Mustavalkoisessa piirroskuvassa on puu ja sen haarautuvilla oksilla tyhjät laatikot. “Nyt saatte tehdä oman sukupuunne” opettaja ilmoittaa monisteet jaettuaan. Kymmenvuotias Miika Laakso tuijottaa hämmentyneenä paperia, oksien tyhjiä nimiviivoja. Katsoo sitten ympärilleen koulukavereitaan, jotka alkavat täyttää monistetta tuosta noin vain.
– Mietin siinä aikani, että mitä tekisin. Päätin, että ehkä sukupuu koskee tätä perhettä. En alkanut piirtää mitään lisäoksia.
Näyttelijä Miika Laakso, 36, muistelee kiitollisena, ettei sukupuuta tarvinnut esitellä luokan edessä.
Silloin hän olisi joutunut kertomaan, että hänellä on vanhemmat, faija ja mutsi. Adoptoitu pikkusisko. Mutta sitten on myös biologiset vanhemmat. Äiti, joka kuoli Laakson ollessa pieni. Isä, joka on tuolla jossain.
Vähän epäselvä kuvio.
– Olen pienestä pitäen tiennyt, että minut on adoptoitu, joten se ei ole ollut mikään tabu. Sen sijaan useat kohtaamani ihmiset ovat ottaneet henkisen harppauksen taaksepäin, jos olen asiasta maininnut.
Kun Laakso oli täyttänyt kaksikymmentä, kiemuraiseen sukupuuhun ilmestyi lisää oksia. Hän tapasi yhteisten tuttujen kautta helsinkiläisessä baarissa biologisen isosiskonsa. Seuraavana päivänä sisaruskatraaseen liittyivät myös veli ja sisko, näyttelijä-laulaja Malla Malmivaara. Viisi vuotta sitten löytyi vielä Yhdysvalloissa asuva pikkusisko.
– Moi mä olen Miika, mä olen sun veli. Olen sanonut useita kertoja tällaisia lauseita, jotka ovat ihan leffakamaa, reploja. Ja vaikka niiden sanominen ääneen tuntuisi kummalliselta, ne on vaan pakko sanoa. Siitä sitten jatketaan.
Lapsettomuus on myös miehen suru
Teatterikorkeakoulusta 2015 valmistunut Laakso on nähty muun muassa Kimmo- ja Syke -televisiosarjoissa. Eniten freelancer-näyttelijää ovat työllistäneet lukuisat näyttämötyöt ympäri Suomen.
Syksyllä 2022 Laakso esiintyy Hämeenlinnan teatterissa Onnettoman onnellinen ja Kaksi kuningatarta -näytelmissä. Jälkimmäisessä Laakso on lavalla Elisabet I:tä näyttelevän Ritva Oksasen kanssa. 1500-luvun lopulla hallinneesta Elisabet I:stä käytettiin myöhemmin nimitystä neitsytkuningatar, sillä tämä ei koskaan avioitunut ja saanut jälkeläisiä.
– Se oli hänen elämänsä suuri tragedia, joka lopulta katkeroitti hänet.
Laakso uskoo tunnistavansa kuningatteren surun, sillä myös hän on ehtinyt käydä läpi lapsettomuuteen liittyviä kolkkoja tunteita. Erityisen voimakkaana kokemus lapsettomuudesta jäyti näyttelijän juuri täytettyä kolmekymmentä.
Syntymäpäiväillallisella juhannuksen jälkeisenä maanantaina pöytä oli täynnä ystäviä ja naurua, mutta sankari koki epäonnistuneensa.
– Oli ihanaa, että oli juhlat ja ihmisiä, mutta siinä oli mukana se mutta.
Nyt kuusi vuotta myöhemmin Laaksolla ei edelleenkään ole lapsia, mutta toisaalta ei myöskään sitä väkevää ja perustavanlaatuista jomotusta, jota hän silloin poti kulkiessaan lastenrattaiden ja leikkipuistojen ohi. Joka ikinen kerta.
– Silloin minulla oli suorastaan hätä. Mua vitutti, etten ollut isä.
Vaikeat keskustelut heti kärkeen
Laakso kertoo etsineensä parisuhteissaan aina lastensa äitiä. Olleensa valmis isäksi jo yli vuosikymmen sitten. Pitkät parisuhteet kuitenkin kariutuivat, ja Laakso jäi lapsihaaveineen yksin. Hän puhui halustaan tulla isäksi julkisesti, minkä seurauksena hänen Facebookinsa täyttyi varsin rohkeista ehdotuksista.
– Osa viesteistä oli rivoja ja mua pyydettiin ihan suoranaisesti käymään. Se oli noloa ja hämmentävääkin, mutta en kadu että puhuin asiasta.
Näyttelijä toivoisi, että lapsettomuutta käsiteltäisiin avoimemmin, myös miesten näkökulmasta ja niin mediassa kuin ihmissuhteissakin. Laakso sanoo, että hänen itsensäkin olisi pitänyt olla suhteiden alussa rehellisempi ja kertoa, kuinka iso asia isyys hänelle on.
– Sanoisin nuorelle itselleni ja kaikille muillekin asiaa pohtiville, että käykää ne keskustelut heti alkuun. Lopputulos ei välttämättä miellytä, mutta sillä säästetään kummankin aikaa.
Kolmekymppisiä naisia muistutetaan tämän tästä tikittävästä kellosta, mutta miestenkin biologiset mahdollisuudet saada lapsia heikkenevät iän myötä. Yhteiskunnan luoma “numeerinen paine” seuraa myös miehiä.
Se, miten ja missä järjestyksessä aiemmat sukupolvet ovat suorittaneet elämäänsä, ei enää päde nykymaailmassa, Laakso muistuttaa.
– Isäni on kirjoittanut koko uransa aikana yhteensä 5–6 työsopimusta, minulle se voi olla yksi maanantai. Freelancerin elämä on tällaista tilkkutäkkiä.
Perhe ja sen monta määritelmää
Otavan tietosanakirja vuodelta 1967 määrittelee ydinperheen perheeksi, johon kuuluvat aikuiset vanhemmat ja heidän yhteiset lapsensa. Sellaisten yksikköjen määrä on laskussa, sillä nykyään yhä useammin perhe rakentuu toisin.
Laakso kertoo omankin taustansa takia miettineensä paljon sitä, mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme perheestä. Ketä perheen ääriviivojen tiukka rajaaminen edes palvelee?
– Oikeastaan kombinaatio voi olla millainen vain. Uusperhekään ei ole mikään juttu, sillä perherakenteet ovat muuttuneet niin valtavasti. Tietenkin kun yhteiskuntakin muuttuu.
Se on armollista. Varsinkin sellaiselle, joka on joutunut selittelemään muille omia perhesuhteitaan lapsesta lähtien. Ajan kuluessa Laakso on todennut, että hän haluaisi vuorostaan olla se, joka kysyy.
Vastaukset pystyy antamaan ainoastaan yksi ihminen. Laakson biologinen isä.
Ensikohtaaminen isän kanssa baaritiskillä
Noin vuosikymmen sitten Laakso näki teatterin aulassa miehen, joka on mahdollisesti hänen biologinen isänsä. Laakso oli saapunut ensi-iltaan pikkuveljensä kanssa. Sen, johon hän oli muutamaa vuotta aiemmin tutustunut.
Laakso oli kuullut, että heillä saattaisi olla sama isä ja nyt se mies jonotti baaritiskillä näytelmän jälkeen ensi-iltajuhlissa. Laakso päätti käydä esittäytymässä; kätteli ja kertoi nimensä. Osoitti pöydässä istuvaa kovasti itsensä näköistä pikkuveljeään ja sanoi, että jos hän on sinun poikasi, niin todennäköisesti olen minäkin. Sanoi vielä edesmenneen äitinsä nimen.
– En ikinä unohda sitä hänen silmissään välähtänyttä vuosikymmenten takaista häpeää. Hän vastasi äkkiä, että no sitähän ei ole koskaan todistettu.
Juttu tyssäsi siihen. Laakso osti miehelle lonkeron ja loppuillan he välttelivät tosiaan. Tai ehkä enemmänkin mies oli se, joka vältteli. Laakso ajatteli, että ehkä tämä kaipaisi hetken tuumaustauon tai pari lonkeroa lisää lähestyäkseen.
Kunnon keskustelua ei käyty silloin, eikä ole käyty sen illan jälkeenkään. Laakso on yrittänyt soittaa. Hän haluaisi tarjota vaikkapa illallisen.
– En tarvitse häntä mihinkään, enkä vaadi häneltä muuta kuin hetken aikaa. Hän on ainoita elossa olevia ihmisiä, jotka osaisivat kertoa omasta biologisesta äidistäni ja asioista, jotka johtivat siihen, että minä olen nyt tässä.
Laakso ei pehmentele sanojaan puhuessaan siitä, miten hän on kuvitellut saaneensa alkunsa: Piiloteltu suhde. Lyhyt kohtaaminen. Hetken virhe. Ehkä jopa baarin vessa.
– Yhdestä hetkestä voi syntyä kokonainen ihminen, jolla on elämä. Ja joka mahdollisesti tekee uutta elämää. Ajokortinkin hankkiminen vaatii huomattavasti enemmän, Laakso sanoo.
Isänpäivänä Laakso ei lähetä tekstiviestiä oletetulle biologiselle isälleen. Ei ole koskaan lähettänyt, mutta toivoo, ehkä joskus sekin voisi tuntua yhtä luonnolliselta kuin aikuisiässä löydettyjen sisarusten kanssa viestiminen.
Isänpäivänä läsnä armo ja unelmat
Tämä isänpäivä on kahdesta syystä erityinen Laakson perheessä. Se on ensimmäinen ilman Laakson viime vuoden lopulla kuollutta vaaria ja ensimmäinen, jolloin hänen isänsä on itse isoisä. Laakson pikkusisko synnytti kesällä esikoisensa, joka laittoi koko perheen onnellisesti sekaisin – kuten ensimmäisellä lapsenlapsella on tapana.
– Sanoin puolisolleni, että saimme tämän myötä pari vuotta armonaikaa, Laakso naurahtaa.
Jyväskylässä näyttelijäpuolisonsa ja labradorinnoutajan kanssa asuva Laakso kertoo olevansa ensimmäistä kertaa elämässään suhteessa, jossa on päätetty, että lapsia tulee, jos on tullakseen.
– Se on enemmän, kuin mitä mulla on koskaan aiemmin ollut.
Hyvää hetkeä ei enää jäädä odottamaan, sillä sellaista ei ehkä koskaan tule.
– Olen yrittänyt kehittää armoa. Ihan arkipäiväisissä asioissa ja sitten näissä isommissa kysymyksissä. Nyt on tosi hyvä näin.
Ehkä jonain vuonna intohimoisesti ruuanlaittoon suhtautuvalla näyttelijällä on keittiössään apukokki ja tällä pienen pieni essu. Istuu siinä tiskialtaan vieressä ja saa painaa yleiskoneen nappulaa kun tehdään maksalaatikkoa, kuten Laakso itse pienenä.
Tuntien kokkailun jälkeen pöytään katetaan lautaset kolmelle ruokalajille ja kangaslautasliinat. Rinkulatkin tottakai.
Ala-asteella päänvaivaa aiheuttanut sukupuumoniste on kadonnut.
Hyvä niin, sillä Laakso piirtää mielellään omanlaisensa.
Voit keskustella artikkelista 14. marraskuuta kello 23:een asti.