Se oli tavattoman kiehtova tragedia, joka tapahtui koko maailman silmien edessä, kameroiden käydessä; Amy Winehousen nousu ja tuho.
Sitä näytelmäkirjailija E.L. Karhukin seurasi, katsoi silmä kovana, miten käsittämätön musiikillinen lahjakkuus mureni palasiksi.
– Seurasin ihan kuten muutkin sitä, miten Winehouse tuli pössypäissään keikalle ja ilmoitti saman tien lähtevänsä helvettiin lavalta.
Karhu alkoi toden teolla pohtia, mikä näissä tuhon narratiiveissa kiehtoo? Näin on käynyt usein naistaiteilijoiden kohdalla; Janis Joplinin, Virginia Woolfin, Marilyn Monroen, Britney Spearsin.
Onko roihuavana liekkinä pois palaminen naistaiteilijalle varmin tie päästä kulttuurin kaanoniin? Koska tai millainen dokumenttielokuva olisi tehty elämän valinneesta Amy Winehousesta?
– Erityisesti nuorena kuolemisesta on naistaiteilijalle etua eri tavalla kuin miehille. Heidät muistetaan. Mietin, että pitääkö Amy Winehousen kuolla, ettei elävä nainen tule häiritsemään oman myyttinsä rakentamista.
Karhu teki Hamletista hajoavan prinsessan
Sukupolvensa kiitellyimpiin näytelmäkirjailijoihin kuuluva E.L. Karhu, eli entinen Emilia Pöyhönen on halunnut kirjoittaa hulluudesta jo kauan.
Winehousen kuoleman nostattama ärtymys oli yksi kimmoke kirjoittamiselle. Karhu olisi suonut, että Winehouse olisi hoidettu jaloilleen ja maailma olisi saanut nauttia hänen taiteestaan vielä vuosikymmeniä.
Karhu halusi murtaa myytin mielen särkymisestä romanttisena tai ylevänä asiana.
Seitsemälle kielelle käännetty kirjailija on tehnyt tekstejä ehdottomuudesta, itseään isomman etsinnästä, ilmastonmuutoksesta ja köyhyydestä. Oikealta tuntuvan kulman löytäminen hulluuteen oli kuitenkin vaikeaa.
Se löytyi lopulta Shakespearen klassikkonäytelmä Hamletista, eikä se ollut se ilmeinen, rakkauden takia itsemurhaan luisuvan Ofelian kohtalo.
Hamlet tarjosi mahdollisuuden tarkastella naisen hulluutta suhteessa identiteettiin, valtaan ja olemassaoloon. Syntyi näytelmä Prinsessa Hamlet, joka on julkaistu myös kirjana. Viikko sitten se sai kantaesityksensä Q-teatterissa.
– Naisen ja miehen hulluudesta on aina kirjoitettu eri ehdoilla. Miehen hulluuteen Hamletissa liittyy eksistentialistisia kysymyksiä, jotka ovat kiinnostavia ja juuri sen vuoksi halusin käyttää Hamletia referenssiteoksena.
Tavalliselle ihmiselle sairaus on stigma
Suhtautuminen hulluuteen on Karhun mielestä kaksinaismoralistista. Se riippuu täysin siitä, onko kyseessä tavallinen ihminen, vai joku, jonka kaatumisella on viihdearvoa.
– Julkisuuden henkilöiden mielenterveysongelmiin liittyy ihannointi ja heidän hyväksikäyttönsä, mutta tavallisten ihmisten mielenterveysongelmat ovat ihan kauhea tabu. Emme pysty ihmisinä ja yhteisöinä käsittelemään niitä. Kun tavallinen ihminen sairastuu mieleltään, hänet suljetaan ulos.
Se, että julkisuuden henkilöt itse tuovat esille mielenterveysongelmiaan ja sairauttaan, on Karhun mielestä kuitenkin hyvä asia.
Joka kerta kun Cheekin kaltaiset, menestyjänä nähdyt ihmiset paljastavat, että eivät olekaan silkkaa terästä sisältä, mielen sairauksiin liitetty turha häpeä rapisee.
– Olen kauhean kiitollinen aina, kun joku jaksaa puhua näistä omakohtaisista asioistaan. Siinä on normalisoinnin mahdollisuus.
Karhu on nähnyt mielen sairautta läheltä sen verran, että hänellä ei ole harhaluuloja hulluuden jalostavasta vaikutuksesta.
– On banaalia ajatella, että taiteilija on jotenkin uskottavampi, kun se on ollut mielisairaalassa. Jokainen mielisairaalassa ollut tietää, että ei siellä mitään suurteoksia kirjoitella. Jos on seurannut läheltä mistä tahansa syystä sortuvaa ihmistä tietää, että glooria on kaukana siitä arkisesta asiasta.
Äärimmäisessä hädässä ei jaksa enää puhua
Karhun Hamlet on mieleltään rikki ja pakotettu rooliin – kansan rakastamaksi edustusprinsessaksi – jota hän ei tahdo ja jota hän samalla rakastaa; rooliin, jota vastaan hän kapinoi ja joka aiheuttaa hänelle kroonista tuskaa.
Näytelmän tekstissä kerrotaan toistuvasti, miten kauhu työntää käden Hamletin kurkusta ja puristaa sen nyrkkiin. Hamlet tekee itselleen palovammoja korvatakseen henkisen kivun fyysisellä. Hamlet ei saa ilman apua edes kenkiä jalkaansa, koska kaikki on painavaa ja raskasta. Dialogia on käsikirjoituksessa melko vähän.
– Ääritiloissa puhuminenkin muuttuu työlääksi. Silloin sanotaan vain se, mikä on kaikkein olennaisinta. Voimat menevät hengittämiseen.
Masennuksen alle rusentuva prinsessa ei ehkä ole oman elämänsä herra, mutta aikoo olla kuolemansa.
– Hamlet on muutakin kuin hulluutensa. Hän haluaa lähteä isolla liekillä, palaa soihtuna pois. Hän haluaa, että hänet muistetaan.
Karhua ei kiinnosta niinkään se, miten hulluus kliinisesti määritellään, vaan kipu.
– Hulluus ei edes ole mikään tarkkarajainen asia, siinä on paljon sellaista, mitä on vaikea määrittää. Prinsessa Hamletissa minua kiinnostaa enemmän kärsimyksen kanssa toimeen tuleminen ja kärsimyksen todistaminen.
Ystävyys on rakkautta
Näytelmän kirjoittaminen Hamletin päälle antoi Karhulle mahdollisuuden käsitellä ystävyyden kautta sitä, mitä on seurata läheltä toisen ihmisen matkaa hulluuteen.
Shakespearen Hamletissa häntä kiehtoi päähenkilön suhde parhaaseen ystäväänsä, haukankouluttaja Horatioon – Karhun versiossa Horatiaan.
Horation loputon lojaalisuus kosketti häntä.
– Kaikki muut ihmiset olivat pettäneet Hamletin, isäpuoli, äiti, paskamaiset kaverit, jotka meinaavat lähettää hänet kuolemaan. Kaikki ihmiset Hamletin ympärillä ovat ihan hirveitä, paitsi tämä yksi lapsuudenystävä.
Toisaalta Karhu sääli Horatiota, jota itsekeskeinen, ruikuttava päähenkilö pompottaa. Shakespearen prinssi Hamlet ei salli Horation edes kuolla, koska vaatii tätä kertomaan Hamletin tarinan.
– Hamlethan on myös aika inha henkilö, se alistaa kaikkia ja on hirvittävän itsesäälinen. Ajattelin, että hanki Horatio parempia kavereita, äläkä uhraa elämääsi tuollaisen narsistisen kusipään alttarille.
Karhun näytelmässä Horatia auttaa ystäväänsä lähes loputtomiin, suostuu jopa ottamaan tämän paikan ja luopumaan omasta elämästään. Mitä hän siitä saa?
– Se on iso kysymys. Mielestäni kyse on rakkaudesta, ei pelkästään parisuhdemielessä, vaan isommassa mielessä rakkaudesta. Taide on kauheasti keskittynyt parisuhteisiin, mutta esimerkiksi omassa elämässäni arkinen kokemus on ystävien lojaalisuus.
”Hulluus vuotaa lähipiiriin”
Lojaalisuus on kovilla, sillä Hamletin sairaus kuormittaa kaikkia. Horatia jopa luopuu itsestään sen tähden.
Suomessa arviolta yli 400 000 ihmistä hoitaa tavalla tai toisella mielenterveysongelmaista läheistään. Tavallisin sairaus on masennus, johon omaisilla on erityisen korkea riski sairastua itsekin.
– Siitä puhutaan hämmästyttävän vähän, että miten lähipiiri selviää, miten mielen sairaus heihin vaikuttaa. Mielenterveysongelmat vuotavat ystävyyssuhteisiin. Kaikki yrittävät parhaansa mukaan selvitä vaikeassa tilanteessa.
Prinsessa Hamletissa yksi keino selvitä raskaasta ajasta on pako. E.L. Karhu kirjoittaa toistuvasti siitä, miten ystävykset muuttuvat haukoiksi ja lähtevät lentoon. Karhun mukaan se kuvaa ihmisen pyrkimystä löytää jokin autenttinen olemassaolon tapa myös tilanteessa, joka on sietämätön ja ulkoa ohjattu.
– Huolimatta kaikista kauheista olosuhteista, joiden kanssa joudumme elämään näen, että ihmisillä on jokin sisäinen vapaus.
Karhu kirjoitti näytelmää pitkään, ja oli osan siitä ajasta fyysisesti hyvin sairas. Se johti oivallukseen.
– En voinut liikkua useisiin kuukausiin. Siihen liittyi tällainen tavallaan banaali, mutta tavallaan radikaali ajatus, että mieleni on vapaa. Silloin kun on mielenterveysongelmia, se vapaan mielen elementti voi hävitä.
Mitä tapahtuu niille, jotka jäävät?
Kun läheisen mieli sairastuu, joutuu moni tilanteeseen, jossa on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja, viheliäisiä valintoja. Miten esimerkiksi toimia silloin, kun parhaan ystävän todellisuudentaju hämärtyy, mutta hän kieltää kertomasta siitä kenellekään?
Näytelmässä Horatia paljastaa Hamletin itsetuhoaikeet tämän äidille. Se on petos, jonka seurauksena Hamlet suljetaan laitokseen. Vastaavat moraaliset mittelöt ovat ihan todellisia arjessa niille, joiden läheinen sairastuu, muistuttaa Karhu.
– Se, mitä Horatia tekee, on ainoa vastuullinen asia, mitä voi tehdä. Hamletin äiti on ainoa, jolla on valtaa tehdä jotain asialle.
Horatian petos johtaa tavallaan Hamletin tuhoon. Hamlet olisi tuhoutunut joka tapauksessa, mutta eri tavalla: itse valitsemallaan tavalla. Karhun mielestä on silti selvää, että Hamletista välittävien oli pakko tehdä jotain.
– Jos puhutaan ihan arkisesta tasosta, nämä ovat tosi vaikeita ratkaisuja. Ei voi aina luottaa siihen, että laitoksessakaan hommat hoidettaisiin kovin hyvin, että olisiko parempi olla menemättä sinne?
Eikä laitokseen välttämättä pääse, vaikka pitäisi. Psykiatrian sairaansijoja on karsittu kovalla kädellä, avohoitopalvelut ovat kuormittuneita ja moni omainen kokee voimattomuutta.
Karhun Prinsessa Hamlet jatkaa siitä, mihin Shakespeare lopetti, päähenkilön kuolemasta. Läheisten pitää selvitä rakkaan ihmisen itsemurhasta.
Prinsessa Hamletissa vastaus on tapahtuneen kieltäminen. Ihmisillä on taipumus säilyttää asioiden tila mieluummin kuin kohdata kipeitä totuuksia, Karhu arvelee.
– Ei tämä tekstini vastaa siihen, miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi toimia. Se vain kiinnittää huomiota siihen, mitä eloonjääville tapahtuu. Prinsessa Hamletissa jäljelle jää valheelle rakennettu mätä valtakunta, joka lopulta sortuu.
Prinsessa Hamlet Q-teatterissa 13.5.2017 asti. Asif Kapadianin dokumenttielokuva Amy (2015) ja Amy Winehousen konserttitaltiointi Porchester Hallista Yle Areenassa kuukauden ajan.