Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Ukrainan sota oli viimeinen niitti venäläiselle Filipp Štšelkanoville.
Hän oli harkinnut Venäjältä lähtöä jo aiemmin, mutta hyökkäys Ukrainaan sai hänet pakkaaman reppunsa ja jättämään kotimaansa.
Tutkijat arvioivat, että 200 000 venäläistä on lähtenyt Venäjältä viimeisen kolmen kuukauden aikana. Valtaosa heistä on Štšelkanovin tapaan nuoria ja poliittisesti aktiivisia.
Helsingin yliopiston, Firenzen yliopistollisen Eurooppa-instituutin ja Pietarin eurooppalaisen yliopiston tutkijat selvittivät lähtijöiden taustoja ja mielipiteitä laajan kyselytutkimuksen avulla.
Tutkijat ovat nimenneet muuttoliikkeen sodanvastaiseksi aalloksi.
– Suurin osa vastustaa Putinia ja valtapuolue Yhtenäistä Venäjää, ja kukaan ei tue sotaa, kertoo tutkija Margarita Zavadskaja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista.
Tutkijat korostavat, ettei heidän tuloksensa ole tieteellisesti edustava otos viime kuukausina lähteneistä. Kyselylinkkiä on levitetty muun muassa verkostoissa, joissa on keskimääräistä enemmän nuoria ja poliittisesti aktiivisia maasta muuttaneita. Kyselyyn vastasi 2 000 ihmistä.
Aktivisti ei pelkää tuomiota, mutta kidutukset kauhistuttavat
Štšelkanov, 34, on osallistunut poliittisiin mielenosoituksiin Venäjällä vuodesta 2005. Hän on marssinut sekä luonnonsuojelun että vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Vaalitarkkailijanakin toiminut Štšelkanov on myös päivystänyt tuomioistuimien edessä ja vaatinut puolueetonta oikeudenkäyntiä vangituille.
– Olen täysipäiväinen aktivisti. Tein erilaisia pätkätöitä Venäjällä, mutta töiden tarkoituksena on aina ollut rahoittaa aktivismia, Štšelkanov kertoo.
Štšelkanov vastustaa avoimesti Venäjän hallintoa, ja turvallisuusviranomaiset tietävät asiasta.
– Tietääkseni viranomaisilla on minusta merkintä rekisterissä, koska olen viettänyt huomattavan paljon aikaa mielenosoituksissa. Halutessaan he voisivat tekaista helposti rikosasian minua vastaan.
Štšelkanov kertoo, että kansalaisaktivismi Venäjällä on arpapeliä. Ukrainan sotaa vastustava mielenosoittaja voi selvitä sakoilla tai poliisi voi ilmestyä ovelle kotietsintäluvan kanssa.
Mielenosoittaja voidaan pidättää ja hakata, mutta yhtä lailla vastassa voi olla viranomainen, joka auttaa tekemään valituksen pidätyksestä.
Pahimmassa tapauksessa aktivisti voidaan tuomita vuosikausiksi vankilaan tekaistulla rikossyytteellä.
Štšelkanov lähti, koska koki kiinnijäämisen ja vankilatuomion riskin olevan itselleen suuri.
– En sinäänsä pelkää vankilatuomiota, mutta minua kauhistuttaa kidutus vankiloissa.
Štšelkanov kertoo, että venäläinen oikeusjärjestelmä on pahasti korruptoitunut ja vankiloissa vallitsee kaaos. Etukäteen ei voi tietää, saisiko ajan lusia rauhassa vai joutuisiko vankilassa kidutetuksi, raiskatuksi tai jopa tapetuksi.
Mukana reppu ja seitsemän pussia valmispuuroa
Kyselytutkimuksen vastaajista yli puolet kertoi, että nykyinen asuinpaikka valikoitui sattumalta. Ukrainan sodan alettua lentoyhteydet Länsi-Euroopaan katkaistiin eikä monella ollut voimassa olevaa viisumia.
Myös Štšelkanov päätyi Suomeen sattumalta. Kun sota alkoi, mies havahtui siihen, että aktivistipiireissä keskusteltiin sodan vastaisista mielenosoituksista. Samaan aikaan ihmiset jakoivat toisilleen vinkkejä, miten Venäjältä pääsee pois epäilyjä herättämättä.
Aluksi Štšelkanov harkitsi lentoa Georgiaan, mutta pakotteiden takia lentolippujen hinnat nousivat pilviin.
Kun turistiviisumi Suomeen maaliskuun alussa järjestyi, Štšelkanov lähti heti. Mukanaan hänellä oli reppu, kaksi kirjaa, vaatteita ja puuroa.
– Mietin kuinka monta puuropussia voin ottaa mukaan, että vaikuttaisin turistilta. 50 puuropussia olisi varmasti herättänyt epäilyjä, joten otin seitsemän.
Štšelkanov hankki PCR-testin ja osti junalipun Allegro-junaan Pietarista. Maaliskuussa Suomeen sai tulla ainoastaan välttämättömistä syistä. Štšelkanov yritti selittää suomalaiselle virkailijalle hakevansa suojelua Suomesta.
Miestä ei päästetty junaan. Loppujen lopuksi Štšelkanov pääsi rajan yli autokyydillä.
– Suomessa olen tuntenut valtavaa turvallisuuden tunnetta. Se tuntuu siltä, kuin koko elämän niskassani ollut jännitys olisi viimein hellittänyt.
Venäjä kärsii aivovuodosta
Tutkijoiden kyselyyn vastanneista peräti neljä viidestä oli korkeakoulutettu, ja lähes puolet työskenteli IT-alalla. Monet lähtijöistä ovat hyvin toimeentulevia. Venäjä siis menettää juuri niitä osaajia, joita pakotteista kärsivä talous eniten tarvitsisi.
Monet ovat perustaneet verkostoja ja järjestöjä, jotka pyrkivät vaikuttamaan Venäjän poliittiseen tilanteeseen.
Štšelkanov on jatkanut aktivismia Suomesta käsin. Tällä hetkellä hän kehittää puhelinsovellusta, joka auttaisi Venäjän kansalaisyhteiskuntaa järjestäytymään.
Štšelkanov sanoo, että Ukrainan sota syttyi osittain siksi, että Venäjän kansalaisyhteiskunta epäonnistui.
Nykytilannetta hän pitää masentavana. Joinain päivinä hän ei ole edes päässyt sängystä ylös.
– Kansalaisyhteiskuntana me olemme epäonnistuneet. Emme usko muutokseen ja pelkäämme, että kukaan ei tule kanssamme kaduille vaatimaan muutoksia. Me pelkäämme liikaa silloin kun ei pitäisi pelätä, ja se on meidän heikkoutemme, hän sanoo.
Štšelkanov sanoo, että hänen lähipiiristään moni lähti ulkomaille, mutta Venäjällä on edelleen aktivisteja, jotka taistelevat demokratian puolesta mahdollisista vankilatuomioista piittaamatta.
Suomi valtaosalle liian kallis maa
Tukija Margarita Zavadskaja sanoo, että suurin osa Suomeen saapuneista venäläisistä ei aio jäädä Suomeen, koska maa on heille kallis. Monet jatkavat todennäköisesti halvempiin Euroopan maihin, kuten Serbiaan ja Etelä-Eurooppaan.
Štšelkanov ajatteli ensin, että hän viipyisi Suomessa viikon ja jatkaisi sitten esimerkiksi Puolaan.
Hänen turistiviisuminsa on pian umpeutumassa ja hän on edelleen Suomessa. Štšelkanov kertoo hakeneensa turvapaikkaa, vaikka kokeekin ettei ansaitse sitä.
Hän palaisi Venäjälle heti, jos nykyinen hallinto ajettaisiin alas ja tilalle saataisiin reiluilla vaaleilla valitut ehdokkaat.
Muutoksen pitäisi taphatua kuitenkin myös ruohonjuuritasolla.
Hän pelkää, että Kreml pitää pintansa, vaikka presidentti Vladimir Putin syrjäytettäisiin. Pahimmassa tapauksessa Putinin tilalle tulisi joku toinen hirmuhallitsija.
Kuuntele aiheesta lisää Uutispodcastissa:
