Sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuro kertoo olevansa zombi. Ja nauraa päälle.
– Kuka tahansa, joka lentää yli Siperian Kiinaan monta kertaa vuodessa on zombi, Kukkapuro väittää.
Ja hän on se, joka lentää. Kiinaan häntä vetää työ, kuinkas muuten. Huhtikuussa 84-vuotta täyttänyt muotoilija ei malta istuskella edes itse suunnittelemissaan tuoleissa kovinkaan pitkään. Vielä on maailmaa muotoiltavana.
Karjalan Kannakselta Kiinaan on ollut pitkä matka. Kukkapuro syntyi isovanhempiensa talossa Kannaksella 1933. Sieltä hänellä on vain joitakin hajanaisia muistoja, sillä perhe muutti Imatralle jo ennen sodan syttymistä. Yksi tarkkaan muotoiltu esine on jäänyt mieleen.
– Muistan isoisän puulusikan. Hän söi aina sillä ja aterian jälkeen lusikka työnnettiin hirren rakoon odottamaan, Kukkapuro kertoo.
Karjalainen hirsitalo oli kuin museosta. Samanlaisia perinnerakennuksia voi löytää Seurasaaresta ja samanlaisia esineitä on muun muassa Keski-Suomen museon kansatieteellisissä kokoelmissa.
– Niissä näkyy puhtaana tarkoituksenmukaisuus ja tekemisen taituruus. Puusta kun joku osaa sellaisia veistää, niin se on kyllä ihailtavaa.
Yrjö Kukkapuro opiskeli ensin Imatran piirustuskoulussa, jossa painotettiin veistoa. Niine taitoineen hän muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Ateneumissa.
Karuselli-tuoli alkoi pyörittää
Ura lähti nousukiitoon jo opintojen alkuvaiheessa, kun hänen nojatuolinsa voitti 1955 suomalaisen huonekalutehtaan kilpailuun.
– Tuolia mainostettiin Helsingin Sanomien etusivulla. Siinä mainittiin myös suunnittelijan nimi. Olin vasta ensimmäisen vuoden opiskelija.
Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi täysosumaksi osoittautunut lasikuituluomus, Karuselli-tuoli.
– Lasikuitu oli 1950 ja 60-lukujen taitteessa uusinta uutta. Jotain todella modernia ja haluttavaa. Minä pidin siitä, sillä sitä saattoi veistää.
Esikuviakin lasikuidun käyttöön oli tarjolla. Yhdysvalloissa Charles Eames ja Eero Saarinen näyttivät tietä. Karusellin muotoon vaikuttivat materiaalin ja modernin muotokielen lisäksi ergonomia.
– Ateneumissa alettiin minun opiskeluaikanani puhua ergonomiasta. Sekin oli uutta. Minulla virisi kiinnostus tehdä “kokovartalotuoli”.
Lepotuolia alkoi markkinoida Haimi Oy ja siitä tuli kansainvälinen menestys. Tuoli löytyy muun muassa New Yorkin modernin taiteen museon ja Lontoon Victoria and Albert Museumin kokoelmista.
Suomi-palkinnot annetaan elämäntyöstä tai taiteellisesta läpimurrosta
Kukkapuro on tehnyt pitkän uran kalustesuunnittelijana Karusellin jälkeen. Lasikuidun käyttö tyssäsi öljykriisiin. Sen jälkeen hän on taivutellut suomalaista koivua, kiinalaista bambua ja perehtynyt materiaalia leikkaavien robottien käyttöön. Kukin aika tuo esiin erilaiset materiaalit ja mahdollisuudet.
Suomi-palkinto tuntuu hulppealta kunninanosoitukselta, vaikka Kukkapuro onkin saanut aiemmin muun muassa Pro Finlandia -palkinnon ja Kaj Frank -muotoilupalkinnon.
Tämän vuoden muut palkitut ovat laulaja-lauluntekijä Alma-Sofia Miettinen, kirjailija-ohjaaja Neil Hardwick, kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkönen, elokuvaohjaaja Dome Karukoski, kapellimestari Hannu Lintu, Mäntän kuvataideviikot ja Pori Dance Company. Lisäksi Ylen lastenohjelma Pikku Kakkonen palkittiin kunniakirjalla.
Kukin palkittu saa 21 625 euroa lukuun ottamatta Pikku Kakkosta, joka saa kunniakirjan. Palkinnot myönnetään Veikkauksen tuotoista.
Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon ojentamat Suomi-palkinnot myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Perusteena voi olla myös huomattava saavutus tai lupaava läpimurto. Palkintoa on jaettu vuodesta 1993 alkaen.
Yrjö Kukkapuro matkustaa palkintoa varten ateljee-kodistaan Kauniaisista Turkuun. Usein matkan kohteena on kuitenkin Shanghai.
– Tutustuin 90-luvulla kiinalaiseen arkkitehtiin Fang Haihin, joka houkutteli minut Kiinaan luennoimaan huonekalusuunnittelusta. Kiina oli tuolloin vielä aika arvoituksellinen ja ajattelin, että matka voisi olla seikkailu, Kukkapuro kertoo.
Kiinassa rakennetaan paljon ja monet tilat edustavat avaraa nykyarkkitehtuuria, johon sopivat skandinaaviset kalusteet. Kukkapuron tuoleja on valmistettu lisenssillä Kiinassa vuodesta 1997. Vaikka matkanteko on raskasta, Kiina on totisesti ollut seikkailu, joka jatkuu yhä.
Lue myös:
Maailmalla nosteessa oleva Alma: Aion nostaa musiikillani Suomen maailmankartalle
Neil Hardwick: "Pentti Linkolan tapaaminen innoitti tekemään Pakanamaan kartan"
Hannu Lintu kertoo, miten someraivo liittyy sinfoniakonserttien huippusuosioon
Kulttuurivieras Dome Karukoski: Olin mustasukkainen äidin heiloille
Kun tehdaskaupungista tuli nykytaiteen mekka – Mäntässä taideturismi on miljoonabisnes