Monen iäkkäämmän suomalaisen mielessä ovat vuosi 1952, Helsingin olympialaiset ja soihdun kuljetus kautta Suomen. Erityisen syvällä ne ovat niillä, jotka saivat kunnian kantaa olympiasoihtua, kun se juosten kuljetettiin läpi Suomen Helsingin stadionille. Pallastunturilta Muoniosta lähtenyt tuli yhdistettiin Ateenasta lähteneeseen tuleen Torniossa.
Soihdunkantajiksi valittiin paikkakuntien urheilijoita. Lisäksi mukana olivat airueet, ja usein yleisökin innostui mukaan katsomaan, pyöräilemään tai valokuvaamaan.
Keski-Pohjanmaalla Himangan keskustan kohdalla olympiasoihtua vei nykyinen lohtajalainen Anna-Liisa Erkkilä, joka tuohon aikaan hiihti kilpaa. Kunto oli ilmeisen hyvä.
Ei se soihtu yhtään painanut, sillä olin jo sinä aamuna ajanut 58 km pyörällä.
Anna-Liisa Erkkilä
– Ei se soihtu yhtään painanut, sillä olin jo sinä aamuna ajanut 58 kilometriä pyörällä. Olin siihen aikaan tarkkailukarjakkona, ja aamulla otin rasvakokeita Kalajoella.
Himangalla soihdun kuljetuksessa pidettiin varttitunnin tauko ja Erkkilä muistelee, että taukopaikalle kerääntyi ihmisiä rekan lavalle katsomaan paremman näkyvyyden takia.
– Kaikki himankalaiset, jotka soihtua kantoivat, juoksivat sitten airueina, kun soihtu luovutettiin lohtajalaisille, kertoo Anna-Liisa Erkkilä.
Jännitystä ilmassa
Lohtajalla yksi soihdunkantajista oli 19-vuotias yleisurheilua harrastanut Aarre Sysimetsä.
Mereltä puhalsi niin hirveä tuuli, että lieskat meinasivat lyödä silmille.
Aarre Sysimetsä
– Juoksin toista kilometriä Marinkaisten aukiota. Mereltä puhalsi niin hirveä tuuli, että lieskat meinasivat lyödä silmille. Se oli kovaa, muistaa Sysimetsä.
– Kyllä vähän tuli mieleen, että saa nähdä, pysyykö tuli soihdussa. Meni kuitenkin ihan mukavasti.
Sysimetsälle jäi olympiavuosi muutenkin mieleen.
– Ihastuin yhteen naiseen, menin naimisiin ja urheilu jäi tauolle. Palasin kentälle parin vuoden kuluttua, tällä kertaa keihään varteen, mutta kyllä tuohon aikaankin tuli ahkerasti seurattua kisoja. Kun tv:tä ei ollut, niin radiosta kuunneltiin.
Kielitaidosta hyötyä
Kaustislainen Teemu Pesola oli olympiavuonna vielä itse liian poikanen soihdunkantajaksi, mutta veljessarjan vanhin kävi oppikoulua, ja siitä oli etua asiassa.
– Tenho oli lukenut koulussa vähän ruotsia, joten hän pääsi kantamaan soihtua. Näin siltä varalta, että ruotsinkielisen Teerijärven rajalla olisi ollut jotain seremoniaa, niin hän olisi osannut vastata.
Tenho oli lukenut koulussa vähän ruotsia, joten hän pääsi kantamaan soihtua.
Teemu Pesola
Itse olympialaiset jäivät mieleen paitsi jamaikalaisjuoksijoiden myös sateisuutensa vuoksi.
– Kyllä jäi mieleen se harmitus, kun joka päivä satoi. Siihen aikaan ratamateriaalit olivat erilaiset ja pinta paljon liukkaampi sateella kuin nykykentillä, vertaa Pesola.
Tarkkaa peliä
Kaustislainen Eero Salo vei soihtua sen tultua Kaustiselle.
– Alkupäässä juoksi Pentti Kattilakoski, sitten minä ja lopuksi Hannu Rauma. Osuus oli noin 800 metriä. Kyllähän se semmoinen, tavallaan kunniatehtävä, oli kuljettaa tätä soihtua.
Kyllähän se semmoinen, tavallaan kunniatehtävä, oli kuljettaa tätä soihtua.
Eero Salo
Salon mukaan jännittääkään ei tarvinnut, kun kaikki oli niin hyvin organisoitua. Aikataulu oli suunniteltu minuutin tarkkuudella.
– Kun otin soihdun, minulle sanottiin, että pitäisi juosta vähän hiljempaa, kun ollaan aikataulusta edellä.
Korjaus 2.10. 2023 klo 13.20 Korjattu tieto soihdun reitistä: Pallastunturilta Muoniosta lähtenyt tuli yhdistettiin Ateenasta lähteneeseen tuleen Torniossa.