Vuonna 2011 Yhdysvaltain silloinen varapresidentti Joe Biden tapasi Kiinan varapresidentti Xi Jinpingin. Illallisella normaalisi varovainen Xi alkoi yllättäen puhua saman vuoden alussa käynnistyneen arabikevään tapahtumista.
Hän näki arabimaiden kuohunnassa selvästi huolestuttavia yhtymäkohtia omaan maahansa: yksipuoluevalta ja korruptoinut hallinto, joka suututti kansan.
Xi Jinpingin Kiinassa yksi asia on ylitse muiden: kommunistipuolueen ehdoton johtava asema kaikessa. Toiseksi tärkeintä Kiinan yhteiskunnallinen vakaus. Kaikki muut asiat tulevat kaukana perässä.
Biden ja Xi ovat nyt maailman ainoita supervaltojen johtajia maailmassa. On näkökulmakysymys, kumpaa pitää vaikutusvaltaisempana.
Biden voi olla presidentti korkeintaan kaksi kautta. Myös Kiinassa oli voimassa järjestelmä, jossa maan johto vaihtuu säännöllisin välein. Se luotiin aikoinaan estämään uuden Maon nousu. Mao Zedong (1893-1976) oli kommunistisen Kiinan kansantasavallan perustaja, jonka yksinvaltainen aika johti miljoonien kiinalaisten kuolemaan.
Valta ei vaihdu vaaleilla, mutta kerran kymmenessä vuodessa Kiinan kommunistisen puolueen puoluekonferenssi nimeää uuden ylimmän johdon. Valta on vaihtunut näin jo useamman kerran.
Xi valittiin maan johtoon kymmenen vuotta sitten syksyllä 2012. Mutta hänellä ei ole aikomustakaan luopua vallata. Xi valitaan jatkokaudelle ja hän hallinnee juuri niin pitkään kuin hän itse haluaa.
Kiinan kommunistit loivat 1990-luvulle tultaessa toisenkin periaatteen estääkseen maolaiset ylilyönnit. Johdon piti olla kollektiivi, valta oli jaettu kommunistipuolueen ylimmän johdon kesken.
Sekin periaate on nyt hylätty, valta on hyvin tukevasti yhden ihmisen, Xi Jinpingin käsissä.
Xi on vaikutusvaltaisin Kiinan johtaja sitten Mao Zedongin.
Xi Jinpingin oma tarina ja ajattelu on syvästi kytköksissä Maon valtakauteen.
Kommunistieliitin lapsi kulttuurivallankumouksen pyörteissä
Kiinan kommunistipuolueen johdossa on pitkään erottunut erityinen ryhmä: ensimmäisen kommunistijohtajasukupolven lapset, niin sanotut pikkuprinssit.
Xi Jinping kuuluu yksiselitteisesti tähän ryhmään. Hänen isänsä Xi Zhongxun oli Kiinan vallankumouksen veteraani ja kuului kommunistipuolueen ylimpään johtoon, toimien mm. varapääministerinä.
Maon kulttuurivallankumouksen aikaan vuonna 1968 isä Xi joutui epäsuosioon ja vangittiin. Xi Jinping oli silloin 15-vuotias.
Nuoren Xin elämä Pekingin eliittikoulussa vaihtui maatöihin, kun miljoonat kaupunkilaisnuoret Maon ohjelman mukaisesti lähettiin töihin kaukaisiin kyliin. Punakaartien riehuttua perheen kodissa Xin sisko teki itsemurhan.
Kulttuurivallankumouksen kaoottinen väkivalta sai monet kiinalaiset menettämään luottamuksensa kommunisteihin.
Mutta Xin johtopäätös tapahtumista oli erilainen. Hän vakuuttui siitä, että pahinta mitä Kiinalle saattoi tapahtua, oli kaaos, sisäinen kuohunta. Mutta Xi uskoi, että juuri kommunistipuolueen ylivalta olisi ratkaisevaa kaaoksen estämisessä.
Vuonna 1974 Xi hyväksyttiin kommunistipuolueen jäseneksi, vasta kymmenennellä yrittämällä.
Xi työskenteli vuosia pienessä maaseutukylässä paikallisena puoluevirkailijana.
Tuona aikana hän asui jonkin aikaa eräänlaisessa luolatalossa. Tästä ajasta on tullut keskeinen osa Xi-myyttiä: tarina miehestä, joka nousi köyhistä oloista ja tuntee syvällisesti maaseudun köyhien olot.
Tosiasiassa Xin nousussa vallan huipulle keskeistä oli se, että hän oli puolueen johdon jäsenen lapsi.
Isä Xi nousi takaisin kommunistien johtoon 1970-luvun lopulla, Maon kuoleman jälkeen. Xi Zhongxun oli aivan keskeisessä roolissa, kun Kiinaan vuonna 1979 perustettiin ensimmäiset ”erikoistalousalueet”, joissa alettiin soveltaa markkinataloutta. Niistä alkoi Kiinan valtava nousu talousmahdiksi.
”Kätke voimasi ja odota oikeaa hetkeä”
Nuorempi Xi rakensi kärsivällisesti uraansa puolueen sisällä.
Hän työskenteli erilaisissa puolueviroissa maakunnissa, nousten pikkuhiljaa tärkeämpiin asemiin.
Jotkut hänet tuolloin tunteneet ovat kuvanneet häntä varautuneeksi, jopa hieman ujoksi.
1987 Xi Jinping solmi avioliiton Peng Liyuan kanssa. Peng oli tuolloin Kiinassa valtavan paljon tunnetumpi kuin aviomiehensä.
Peng Liyuan oli erityisesti isänmaallisiin ja kansanlauluihin erikoistunut laulaja, jonka koko Kiina tunsi 1990-luvun taitteessa. Hän lauloi armeijan univormussa mm. uudenvuoden tv-lähetyksissä sadoille miljoonille kiinalaiskatsojille.
Moni hämmästytti, kun kuuluisa laulaja nai tavallisen pikkuvirkamiehen.
Peng epäilemättä tiesi, että Xillä oli paljon pidemmälle meneviä suunnitelmia.
Xi tuntui noudattavan Kiinan Maon jälkeisen johtajan Deng Xiaoping ajatusta: ”kätke voimasi ja odota oikeaa hetkeä.”
Deng tarkoitti tällä Kiinan ulkopolitiikkaa. Mutta ajatus sopii myös siihen, miten varovaisesti, askel askeleelta Xi rakensi omaa uraansa.
Tiananmen ja Neuvostoliiton hajoaminen
Dramaattisen vuonna 1989 kommunistinen maailma natisi liitoksissaan. Kiinassa se purkautui kuukausia jatkuneissa opiskelijamielenosoituksissa aivan Pekingin historiallisessa keskustassa Taivaallisen rauhan aukiolla eli Tiananmenilla.
Kiinan ylimmän johtajan Deng Xiaoping päätöksellä mielenosoitukset murskattiin väkivalloin, kuolleita oli satoja tai jopa useita tuhansia.
Opiskelijat kukistaneille sotilaille järjestettiin kiitoskonsertti. Sotilaille lauloi Peng Liyuan.
Eräs harvoista vanhan kaartin johtajista, joka oli asiasta Dengin kanssa eri mieltä, oli isä Xi.
Kun poika Xi vuosikymmeniä myöhemmin nousi Kiinan johtoon, moni odotti häneltä Kiinan uudistamista vapaampaan suuntaan, olihan hänen isänsä ajanut talouden vapauttamista ja vastustanut Tiananmenin mielenosoituksen kukistamista väkivalloin.
He olivat pahasti väärässä.
Poika Xi näki asiat toisin. Erityisesti Neuvostoliiton hajoaminen 1991 oli Xille traumaattinen tapahtuma.
Xi on sanonut, että Neuvostoliitossa kukaan ei ollut tarpeeksi ”mies” estääkseen hajoamisen.
Ei ole epäselvää, että Xin Kiinassa kommunistipuolueen ylivalta säilytetään tarvittaessa äärimmäisen kovin ottein.
Maaseudulta Shanghain pormestariksi
Pian Tiananmenin 1989 tapahtumien jälkeen Xi nousi ensi kertaa itse valtakunnan julkisuuteen.
Hän toimi Ningden kaupungin puoluejohtajana ja puuttuu paikallisten puoluevirkailijoiden valtion rahoilla laittomasti itselleen rakentamiin asuntoihin. Kansan Päivälehti kertoi korruptioskandaalista ja sen paljastaneesta nuoresta puoluejohtajasta.
Tapaus oli käänne Xin uralla. Hän alkoi profiloitua korruption vastustajana. Sen edelleen äärimmäisen tärkeä osa hänen virallista tarinaansa ja Xi-myyttiä.
Puolueen vanha kaarti oli pannut merkille puolueen uskollisen soturin, jolla on kuuluisa isä ja vaimo.
Kun valtavan Shanghain metropolin johtaja kaatui korruptiotutkintaan vuonna 2007, uudeksi kaupunginjohtajaksi nostettiin Xi Jinping.
Saman vuoden lokakuussa Xi nousi puolueen politbyroon pysyvään komiteaan. Se on Kiinan yli johtava elin, kaiken vallan keskus.
Xi ei ollut enää provinssijohtaja, vaan yksi niistä, joita arvuuteltiin maan seuraavaksi johtajaksi.
Vuonna 2008 järjestettyjen Pekingin olympialaisten valmisteluja johti Xi Jinping. Kisat maksoivat yli 40 miljardia dollaria, mutta ne olivat Kiinalle menestys. Xi onnistui suurimmassa näytönpaikassaan tiellä ylimmäksi johtajaksi.
Xi nousee valtaan
Xi Jinping valittiin Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeriksi eli maan johtajaksi 15. marraskuuta 2012.
Kommunistipuolueen sisäiset kamppailut ovat niin salaisia, että Xin valtaannousustakin voi esittää lähinnä erilaisia teorioita.
Hänen tärkein kilpailijansa, huomattavasti värikkäämpi Bo Xilai kaatui keväällä 2012 mystiseen skandaaliin, jossa Bon vaimoa syytettiin englantilaisen liikemiehen murhasta.
Xin valintaa johtoon saattoi auttaa se, että häntä pidettiin puolueen valtaklikkien ulkopuolisena hahmona. Vuosien taitava matalan profiilin pitäminen tuotti tulosta.
Olennaista oli myös oikea sukutausta.
Xin edeltäjä Kiina johdossa, Hu Jintao, oli luonteeltaan väritön teknokraatti ja monet pitivät häntä heikkona johtajana. Nyt haluttiin vahvempaa johtajaa.
Ja sellainen todella saatiin.
Korruption vastainen taistelu aseena puolueen kurittamisessa
Valtaan päästyään Xi aloitti heti kovin ottein.
Kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama tapasi Kiinan uuden johtajan 2013, Xi puhui hänelle asiasta, jota Obama ei ensin oikein ymmärtänyt. Mitä ”political rectification” oikeastaan tarkoittaa, Obama kyseli avustajiltaan tapaamisen jälkeen.
Käytännössä se tarkoittaa poliittista puhdistusta.
Xi aloitti kautensa armottomalla korruption vastaisella taistelulla. Sille oli pohjaa, sillä korruptio oli oikeasti valtava ongelma Kiinassa. Xin kovat otteet olivat kansan silmissä suosittuja.
Samalla Xi pystyi siivoamaan kaikki poliittiset vastustajat puoleen sisältä.
Ainakin 1,5 miljoonaa virkamiestä on Xin aikana tuomittu rangaistukseen, mukana politbyroon jäseniä ja kenraaleja.
Xi linjasi heti kautensa alussa, että “länsimainen perustuslaillinen demokratia” ja puolueen ohjauksesta riippumaton oikeuslaitos, lehdistö tai kansalaisyhteiskunta ovat uhka vakaudelle ja kommunistipuolueelle.
Xi korosti puolueen perinteistä ideologiaa ja nosti esiin myös Lenin ja Stalinin perinnön, eikä suinkaan negatiivisessa valossa.
Ideologian paluu
Xi palautti poliittisen ideologian Kiinassa ajattelun keskiöön. Länsimaissa oli niin totuttu kiinalaiseen kapitalismiin, että Xin ideologisia puheita ei aina otettu vakavasti tai ymmärretty.
Xi on kuitenkin hyvin tosissaan.
Vuonna 2008 Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi vakuutti Kiinan johtoa entisestään siitä, että heidän mallinsa olisi parempi kuin länsimainen.
Monien demokraattisten maiden sisäinen kuohunta on vain vahvistanut kiinalaisten käsitystä liberaalidemokratian heikkoudesta.
Xin aikana valtionyritysten asema on vahvistunut ja talouden sääntely on kiristynyt.
Mutta Xi ei ole Mao. Hän ei halua tuhota Kiinan yksityistä taloutta. Punainen ideologia on vallankäytön väline, mutta Xi on tarvittaessa myös hyvin ammattimainen ja käytännönläheinen johtaja.
Silti Kiinan menestyneimmät liikemiehet, kuten jättiläismäisen Alibaba yhtymän perustaja Jack Ma ovat saaneet kokea, että edes miljardöörit eivät ole puolueen vallan koskemattomissa.
Maailmanhistorian tehokkain poliisivaltio
Xin aikana Kiina on pystyttänyt jättiläismäisen kansalaistensa valvontakoneiston, jollaisesta aiemmat autoritääriset johtajat saattoivat vain uneksia.
Kiinalaisten kaikkea toimintaa seurataan tauotta muun muassa tekoälyn ja valvontakameroiden avulla.
Kaiken ytimessä on Xin lähes pakonomainen pelko sosiaalisista levottomuuksista. Neuvostoliiton hajoamisen trauma kummittelee edelleen kommunistien propagandassa.
Xi itse on noussut asemaan, jollaista kenelläkään kiinalaisella johtajalla ei ole ollut Maon jälkeen. Todellisuudessa hänellä lienee jo enemmän valtaa kuin Maolla koskaan.
Xin ainutlaatuinen asema on saanut lähes absurdeja piirteitä Kiina äärimmäisen tehokkaassa verkkovalvonnassa. Esimerkiksi sanat, jotka kuulostavat samalta kuin Xin nimi, sensuroidaan armotta.
Xistä on tullut weibossa, kiinalaisten tärkeimmässä sosiaalisessa mediassa, eräänlainen Harry Potterin Voldemor, ”hän, jonka nimeä ei saa mainita”.
Xin ympärille on rakennettu valtava henkilökultti, jollaista Kiinassa ei ole nähty sitten Maon.
Uudelleenkoulutusleirit ovat pahimpia kaikuja maolaisesta menneisyydestä
Kiinan uiguurivähemmistöön kohdistamat sortotoimet ovat kaikkein rajuin esimerkki Xin pakkomielteestä kontrolloida kiinalaisia.
Islamin uskoisia uiguureja Xi pitää erityisen vaarallisina.
Vähintään toista miljoonaa uiguuria Xinjiangin maakunnassa on suljettu ”uudelleenkoulutuskeskuksiin”.
Nämä vankilat ovat julma muistuma kommunistien pahamaineisista vankileireistä Neuvostoliitossa. Erityisesti ne muistuttavat Maon aikaista toimintaa, jossa ihmisiä yritettiin aivopestä väkivallalla, häpäisemällä ja tauottomalla propagandalla.
Xin perhe joutui itse kokemaan kulttuurivallankumouksen aikana, mitä tällainen ”uudelleenkoulutus” on.
Silti, tai ehkä juuri siksi, Xin hallinto näyttää turvautuvan hyvin samankaltaisiin keinoihin.
Hädin tuskin kiinaa puhuvat Xinjiangin muslimit huutavat nyt ”koulutuksessa” kiinaksi: ”Rakastan Xi Jinpingiä!”
Enää voimaa ei kätketä
Xin ajattelussa keskeistä on puolueideologian kytkeminen vahvaan kansallismielisyyteen. Xi on yhdistänyt siihen myös perinteistä kiinalaista ajattelua, konfutselaisuutta.
Kiinan vahvuutta korostava kansallismielisyys vetoaa kiinalaisiin.
Ulkopoliittisesti Kiina ei ”kätke voimaansa”, nyt sen paljastamisen ja käyttämisen aika on tullut.
Kiina on lisännyt taloudellista valtaansa maailmassa satoja miljardien investointiohjelmalla eri puolilla maailmaa.
Myös Kiinan asevoimia on Xin aikana vahvistettu hengästyttävällä nopeudella.
Xin avoimesti julistettu tavoite on aivan uudenlainen, Kiina keskeinen maailmanjärjestys.
Kiina myy nyt tuotteidensa lisäksi myös omaa, erikoista yksipuoluemalliaan maailmalle. Ja menestynyttä Kiina myös kuunnellaan.
Mitä tavalliset kiinalaiset sitten tästä kaikesta ja Xistä ajattelevat? Vastaus on, että kukaan ei oikeastaan tiedä.
Kiinan valvontakoneisto on niin armottoman tarkka, että kiinalaiset varovat sanojaan jopa omassa kodissaan.
Kun valta keskittyy yhä enemmän yhdelle ihmisellä, edes ylimmässä johdossa ei välttämättä uskalletaan suuremmin kyseenalaista Xin ajatuksia.
Ja se on juuri se tilanne, jonka Kiina Maon jälkeen halusi estää.
Tv-reportaasi Xi Jinpingistä A-studiossa ma 17.10. Tv1 klo 21.00.
Lue lisää: