Henkilökuva: Jukka Jusula – Soinin supliikkimiehestä puhemiehen suojelusenkeliksi

Pikkuparlamentin kuppilassa on hiljaista aamiaisen jälkeen. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan astioiden kilahtelu ja puhemiehen erityisavustajan Jukka Jusulan anekdoottien sinkoilu.

– Perussuomalaiset ovat kuin sienet ja marjat. Ne nousevat itsestään esiin tästä maasta, johon siemen on pudonnut, ja saavat siitä ravintonsa.

Marjavertaus oli arvio perussuomalaisten tulevaisuudennäkymistä. Tunteikas ilmaisu on tarkoituksellista.

– Ihminen menee pilalle kun rupee järkeilemään. Rumpu rinnassa kertoo, miten homma skulaa.

Tyylilaji kuulostaa puoluejohtaja Timo Soinin omenoilta ja appelsiineilta, ja siihen on syynsä: onhan Jusula "hiplannut" 13 vuoden aikana Soinin avustajana tämän puolue- ja EU-parlamenttipuheita, kirjoittanut tämän puolesta lehtikolumneja ja sparrannut kämppäkaverina väittelytaitoja Brysselin hotellihuoneissa.

"Rajansa kaikella sanoi rusketus pakaralla." Entinen mainoskirjoittaja tietää mieleen painuvan mantran kaavan. Jusulaa on tituleerattu Soinin sutkausten kirjoittajaksi, mutta koko kunnian hän ottaa itselleen vain muutamasta sanonnasta, kuten pakararivistä ja sinikeltaisesta PerusS-logosta.

– Hyvän slouganin pitää hipaista aivoa.

Soini ja Jusula = perfect match

Mutta nyt Soini on ulkoministerinä ja Jusulalla uusi päämies sparrattavana: puhemies Maria Lohela, joka on niukkasanaisuudessaan Soinin retorinen vastakohta. Jusula on luottavainen.

– Eihän Timo ollut 13 vuotta sitten sellainen kuin nyt, vaan ihmiset kouliintuvat duuneissaan. Lohela on karismaattinen. Karisma tulee neljässä vuodessa näkyviin, Jusula heittää.

Itsevarmuutta riittää – tai ehkä kehuminen vain kuuluu sparraajan tehtävään.

Jusula ja Soini tapasivat Helsingissä "Kymppikerroksessa" eli 10th Floor -baarissa 1980-luvun lopulla. Jusula, Hankkijan leivissä maata kiertänyt agrologi-mainosmies oli kerralla myyty. Soinissa yhdistyivät maaseutu ja sutkaukset. Soinin avustaja Jusulasta tuli 2003.

– Täydellinen sattuma johti minut ja Soinin yhteen vuonna 1989. Kun Soini puhui, syntyi samanlainen ihailu kuin silloin, kun kymppiakselinen rekka tekee täydellisen peruutuksen. Ihailen ihmistä, joka tekee työnsä hyvin.

Miksei siis Jusula ole enää Soinin neuvonantaja? Tiet erosivat ammatillisesti 2013, kun Jusula aloitti perussuomalaisten eduskuntaryhmän kanslian viestintäsihteerinä.

Lähipiirin arvausten mukaan Soini siirsi Jusulan kepin mitan päähän hääräämästä, kun puhegeneraattori alkoi käydä, ei Soinin, mutta muun hovin hermoille. Peruspomo-kirjassa Soini veistelee mustasukkaisuusdraamasta Jusulan, Raimo Vistbackan ja Matti Putkosen välillä.

Lähipiirin arvausten mukaan Soini siirsi Jusulan kepin mitan päähän hääräämästä, kun puhegeneraattori alkoi käydä hovin hermoille.

Hajurakoa kahden moottoriturvan välille haettiin Jusulan mukaan jo aikaisemmin.

– Maakunnissa pidin kohteliaasti etäisyyden, koska Timon ja minun läheinen suhde oli tiedossa. Olin tarkka siitä, ettei tullut puheita, että yritän hyväksikäyttää asemaani.

Puolueen syvien rivien hampaankoloissa hiersi rahakin. Jusulan mainostoimisto Myrskylyhty sai rahansa pääasiassa perussuomalaisten vaalikampanjoista. Soinin presidentinvaalikampanjasta 2012 pelkästään hänen kuohuttiin tahkonneen 60 000 euroa. Jusulan mukaan panettelu on suhteetonta, mutta tuttua. Purnaamisesta huolimatta reklamaatioita laskuista ei koskaan tullut.

– Eihän perussuomalaisilla ollut alkuaikoina edes rahaa maksaa mitään. Hinnat olivat aivan eri luokkaa kuin mitä mainostoimistolle olisi maksettu. Kymmenen vaalikampanjaa. Tein niitä pro bono -hommina oman työn ohessa lomilla ja viikonloppuisin. Logosta en koskaan laskua pannut.

Ajaa kaksilla rattailla

Nyt Jusula haluaa valjastaa puhemiehen instituution populismin periaatteiden mukaan kansan yhteiskunnalliseen herättämiseen. Eduskunta pitää brändätä koko kansaa houkuttelevaksi ja yhdistäväksi vallan olohuoneeksi.

– Jos onnistumme, äänestysprosentti on lähempänä sataa kuin seitsemääkymmentä, hän intoilee.

Tosin Jusulalla on hänet tuntevien mukaan eduskunnassa muutakin tekemistä kuin pyöriä puhemiehen kansliassa. Tuttava, Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen kuvailee Jusulaa liberopelaajaksi, jota ei pelipaita rajoita.

– Kaikkiin ei valta tartu millään, ja joistakin se ei ikinä karise pois. Jusula on jälkimmäinen. Hänellä olisi eduskunnan siivoojanakin vapaa oikeus liikkua mihin haluaa, Niemeläinen sanoo.

Hänellä olisi eduskunnan siivoojanakin vapaa oikeus liikkua mihin haluaa.

Voisi siis päätellä, että puolueen julkisuuskuvasta huolehtiminen jatkuu edelleen, vaikka toimenkuva muuttui.

Julkisuuskuvasta huolehtimista tarvitaan, sillä ministerit ovat ensikertalaisia ja perussuomalaisten kannattajat hellinä. Heitä on lyöty herkkiin kohtiin: hallitus hyväksyi perussuomalaisten inhokin, Kreikan kolmannen lainapaketin, ja samaan aikaan Suomeen saapui enemmän turvapaikanhakijoita kuin viime vuonna yhteensä. Pienituloisten etuuksia, kuten eläkeläisten asumistukea leikattiin.

Jusulaa kysymys eläkeläisten 60 euron tulonmenetyksestä kyllästyttää. Hän puhuisi mieluummin vastuunkannosta.

– Se sattuu, kun käsi väännetään paikalleen. Miksi sinä lääkärille huudat? Tämä yhteiskunta on huolehtinut niin valtavan hyvin jokaisesta ruudusta, että olemme velkaantuneet 100 miljardia.

Perussuomalaisten kannattajia lääkärin vääntö silti sattui. Syyskuussa turenkilainen ryhmä Kantasuomalaiset ilmoitti suunnittelevansa eroa perussuomalaisista ja uuden puolueen perustamista protestina Kreikan tukipaketille.

– Ensin meillä on puoli miljoona kannattajaa, ja sitten yksi henkilö sanoo jotain. Ei me sen yhden mukana mennä. Vaikka niitä olisi 5 000, ne on minoriteetti, Jusula sanailee.

Porissa pettynyt kannattaja kävi perussuomalaisten kansanedustajaan Ari Jaloseen kadulla käsiksi.

– Ihmiset reagoivat kukin tavallaan. Kipinä syttyy, ja jos tuulee, metsäpalossa menee hehtaareita, tai sitten palaa vain jokunen näre.

Mitä mieltä Jusula on itse väitteistä hallitukseen asti ulottuvasta liberopelaajasta?

– En hoida hallituksen asioita. Olen keskittynyt täysin erityisavustajan hommaan. Mutta kyllä mun mielipidettä on kysytty, ei ne oo lakannu olemasta. Sparraan kaikkia, hän tasapainottelee.

En hoida hallituksen asioita. Mutta kyllä mun mielipidettä on kysytty, ei ne oo lakannu olemasta.

Kansanvalistaja

Puhemies Lohela herätteli syyskuussa ihmisiä Facebook-kirjoituksellaan, jossa hän syytti Suomen mediaa huonosta kansainvälisestä julkisuudesta. Häntä harmitti, että New York Times kummasteli Suomen rasistisesti motivoitua polttopulloiskua turvapaikanhakijoita kohtaan sekä kehitysyhteistyörahojen leikkauksia.

"Tuntuu kurjalta, että mediassa toistuvasti lietsotaan ajatusta, että muualla maailmassa Suomea pidettäisiin jonakin erityisen ikävänä, takapajuisena paikkana", Lohela kirjoitti Facebookissa 27. syyskuuta.

Tyylilaji on perussuomalaisille tuttu. Vaihdetaan puheenaihetta, kun vastaan tulee jotain ikävää.

"Minulle ei ole kukaan koskaan eikä missään yhteydessä lausunut mitään poikkipuolista tai kriittistä Suomen politiikasta tai toiminnasta kansainvälisissä yhteyksissä."

Jusula sattuu olemaan kirjoituksesta tismalleen samaa mieltä.

– Ihan samat fiilikset. Brysässä (Brysselissä) ei kukaan moittinut Suomi-kuvasta.

Lohelan Facebook-status jatkuu: "[Suomessa] On tehty niin paljon asioita ihmisten hyvinvoinnin eteen, että valtion velkaa on kertynyt yli 100 miljardia."

– Loistavasti sanottu. Jos kansalaiset kiinnostuisivat siitä, mikä yhteys on heidän maksamillaan veroeuroilla, ja sillä mitä he niillä saavat, sen parempi.

Hetkinen. Eikö Jusula jokin aika sitten käyttänyt samoja sanoja? Jusula ei myönnä räpelöivänsä puhemiehen tekstejä, vielä.

– Olen ollut rouva puhemiehen kanssa tiiviissä merkeissä vasta neljä kuukautta. En ole niin röyhkeä, että alkaisin näin pian mestaroimaan. Rouva puhemiehellä on erittäin terävä ja hyvä kynä.

Viestintästrategiana puhe

Alkaa olla varhainen lounasaika ja eduskunnan kuppila täyttyy kansanedustajista. Jusula kiirehtii ryhmyrien eli eduskuntaryhmien puheenjohtajien kokoukseen. Rkp:n puheenjohtaja Carl Haglund huomaa heti Jusulan, ja he vaihtavat ruotsiksi pikakuulumiset.

Vallan epävirallisessa ytimessä toimivan miehen paikka on puuroparlamentti. Puuroparlamentiksi kutsuttiin aamuvirkkujen verkostoitumista ja tietojenvaihtoa eduskunnan päätalon kuppilassa. Siihen kuuluivat muun muassa Pekka Ravi ja Seppo Kääriäinen, ja tietysti Jusula.

Puhemies on valtakunnan hierarkian huipulla, mutta puuroparlamentin porukassa on toisenlaista valtaa. Tällaista valtaa kutsutaan toimitusjohtaja Heikki Niemeläisen mukaan orgaaniseksi vallaksi.

Tämän Jusulakin myöntää.

– Mun osaaminen ei perustu tyrkkyyn vaan houkutukseen. Jos jollakulla suikka hurisee helvetisti, menen rinnalle, aistin mitä ilmassa liikkuu. Teen ehdotuksia, jos haluat kuulla, kiva, kerron.

Herkän pojan ilosanoma

Jusulan viestintästrategia on puhuminen. Sitä eivät Whatsapp- tai Twitter-viestien kilahdukset keskeytä, sillä hän inhoaa some-härpäkkeitä.

– Meillä on enemmän värkkejä ja gadgetteja kuin koskaan, ja missä tilassa maailma on?

Jusulan poliittinen strategia on epämääräisempi. Hän haluaa viestiä tavallisuuden ilosanomaa. Tunne on tärkeämpää kuin tulokset.

Lauttasaarelaispoika opiskeli Turussa agrologiksi ja huolehti Hankkijalla karjatalouskoneista.

– Kiersin satoja Suomen paikkakuntia. Se avasi silmiä. Reisjärveltä Lopelle, kaikkialla nasta meininki. Rakastan tätä kansaa ja sen tavallisuutta.

Jusulan mukaan on Soinin ansiota, ettei Suomessa ole nykyistä radikaalimpia ääriliikkeitä.

– Jos ihmisistä ei piitata, he radikalisoituvat tai syrjäytyvät. Kentällä höperöimmät ajatukset kannibalisoitiin niin, että Soini istutti sällit tuoliin, pyysi perustamaan perussuomalaisten paikallisosaston ja tekemään asialle jotain.

Jos kansa ei halua seuraavissa vaaleissa ottaa perussuomalaisten rakkautta vastaan, Jusulalla ei ole muuta varasuunnitelmaa kuin säilyä hengissä. Atlantin yli hän on jo purjehtinut.

– En ole tän maailman toimitusjohtaja. Elämäni elää minua. Jos luoja suo, tämä on neljän vuoden keikka, ja olen sen jälkeen elossa.