Akim Bakhtaoui, 27, näyttää pieneltä leveässä nojatuolissa. Hän on terävine liikkeineen kuin pakkauksesta purettu Action Man -nukke. Suomalais-marokkolainen Bakhtaoui on yksi Suomen tunnetuimmista katutanssijoista.
Hänet voi bongata alan piireissä nimellä Alpha Extreme. Nimi juontaa juurensa locking-tanssityyliin, johon Bakhtaouin ammattitaito perustuu. Locking tunnetaan liikkeen pysäyttämisestä ja rennoista askelista.
Alpha on yksi lockingin vaikeimmista liikkeistä.
Alpha Extreme kuulostaa macholta, mutta Bakhtaoui on olemukseltaan kaikkea muuta kuin sitä. Taiteilijanimi on sympaattisen oloiselle Bakhtaouille eräänlainen “supersankariviitta”, jonka taakse voi mennä piiloon.
– Esitän siinä roolissa niitä asioita, joita minulta ehkä puuttuu. Olen Alpha Extremenä todella itsevarma ja otan sen mitä haluan, Bakhtaoui sanoo.
Niitä taitoja tarvitaan ja arvostetaan battlessa, joka on katutanssikulttuurin sydän. Battlessa kaksi tanssijaa ottaa mittaa toisistaan esittämällä kaikkein vaikeimmat temppunsa elävän yleisön keskellä. Lockingissa se voi olla esimerkiksi liioiteltuun asentoon lukittu, painovoimaa uhmaava liike.
Bakhtaoui rakastaa battleja, ja sinne mieli karkaa nytkin. Katutanssijalla on kuitenkin suurempi missio: hän haluaa viedä katutanssin sinne, missä sitä ei juuri Suomessa nähdä.
Bakhtaouin katutanssiteos Humanculus sai kantaesityksensä Zodiakissa Helsingin Kaapelitehtaalla 13. lokakuuta. Se on historiallinen muutos. Uuden tanssin keskus Zodiak on ollut tähän asti lähes koskematon nykytanssin näyttämö.
– Suomessa katutanssin tekijöillä ei ehkä ole vielä täysin käsitystä siitä, mitä kaikkea katutanssilla voi tehdä, Bakhtaoui toteaa.
Armeija lamaannutti
Tuleva katutanssija kasvoi Suutarilassa Pohjois-Helsingissä 1990-luvulla. Naapurustossa ei ollut juuri muita maahanmuuttajataustaisia lapsia. Akim tunsi itsensä erilaiseksi. Hänestä oli vaikea olla ylpeä marokkolaisista juurista.
Yksi syy tilanteeseen oli kielimuuri. Akim ei juuri osannut arabiaa, isän äidinkieltä, ja se sai Marokossa asuvat sukulaiset tuntumaan entistä kaukaisemmilta.
Akim puhui äidin kanssa suomea. Isän kanssa suomen, englannin ja arabian sekoitusta.
– Kävimme perheen kanssa muutaman kerran Marokossa, mutta minun oli vaikea samaistua siihen kieleen ja kulttuuriin.
Bakhtaoui rakastaa Marokossa tunnetta läheisyydestä ja välittämisestä, mutta siihen oli vaikea vastata kielimuurin takia.
– Muistan lapsuudessani ajan, jolloin en osannut olla ylpeä juuristani. Uskottelin itselleni olevani vain suomalainen, enkä mitään muuta.
Kun joku kavereista pyysi Akimia puhumaan hieman arabiaa, tämä valehteli, ettei osaa kieltä.
Akim meni armeijaan vuonna 2014. Silloin kaikki muuttui.
Alku oli vaikeaa. Armeijassa oli kuri, järjestys ja säännöt, ja kaikkien piti noudattaa niitä. Se tuli Bakhtaouille yllätyksenä.
– Armeija oli minulle täysi stoppi.
Tupakavereina Santahaminassa Helsingissä oli paljon muitakin maahanmuuttajataustaisia varusmiehiä. Se ei helpottanut asiaa.
Bakhtaoui ei ollut ottanut etukäteen riittävästi selvää, mihin hän oli menossa. Hän valitsi varusmiespalveluksen, koska kaikki muutkin kaveripiirissä tuntuivat tekevän niin.
– Olin aika maassa. Lamaantunut ja pulassa itseni kanssa, Bakhtaoui sanoo.
Bakhtaouilla oli jo tanssijan ura ennen armeijaa, hän harjoitteli ja esiintyi toisten artistien kanssa. Siksi armeijassa oleminen tuntui vaikealta. Vapauden tunteen lisäksi myös identiteetti sai kolauksen, kun pitkät hiukset piti leikata pois.
Sitten isä astui kuvaan. Hän oli huomannut, ettei poika voinut hyvin, kun tämä oli yhteydessä kotiväkeen. Isä lähti Santahaminaan ja kysyi, mikä on? Tapaamiset sotilaskodissa muuttuivat säännöllisiksi.
Isä rauhoitteli ja neuvoi, että armeijassa kannattaa mennä muiden mukana. Niin varusmiespalvelusta tulee helpompaa.
– Isä oli tukenani ja sai minut tuntemaan, että kaikki on hyvin. Olen siitä hänelle tosi kiitollinen.
Kaipuu oli kova. Bakhtaoui oli vähällä hajottaa tuvassa kaappinsa, kun isänpäivän tapaaminen näytti peruuntuvan. Silloin poika tajusi, miten tärkeitä isän vierailut olivat.
Suhde muuttui.
– Silloin tuli sellainen fiilis, että isä oli täysin tukenani. Ja annoin myös hänen olla sitä. Olin ehkä aiemmin työntänyt häntä pois, Bakhtaoui sanoo.
“Olen antanut liian helposti anteeksi”
Bakhtaoui oli nuorten vanhempien ainoa lapsi. Hänestä kasvoi kiltti ja muut huomioon ottava ihminen. Pienenä hän viihtyi parhaiten omissa oloissaan. Videopelit kiinnostivat. Akim koki, ettei hän ollut aina kovin taitava sosiaalisesti.
Hän olisi halunnut sanoa mielipiteensä asioihin, mutta sosiaaliset taidot eivät aina riittäneet.
– Sellaiset tilanteet jäivät kaivelemaan.
Bakhtaoui kävi Mäkelänrinteen urheilulukion Helsingissä, ja se tuntui käännekohdalta. Koska Bakhtaoui ei tuntenut lukiosta ketään, sosiaaliset taidot kasvoivat kohisten. Mäkelänrinteen lukiossa opiskelee valiourheilijoita.
Bakhtaoui on mennyt helposti joukon mukana, ja yrittänyt tehdä kaikkensa, jotta jokaisella olisi porukassa hyvä olla. Jos asiat eivät ole edenneet Bakhtaouin toivomaan suuntaan, hän on ollut valmis tinkimään periaatteistaan.
Bakhtaoui ajattelee, että hän on antanut toisinaan liian helposti anteeksi ja ollut valmis uhraamaan itsensä.
– Ilman, että olisin itse kokenut, että minulta on pyydetty anteeksi.
Hän kertoo äärimmäisestä tilanteesta, jossa kaksi Bakhtaouin kaveria selvitteli välejään velan takia yläasteella.
– Kyse oli pienestä summasta, mutta maksoin sen, jotta konflikti saatiin selvitettyä. Jälkeenpäin ajateltuna se oli tekona täysin tarpeeton. Asia olisi voitu käsitellä puhumalla, Bakhtaoui sanoo nyt.
“Supersankariviitta” odottaa
Bakhtaouin lapsuudenkodissa soivat James Brown, Michael Jackson ja Three Times Dope. Kool & the Gang sekä Bee Gees. Bakhtaoui halusi tanssikouluun.
– Kerroin asiasta äidille. Tajusin jo silloin, että tanssissa voi tulla hyväksi, jos sitä treenaa.
Oma laji löytyi, kun Bakhtaoui meni StepUp-tanssikouluun Elannon vanhalle leipätehtaalla Helsingin Sörnäisiin ja päätyi Teemu Korjuslommin ja Maria Serena Järvisen tunneille. He opettivat lockingia ja hiphoppia. Bakhtaoui oli silloin 12–13-vuotias.
– Rakastuin hommaan täysin. Tajusin, että tämä on minun juttuni. En ollut tuntenut itseäni aiemmin hyväksi missään.
Hiphopin monikulttuurisuus puhutti Bakhtaouita. Hän tunsi katutanssissa voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen.
– Olen oppinut olemaan katutanssin ansiosta ylpeä itsestäni ja marokkolaisista juuristani. Sukulaiseni Marokossa ja Suomessa ovat ylpeitä siitä mitä teen.
Harrastus vei Bakhtaouin Töölön Kisahalliin treenaamaan. Siellä harjoitteli moni muukin tuleva katutanssin tähti. Samassa hurmoksessa syntyi tanssiryhmä Will Funk for Food, joka ammensi tyylinsä lockingista. Yhä esiintyvä ryhmä osallistui muun muassa Talent Suomi (2019) ja Pakko Tanssia -tv-ohjelmiin (2013).
Armeijan jälkeen Bakhtaoui pääsi Taideyliopiston teatterikorkeakouluun (TeaK) opiskelemaan tanssitaidetta vuonna 2016. Akateeminen maailma tuntui vieraalta urbaanissa ympäristössä tanssineelle kaverille.
– En tiennyt, että tanssista oli kirjoitettu. Että siitä on olemassa myös tekstiä, Bakhtaoui hymyilee.
Tanssijana energinen, dynaaminen ja nopea Bakhtaoui oli ihmeissään, kun katse piti kääntää TeaKissa sisäänpäin.
– Opiskelu oli rankkaa, mutta antoi paljon. Välillä tuntui, ettei katutanssi ehkä ollutkaan niin hyvä juttu siinä maailmassa.
Teatterikorkeakoulussa tähdättiin nykytanssiin.
Nyt kolme vuotta TeaKin jälkeen Bakhtaoui on pienen lapsen isä. Puoliso tekee toimistotöitä terveydenhoitoalalla. Perheeseen kuuluu myös kissa.
Juuri nyt Bakhtaoui on kiinnostunut tanssin tekijänä ihmisestä ja teknologian kehityksestä. Se näkyy Humanculus -teoksessa. Bakhtaoui ajattelee, että olemme etääntymässä ihmisyydestä teknologian kustannuksella.
Tanssityyliksi hän on valinnut poppingin, jossa tuotetaan konemaista liikettä. Siitä puhutaan myös robottitanssina. Teoksessa esiintyy Bakhtaouin lisäksi Hozan Omar, toinen merkittävä suomalainen katutanssija.
Työ- ja perhekiireiden keskellä elävällä Bakhtaouilla on haave: hän haluaisi pukea Alpha Extremen “supersankariviitan” päälleen ja lähteä taas bätläämään.
– Johonkin koviin kisoihin, Bakhtaoui hymyilee.
Voit keskustella artikkelista maanantaihin 17.10. kello 23:een saakka.