Marjatta Ísberg kuvattuna syksyllä 1965 Skotlannissa Balmoralin linnan puistossa.
Kuvateksti tähän Sannika Kuva: Marjatta Ísbergin kotialbumi
Elisabet II

Elisabetin sisäkkö

Vitsinä lähetetty kirje vei nuoren Marjatta Ísbergin sisäköksi Englannin kuningattarelle. Uutinen Elisabetin kuolemasta on nostanut Ísbergin mieleen monia yksityiskohtia vuosikymmenten takaa.

  • Sannika Michelsson
Artikkeli on yli 2 vuotta vanha

Kuningatar, prinssejä, linnoja, Ringo Starr, viikinkimiekkoja, Rolls-Royce-kyytejä ja vaikka mitä, ihan kuin elokuvissa. Semmoinen olo tulee, kun kuuntelee 77-vuotiaan Marjatta Ísbergin kertomusta elämästään.

Vauhti ei ole juurikaan hidastunut, vaikka työura opettajana päättyi jo seitsemän vuotta sitten.

– Minua alkoi kyllästyttää eläkkeellä oleminen, joten menin uudestaan yliopistoon. Kirjoitin lopputyöni viikinkiaikaisista miekoista, ja valmistuin kaksi vuotta sitten. Nyt minä vain olen ja kasvatan pellavaa, Ísberg sanoo huokaisten.

Jo vuosikymmeniä Islannissa Reykjavíkissa asunut Ísberg onkin juuri nyhtänyt elämänsä ensimmäisen pellavasadon oppiakseen kankaanvalmistuksen vaiheet.

Mutta mikäs se juttu oli Englannin hovin ja kuningattaren, prinssien ja kaiken maailman kreivien kanssa?

Kevät 1965, 57 vuotta sitten – eli kuinka paikka aukesi Englannin hoviin

Marjatta Ísberg kuvattuna vuonna 1965 Englannissa.
Marjatta Ísberg kuvattuna Englannissa vuonna 1965. Kuva: Marjatta Ísbergin kotialbumi

Opiskellessaan Helsingin yliopistossa Ísberg asui oululaisen huonekaverinsa kanssa Aurorankadulla. Huonetoveri pyrki opiskelemaan saksaa ja kertoikin olleensa jo piikana saksalaisella Hohenzollernin prinssillä.

Tuolloin 20-vuotias Ísberg opiskeli itse englantia, ja opintoihin kuului pakollinen jakso kielen opiskelua maassa, jossa puhutaan englantia.

– Sanoin, etten minä millekään prinssille viitsi, kokeilen ennemmin pääsisinkö ihan kuninkaalliseen hoviin. Ja niin minä kirjoitin Buckinghamin palatsiin Lontooseen ja kysyin töitä, Ísberg kertoo Ylelle puhelimitse.

Kyseessä oli Ísbergin mukaan oikeastaan vitsi. Kun kirje oli laitettu postiin, se unohtui.

– Yllätyin kauheasti, kun sain vastauksen palatsin taloudenhoitajalta, että heillä olisi tarjolla tämmöinen paikka kuin resident housemaid.

Tarjolla oli siis töitä sisäkkönä, joka asuisi itsekin palatsissa. Koska oli itse tullut pyydettyä kuningattarelta töitä, tuli Ísbergille tunne, ettei oikein voinut kieltäytyäkään. Ja niin kevään 1965 opintojen päätyttyä tuli lähtö Lontooseen.

Marjatta Ísberg kertoo omin sanoin matkastaan Lontooseen ja Buckinghamin palatsiin.

Normipäivä palatsissa

Kun kuningatar Elisabet II oleskeli Lontoossa, Ísberg asui Buckinghamin palatsin ylimmän kerroksen yhdessä huoneessa. Muiden siellä asuneiden palvelijoiden kanssa jaettiin keittiö ja olohuone.

Marjatta Ísbergin titteli oli housemaid eli sisäkkö tai piika. Buckinghamin palatsissa hänen työalueekseen oli nimetty visitors floor, vierailijoiden kerros. Ísberg ei muista kerroksessa asuneen juuri muita kuin kuninkaallisen perheen sukulaisia.

Ísbergin aikana kerroksessa vierailivat muun muassa kuningattaren pikkuserkku, tuolloin vielä kruununprinssi, mutta nykyinen Norjan kuningas Harald sekä prinssi Philipin äiti, Kreikan prinsessa Alice.

– Ja sitten joitain muita. Saksalaisia prinssejä ja tämmöisiä, niitä joutui siellä vähän sitten palvelemaan, Ísberg hymähtää.

Ihan ongelmitta korkea-arvoisten vieraiden palveleminen ei alkanut. Kun Ísbergin aloitti työnsä palatsissa, ensimmäisenä vieraana oli juuri Kreikan prinsessa Alice. Yli 20 vuotta palvellut sisäkkökollega Ada oli saada sätkyn kuullessaan miten Ísberg vastasi Alicen puhutteluun.

– Hän oli kauhuissaan. Sain pikaoppitunnin siinä, miten korkeille vieraille vastataan ja minkälainen se hyväksyttävä niiaus pitää olla.

Marjatta Ísberg kumartuu paijaamaan Elisabet II:n corgeja.
Elisabet II tunnetusti rakasti corgejaan. Tässä kaksi kuningattaren lemmikkikoirista Marjatta Ísbergin paijattavana Balmoralissa. Kuva: Marjatta Ísbergin kotialbumi

Muuten sisäkön tehtäviin kuului muun muassa turning down a bed eli vuoteen aukaisu. Se tarkoitti, että piti ottaa päiväpeitto pois ja kääntää täkin laita sopivasti niin, että se, joka tulee nukkumaan, pääsee pujahtamaan peiton alle helposti.

Jos vieras halusi kylpyyn, sisäkkö laski oikeanlämpöisen veden ammeeseen ja laittoi sopivat kylpypyyhkeet tuolille.

– Se oli juuri sellaista, mitä palvelijat tekevät joissain 1800-luvun Englantiin sijoitetuissa romaaneissa.

Useimmiten vieraskerroksessa ei ollut lainkaan vieraita. Siitä huolimatta pölyt piti pyyhkiä kerran päivässä. Lisäksi matoista harjattiin jalanjälkiä pois niin, että seuraavan vieraan tullessa edellisen jalanjäljet eivät näkyneet.

Jokaisella oli omat tehtävänsä

Windsorin linnassa, jossa kuninkaallinen perhe vietti joulua, Ísbergin elämä oli toisenlaista. Siellä työalueena olivat ne huoneet, joissa kuninkaallinen perhe oleskeli.

Pölyt pyyhittiin kolme kertaa päivässä: aamulla ennen kuin kuninkaallinen perhe nousi jalkeille, lounaan jälkeen ja vielä vähän ennen iltaruokaa.

Lauantaisin sisäköt kiillottivat messinkiset ovennupit. Hopeiden kiillotus kuului lakeijoille, jotka lauantaiaamuisin myös putsasivat ja lankkasivat perheen kengät.

Windsorin linnassakin henkilökunnan huoneet olivat yläkerroksissa, Ísbergillä yhdessä torneista. Windsorin linna on valtavan suuri, ja sen saleissa on erilaisia gallerioita, joista Ísbergin mieleen on jäänyt erityisesti miniatyyrigalleria.

Niin kuin vanhassa linnassa olettaa saattaa, Windsor oli täynnä saleja, torneja ja käytäviä.

– Pitkiä käytäviä reunustivat kaiken maailman ritarihaarniskat. Muistan, miten minun piti jouluaamuna mennä varhain pyyhkimään pölyjä. Ulkona oli pimeää ja valaistus vähäistä. Pelkäsin hirvittävästi ja ajattelin, että: "Ooh, jos tuolla haarniskan sisällä on kummitus ja se hyökkää minun kimppuuni!" Ísberg muistelee nauraen.

Kumma kyllä, mitään suurta hämmästystä tai äimistystä Englannin hovin linnaympäristöt eivät 20-vuotiaassa Marjatassa herättäneet.

– Ehkä se oli niin erilaista, ettei sitä edes hoksannut alkaa ihmettelemään. Mutta olihan se aika lailla erilaista, vaikka Olavinlinnan olinkin nähnyt.

Hovielämää Skotlannin nummilla

Osa hovin sisäköistä, Marjatta Ísberg mukaan lukien, oli määritelty olevan on travelling list eli matkustuslistalla. Se tarkoitti matkustamista kuningattaren mukana kotimaassa.

Syksyisin elokuun puolivälistä lokakuun puoliväliin perhe asui Skotlannissa Balmoralin linnassa. Metsästyksen lisäksi kalastettiin tiluksen läpi kulkevasta Dee-joesta.

Marjatta Ísberg kuvattuna syksyllä 1965 Skotlannissa Balmoralin linnan muurilla.
Marjatta Ísbergillä on lähes kaikissa kuvissa musta mekko, sillä sellainen piti sisäköillä aina olla. Ainoastaan siivotessa puettiin sen päälle siivoojan takki. Kuva: Marjatta Ísbergin kotialbumi

Skotlannin nummilla sijaitseva Balmoral on harmaakivinen metsästyslinna ja varustelukin siten hieman vaatimattomampi kuin Buckinghamissa ja Windsorissa.

Muun muassa lämmitys ei ollut yhtä tehokasta, ja niinpä sisäköt laittoivat asukkaille iltaisin kuumavesipullot sänkyihin. Se linnan osa, jossa kuninkaallinen perhe itse asui, oli modernisoidumpi. Vieraat sen sijaan löysivät sänkynsä alta muiston menneiltä vuosilta: alusastian.

– Olin siellä jotain sukulaisia, kreivejä ja muita passaamassa, ja heidän huoneissaan oli vain potta. Kreivit eivät ilmeisesti viitsineet käyttää alusastioita, koska ikinä en joutunut niitä tyhjentämään. Ehkä vähän kauempana oli ihan vesivessa, Ísberg muistelee.

Balmoralista jäi Ísbergille kauniitakin muistoja, muun muassa peuranmetsästäjistä.

– Muistan, kun ne tulivat syksyllä ja takkahuoneessa oli peuransarvipäitä seinillä ja nahkasohvat, joihin sai istua rentoutumaan metsästysretken jälkeen. Siellä oli erittäin kauniit maisemat ja tuntureitten rinteillä oli kanervasta sellainen pehmeä violetti matto.

Lapsia nähtiin harvoin

Kuningattaren jälkikasvua, nykyistä kuningas Charles III:tta, prinsessa Annea sekä prinssi Edwardia ja Andrew'ta, Ísberg näki melko harvoin.

– Siihen aikaan prinsessa Anne ja prinssi Charles olivat sisäoppilaitoksessa. Edward oli niin pieni, että muistan, kun olimme Balmoralissa ja hän oli juuri opettelemassa kävelemään. Tullessamme sinne kaikki palvelijat ja metsänvartijat asettuivat riviin ja kuningatar ja prinssi Philip kävivät kaikkia erikseen tervehtimässä. Edward kulki äitinsä perässä ja halusi myös tervehtiä, mutta lensi takamukselleen, kun ei oikein kävely vielä onnistunut.

Kunigatar Elisabet II 1960-luvulla Balmoralissa.
Kuningatar Elisabet, prinssi Andrew, kuningataräiti ja prinsessa Margaret kuvattuna Balmoralissa vuonna 1965. Kuva: AOP

Neljä vuotta Edwardia vanhempaa Andrew'ta Ísberg ei muista ollenkaan.

– En ole kiinnittänyt häneen ollenkaan huomiota. Mutta kyllä hän varmaan on ollut mukana, koska Edwardkin oli. Englannissa jotkut menivät jo viisivuotiaina sisäoppilaitokseen, mutta Andrew on varmaan ollut liian pieni ollakseen vielä koulussa.

Marjatta Ísberg kertoo, miksei puhu enempää kuninkaallisen perheen asioista, kuinka Suomen presidentinlinnassa oli jäykempää kuin Englannin hovissa ja miksi Elisabet II oli niin rakastettu.

Kun äiti kuoli

Oli elokuun 26. päivä vuonna 1965, kaunis syyspäivä Balmoralissa ja Marjatta Ísbergin syntymäpäivä. Työt olivat alkaneet yhdessä linnan torneista, kun hän kuuli kuningattaren postinhoitajan huutavan englanniksi: "Marjatta, täällä on sinulle sähkösanoma!"

– Menin tornista alas postitoimistoon ja olin niin iloinen, kun ajattelin, että sieltä tulee syntymäpäivätervehdys. Mutta kun avasin sähkösanoman, niin se oli isältäni ja siinä luki: "Äiti on kuollut auto-onnettomuudessa. Tule kotiin." Minun ei tarvinnut sanoa mitään. Muut näkivät, että jotain pahaa on tapahtunut.

Shokki oli tietysti suuri, kun syntymäpäivätervehdyksen sijaan saapuikin viesti kuolemasta. Äiti oli kuollut kaksi päivää aikaisemmin.

– Kun kerroin, mitä on tapahtunut ja mitä sähkösanomassa sanotaan, ryhtyi kuningattaren henkilökunta heti toimiin. He vain kysyivät: "Sinua pyydetään tulemaan kotiin, mutta haluatko tulla sen jälkeen takaisin?" Vastasin haluavani palata.

Hetkessä oli henkilökunta järjestänyt kaiken. Ensin Ísberg ajettiin kuningattaren Rolls-Roycella lähimmälle rautatieasemalle Ballateriin, josta paikallisjuna vei Aberdeeniin. Sieltä puolestaan oli varattu makuupaikka yöjunaan Lontooseen.

Perillä odotti jälleen kuningattaren Rolls-Royce, joka vei Ísbergin yöksi Buckinghamin palatsiin.

– Seuraavana aamuna minut ajettiin Heathrow'n lentokentälle, jossa oli odottamassa lentolippu sekä kirje, jossa oli puntia matkarahaksi. Minulle sanottiin, että ilmoita sitten, milloin haluat tulla takaisin. Ole niin pitkään kuin haluat.

Ísberg palasi kotiin, osallistui äitinsä hautajaisiin ja kahden viikon kuluttua ilmoitti haluavansa palata. Paluumatka järjestettiin kuten lähtökin.

Marjatta Ísberg kuvattuna syksyllä 1965 Skotlannissa Balmoralin linnan portilla.
Kuva Balmoralin portilta on otettu Marjatta Ísbergin palattua Skotlantiin äitinsä hautajaisista. "Tuohon aikaan suruhunnut olivat jo jäämässä pois käytöstä, mutta isämme halusi, että me tytöt käytämme niitä." Kuva: Marjatta Ísbergin kotialbumi

– Isäni pyysi kysymään, mitä tämä kaikki maksoi. Hän halusi maksaa kulut, koska minulla oli pieni palkka. Kuningattaren taloudenhoitaja kuitenkin kertoi, että kuningattaren kuultua, mitä oli tapahtunut, hän oli ilmoittanut, että kaiken saa maksaa hänen yksityistileiltänsä.

Jälkikäteen asiaa miettiessään Ísberg kertoo aina lämmöllä ajattelevansa kuningatarta ja tämän henkilökuntaa.

– Minä olin ihan mitätön, sisäkkö vain. Hänelle se oli tietysti vain kuin nappi tippuisi takista, kun hän on maailman rikkaimpia ihmisiä. Mutta kuitenkin, että hän sillä tavalla huolehti henkilökohtaisesti. Sen jälkeen minulla on aina ollut täällä sydämessäni sija englantilaisille ja heidän kuninkaallisilleen, Ísberg toteaa.

Marjatta Ísberg kertoo paluustaan hoviin sekä kuningattaren ja prinssi Philipin joulutanssiaisista.

Joulu Windsorissa

Joulua kuninkaallinen perhe vietti perinteisesti aina Windsorin linnassa, joka sijaitsee noin 40 kilometriä Lontoosta länteen. Osa henkilökunnasta jäi Buckinghamin palatsiin ja osa, kuten Marjatta, lähtivät mukaan Windsoriin.

Windsorin linna ja ulkoilijoita linnan edustalla puiden reunustamalla tiellä.
Windsor on Englannin linnoista vanhimpia ja yli tuhannella huoneellaan se on myös maailman suurin asuttu linna. Tyhjä lipputorni merkitsee, että hallitsija ei ole linnassa. Kuva: Neil Hall / EPA-EFE

Ennen lähtöä Lontoosta oli perinteenä jakaa jokaiselle kuningattaren oman henkilökunnan jäsenelle joululahja. Marjattakin oli nimenomaan kuningattaren palveluksessa, ei valtion tai hallituksen, kuningatar itse oli työnantaja.

– Kukaan meistä ei saanut samaa lahjaa. Ei kuningatar tietenkään niitä itse käynyt ostamassa, mutta varmaan antoi ohjeet, sillä jokaiselle oli erikseen valittu lahja, jonka arvo oli palvelusvuosien mukainen, Ísberg muistelee.

Vierailijoiden kerroksen toinen sisäkkö Ada oli palvellut yli 20 vuotta ja sai hopeisen teekannun. Ísberg vastatulleena sai villaisen kaulahuivin.

Lahjat ojennettiin päivää tai kahta ennen joulua. Jokainen työntekijä meni yksitellen kuningattaren työhuoneeseen, jossa Elisabeth ja prinssi Philip seisoivat. Kuningatar ojensi lahjan, kätteli ja toivotti hyvää joulua, sitten Philip kätteli ja toivotti myös hyvää joulua.

– Jos päivittäin satuimme tapaamaan kuningattaren, tervehdimme häntä sanomalla “Good morning, ma´am”, mutta tätä virallista tapaamista varten seremoniamestari neuvoi, että pitäisi vastata: “Thank you, your Majesty” ja Philipille “…Your Royal Highness”. Ja tietysti piti niiata.

Svengaava Lontoo ja Beatlesit

1960-luvun Lontoolla on legendaarinen maine. Ísberg kiteyttää ajan kahteen nimeen: muotitaiteilija Mary Quantiin ja popsensaatio The Beatlesiin. Ensin mainittu määräsi ajan muodin – mustaa, valkoista ja pastellisävyjä. Jälkimmäinen olikin sitten isompi juttu.

Ísberg sattui asumaan Buckinghamin palatsissa juuri silloin, kun The Beatlesille myönnettiin MBE eli Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenyys 26. lokakuuta 1965. Bändin jäsenet saapuivat palatsiin vastaanottamaan arvonimensä itse kuningattarelta.

– Minä katselin huoneeni ikkunasta, kun he tulivat sisäpihalla ja kävelivät siellä. Palatsin rauta-aitojen takana oli valtava määrä nuorisoa, jotka kaikki huusivat: "We want Paul! We want Paul!"

Kuningatar Elisabet II palkitsi The Beatlesin jäsenet kunniamerkeillä lokakuussa 1965.
The Beatlesille (kuvassa vas. George Harrison, Paul McCartney, Ringo Starr ja John Lennon) myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäsenen arvonimet 26. lokakuuta 1965. Kuva: Getty Images

Lähemmäs yhtä beatlea Ísberg pääsi vasta vuonna 1984 kätellessään Ringo Starria kerran Reykjavíkissa. Iltatyö suositun ravintolan narikassa oli oikea paikka ja aika.

– Ringon isäntänä oli eräs tuttuni, joka toi hänet ravintolaamme ja esitteli meidät. Ringo varmaan ihmetteli kauheasti, mutta otti kättä! En kylläkään hoksannut mainita, että olin viimeksi nähnyt hänet Buckinghamin palatsin sisäpihalla, Ísberg harmittelee ja naurahtaa.

Lähtö Englannista

Marjatta Ísberg jätti Englannin ja kuninkaallisen perheen palveluksen melko pian vuonna 1966. Jokin työssä sai parikymppisen Ísbergin atooppisen ihon oireilemaan. Lisäksi opinnot odottivat jatkamistaan Helsingin yliopistossa.

Lähtöä ei katsottu vain hyvällä. Kuningattaren taloudenhoitaja oli melko pikaisesta lähdöstä oikeastaan vihainen.

– Jälkikäteen ajatellen se oli tietysti häpeällistä, kun ajatteli, miten hyvin he olivat minua kohdelleet Balmoralissa, kun perhettämme kohtasi tragedia. Mutta en minä aikonut olla sisäkkö lopun ikääni! Ísberg toteaa.

Englannin matkan tavoitteena oli alun perinkin englannin kieli. Helsingin yliopistosta Ísberg valmistui ensin humanististen tieteiden kandidaatiksi ja sitten opettajaksi. Myöhemmin tuli suoritettua myös laudatur niin englantilaisessa kuin pohjoismaisessa filologiassa.

Apuraha vei yliopistoon Islantiin, josta tuliaisina oli vielä yksi tutkinto. Tuona aikana Ísberg oli tutustui nykyiseen mieheensä, jonka kanssa hän muutti Münchenin yliopiston kautta lopulta Islantiin.

– Sen jälkeen ei olekaan oikein mitään erikoista tapahtunut. Lapsia, työtä, lapsenlapsia ja nyt sitten eläkkeellä kasvatan pellavaa ja teen lautanauhoja vanhojen viikinkiajan löytöjen innoittamana, Ísberg toteaa naurahtaen.

Nainen istuu kotonaan helmet kaulassa.
Marjatta Ísberg työhuoneessaan kotona Reykjavíkissä. Kuva: Marjatta Ísberg kotialbumi

Hovin seuraaminen ja tieto kuolemasta

Sisäkön pestistä lähdettyään Ísberg on seurannut Englannin kuninkaallisia säännöllisesti. Nykyään televisiota tulee katsottua harvemmin, mutta Youtubesta löytyy esimerkiksi The Royal Family Channel sekä Australian Sky News, joka tarjoaa usein uutisia kuninkaallisista.

Tieto kuningatar Elisabeth II:n kuolemasta saavutti entisen sisäkön kotona Reykjavíkissa.

Aiemmin päivällä oli tullut uutinen, jonka mukaan kuningattaren henkilääkärit olivat huolissaan tämän terveydestä.

TV oli Ísbergeillä auki ja Sky Newsillä oli suora lähetys Balmoralin portilta. Kuvissa näkynyt portti toi mieleen vuosiksi unohtuneita tapahtumia. Kun televisio sammutettiin, jatkettiin tilanteen seurantaa verkosta.

– Sitten mieheni sanoi, että nyt on tullut ilmoitus, että kuningatar on kuollut. Minä sanoin vain, että end of an era, yhden aikakauden loppu.

Kuningattaren kuolema tuli hänen korkeasta iästään huolimatta Ísbergille yllätyksenä.

– Jotenkin olin ajatellut, että hän olisi elänyt nähdäkseen satavuotisjuhlansa. Mutta hänhän ei ole säästänyt itseään, kun vielä samalla viikolla oli tavannut [Britannian nykyisen pääministerin] Liz Trussinkin Balmoralissa. Hän oli ahkera ja tunnollinen.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Keskustelu on auki maanantaihin 19. syyskuuta kello 23:een asti.