voi olla vaikeaa rakentaa monitasoiseksi ja kiinnostavaksi päähenkilöksi.
– Mutta jos miettii Darth Vaderia, ei hänen tarvinnut paljon tehdä ensimmäisessä elokuvassa (Uusi toivo, 1977), jotta hänestä tuli pysyvä kuva popkulttuuriin.
Star Wars -galaksin moraalinen maasto alkoi melko yksinkertaisena. Uusi toivo -elokuvassa yleisö näki pahan Imperiumin, jonka alukset ja tukikohdat ovat terävälinjaisia ja synkeän kliinisiä. Kapinalliset taas pukeutuvat vaaleisiin vaatteisiin ja pitävät tukikohtaa vehreän metsän keskellä.
Mutta jo Imperiumin vastaiskussa (1980) hyvyys ja pahuus alkoivat sekoittua kunnolla. Darth Vader paljastuu Luke Skywalkerin isäksi, ja Jedin paluun (1983) lopussa hän kääntyy hyvien puolelle ja uhraa itsensä. Samantapainen haahuilu hyvän ja pahan välillä nähdään myöhemmässä elokuvatrilogiassa (2015–19) Adam Driverin näyttelemän Kylo Renin hahmossa.
Saarinen muistuttaa, että Star Warsin hyvä ja paha eivät ole muutenkaan aivan stereotyyppisiä. Hyvien kapinallisten puolella seikkailee hahmoja, jotka voisivat ulkomuotonsa perusteella mennä scifi-hirviöstä, kuten vaikkapa Chewbacca. Pahojen puolella taas suurin osa hahmoista on ihmisiä.
Perusasetelma on kuitenkin hyvin selkeä: Voimalla on valoisa ja pimeä puoli, ja näiden puolien taakse hyvikset ja pahikset järjestäytyvät. Se kuulostaa Successionin ja The Jokerin aikakaudella aika yksioikoiselta.
Voisiko sellaisesta jaottelusta kuitenkin tulla taas kiinnostavaa tämän kevään kauheiden uutisten takia?
Venäjän hyökkäys ei olisi fiktiona uskottavaa
Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on ollut valtavia seurauksia ukrainalaisille ihmisille, Euroopan turvallisuustilanteelle ja maailmantaloudelle. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, miten sota tulee vaikuttamaan popkulttuuriin.
Yhdysvaltalaisen The Atlantic -lehden toimittaja Tom McTague kirjoitti helmikuun lopussa siitä, miten Venäjän presidentti Vladimir Putinin sotavoimien hyökkäys ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin johtama ukrainalaisten vastarinta ovat luoneet asetelman, jossa hyvä ja paha ovat harvinaisen selkeästi kaksi vastakkaista asiaa.
Vähän kuin Voiman valoisa ja pimeä puoli.
McTaguen mukaan tällaista asetelmaa ei elokuvissa kyynisten antisankareiden aikana enää juuri näe, koska länsi on “tappanut” idean itsestään hyvänä.
– Tämä on poikkeuksellinen tilanne siinä, että harvoin on näin selkeää hyvä–paha-jakoa muualla kuin varhaisemmissa tarinoissa, Toni Saarinen sanoo.
Jos Venäjän hyökkäys olisi vain fiktiivinen elokuva, se voisi tuntua nykypäivän katsojalle epäuskottavalta.
– Putinin perusteet toimilleen ovat paljon epäloogisemmat ja vähemmän ymmärrettävät kuin mitä nykyfiktion pahiksella olisi. Fiktion pahikset ovat eheämpiä ja perustellumpia.
Todellisuudella on tapana vuotaa popkulttuuriin. Voiko olla, että vanhanaikaisempi hyvän ja pahan taistelu alkaa taas kiinnostaa elokuvantekijöitä ja yleisöjä, kun kerran todistamme sellaista taistelua Euroopassakin?
Kysytään häneltä, joka tuntee pahiksen roolin kuin omat taskunsa. Darth Vaderia näyttelevä Hayden Christensen sanoo pitävänsä mahdollisena, että popkulttuurin seikkailut moraalin harmailla alueilla saattavat taas vaihteeksi tehdä tilaa selkeämmille kuvauksille hyvästä ja pahasta.
– Minusta molemmissa on arvonsa. On tärkeää ymmärtää elämän harmaita alueita. Mutta on myös tärkeää pystyä määrittelemään asiat selkeästi.
Saarinen ei tee selkeitä ennustuksia mutta pitää mahdollisena, että kun olemme seuranneet sotaa, joka on vain mieletöntä ja hirveää, kaipaamme elokuvilta ja sarjoilta vähemmän sellaista pahuutta, jota näytetään ymmärrettävänä ja houkuttelevana.
– Ehkä paha voisi muuttua latteammaksi niin, että sillä ei olisi enää niin hyviä perusteita. Se ainakin olisi toivottavaa että paha menettäisi vähän sitä hohtoa, mikä sillä on ollut pitkään populaarikulttuurissa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 29.5. kello 23:een saakka.
Lue myös: