Hilda Hakkarainen 20.3.1902–2.6.1939.
Vaatimaton hautakivi on saanut äärelleen kukkia kotkalaisella hautausmaalla 80 vuoden jälkeen. Ne on asetellut paikoilleen Silja Koivisto, jonka isoisotäti makaa hautakiven alla. Koivisto tahtoo, että pitkään unohduksissa ollut sukulainen ei unohdu uudelleen.
Hilda Hakkaraisen elämäntarina ei ole tavallisimmasta päästä. Kun Silja Koiviston äiti teki sukututkimusta, sanomalehdistä Eteenpäin ja Etelä-Suomi vuodelta 1939 löytyi Koiviston isoisotädin nimi – ja kuolintapa. Murha.
Kuolintapa on erikoinen, mutta jokin muukin kiinnittää lehtiteksteissä huomion.
Etelä-Suomen uutisessa kerrottiin, että Leppävirralla syntynyt ja Kotkassa kirjoilla oleva Hilda Hakkarainen oli ollut poliisin tarkkailun alaisena ja “viettänyt toimetonta elämää”.
Miksi Hilda oli poliisin tarkkailussa? Silja Koivisto alkoi penkoa Mikkelin kansallisarkiston huoltopoliisin arkistoja, joista löytyi kaikkiaan yksitoista merkintää Hilda Hakkaraisesta.
Vuosien 1935–1938 välillä Hilda oli jäänyt huoltopoliisin haaviin muun muassa kadulta, satamasta ja ravintolasta, jossa hän oli iltaisin ja öisin etsimässä asiakkaita.
Hilda Hakkarainen oli prostituoitu.
– Hildan tekemä seksityö tuli yllätyksenä, kuten myös se, miten paljon naisia oli otettu kiinni kaduilta. Se oli järkytys, miten irtolaisiksi luokitelluista naisista kirjoitettiin ja miten heitä kohdeltiin, Silja Koivisto kertoo.
Maalta kaupunkiin muuttanut Hilda Hakkarainen ei todellakaan ollut ainoa, joka hankki lisätienestiä myymällä seksiä.
1930-luvun lama vaikutti siihen, että seksiä jouduttiin kauppaamaan yhä enemmän. Laman aikana ja sen jälkeen huoltopoliisi otti Kotkassa vuosittain noin sata naista kiinni haureuden harjoittamisesta tai epäsiveellisestä elämästä. Suurin osa heistä oli haettu sataman liepeiltä ja laivoista. Määrä on suuri, jos huomioidaan Kotkan väkiluku, joka oli tuolloin noin 21 000 asukasta.
Monen naisen ilta ulkosalla päättyi joka päivä putkaan. Tavallisesti he viettivät siellä yhden yön, mutta arkistosta löytyneen aineiston perusteella heitä voitiin pitää poliisivankilassa jopa liki viikon verran.
Isoisotätinsä lisäksi Silja Koivisto päätyi seuraamaan muutamien muiden Kotkassa toimineiden naisten jälkiä. Lopulta naisten tarinoista syntyi kirja, Sataman kapakan Hilda. Silja Koivistolle huoltopoliisin ilmoitukset muodostavat kertomuksen yhteiskunnan tavoista koettaa hallita ei-toivottuja ilmiöitä ja ihmisiä.
Kirjassaan hän kutsuu muita naisia keksityillä etunimillä, sillä kaikkien kuolemasta ei ole kulunut vielä julkisuuslain edellyttämää 50 vuotta.
Nuoret tytöt – Lempi ja Maria
Lempi ja Maria olivat Hildaa lähes 20 vuotta nuorempia. He olivat aloittaneet seksityön jo nuorina. Huoltopoliisi otti heidät kiinni ensimmäisiä kertoja haureuden vuoksi jo 15–16-vuotiaina.
– He jäivät kiinni toisinaan jopa joka viikko. Merkinnät ovat epämääräisiä. Syyksi riitti usein oleskelu väärässä paikassa väärään aikaan, Silja Koivisto kertoo.
Lempi ja Maria kävivät satamassa ilmeisesti kavereiden kanssa, sillä heidät otettiin yleensä kiinni vähintään toisen naisen kanssa.
– Oli tyypillistä, että naiset lähtivät satamaan kahdestaan tai kolmen–neljän hengen ryhmässä. Se oli turvallisuuden kannalta järkevää, Koivisto arvelee.
Naiset ovat toimineet itsenäisesti. Merkkejä parituksesta ei löytynyt.
Helsingin prostituution historiasta väitöskirjan kirjoittaneen sosiaalihistorian professori Antti Häkkisen mukaan suomalaiselle itsenäisyyden ajan prostituutiolle on ollut tyypillistä, että naiset ovat toimineet yksin. Jos parittajia on ollut, he ovat toimineet niin salassa, että eivät ole jääneet kiinni.
Sekä Lempi että Maria avioituivat molemmat sodan aikana 1940-luvun alussa, mutta molemmat jatkoivat silti seksin myyntiä kaupungilla.
– Ehkä puolison ansiot eivät riittäneet tai entisen elämän tavoista oli vaikea luopua, arvelee Silja Koivisto kirjassaan.
Sota-aikana solmitut avioliitot olivat alttiimpia päättymään eroon, ja erityisesti prostituoitujen solmimat liitot hajosivat useammin kuin avioliitot keskimäärin.
Myös Lempin ja Marian avioliitot jäivät lyhyiksi. Rangaistuksena prostituution harjoittamisesta he olivat myös useita kertoja Ilmajoen työlaitoksella.
Rangaistustoimenpiteistä ei ollut toivottua hyötyä, sillä molemmat jatkoivat seksityötä aina 1950-luvulle saakka.
Alkoholisoitunut irtolaisnainen – Alma
Yksi todennäköisesti näkyvimmistä ja tunnetuimmista hahmoista Kotkan katukuvassa oli Alma. Hänestä tehdyt ensimmäiset merkinnät ajoittuvat jo 1920-luvun alkuun.
Koivisto kertoo kirjassaan Alman syntyneen Pohjois-Pohjanmaalla Nivalassa. Vanhempien kuoltua varhain Alma joutui lähtemään yksin maailmalle jo 12-vuotiaana.
Ensin Alma toimi kotipitäjässään palvelijattarena, mutta päätyi myöhemmin Kotkaan Enso-Gutzeitille ja satamaan sekalaisiin töihin yhdeksäksi vuodeksi. Sen jälkeen hän hankki toimeentulonsa pääasiassa “haureuden harjoittamisella”.
Viranomaiset ottivat Alman toistuvasti talteen ja työlaitoksiin, mutta hän päätyi kadulle aina vain uudelleen yli 40 vuoden ajan. Hän istui tuomioita myös Hämeenlinnan vankilassa ja Viipurin lääninvankilassa.
– Hän oli mielestäni onnettomin tapaus. Alkoholisoitunut ja välillä koditon nainen, joka myi seksiä julkisilla paikoilla, kuten junanvaunuissa, käymälöissä ja puistoissa.
Almasta löytyy merkintöjä 1950-luvulle asti. Vuonna 1952 hänen kerrotaan päätyneen kunnalliskotiin, jossa hän kuoli muutaman vuoden kuluttua 67-vuotiaana.
Satamasta toiseen – Helmi, Helga, Sylvi ja Ester
Osa naisista kulki satamakaupungista toiseen myymässä seksiä. Hildan kämppiksenä asui jonkin aikaa Helmi, joka oli lähtenyt Porista ja kiertänyt Turun kautta Helsinkiin päätyen lopulta Kotkaan.
– Kotkaan saavuttuaan hänet napattiin heti kiinni. Hän oli luultavasti harjoittanut samaa ammattia jo muissa kaupungeissa, Silja Koivisto arvelee.
Rannikon satamakaupunkeja kiersivät myös Helga, Sylvi ja Ester. Sisarukset tulivat Kotkaan Oulun seudulta, jossa kaksi heistä oli jo ehtinyt harjoittaa prostituutiota. He elivät seksin myymisellä ja olivat usein liikkeellä kaksin tai kolmisin.
Sisarukset olivat Kotkassa vain muutaman vuoden, mutta jäivät kiinni jatkuvasti. Vuonna 1939 vanhin sisaruksista lähti Tanskaan, ja muutkin hävisivät ilmoituksista. Koivisto epäilee nuorempien sisarusten muuttaneen perässä.
Elinkeino saattoi olla naisille väliaikainen. Seksiä myytiin vähän aikaa, ja kun löytyi muita töitä, se loppui.
Seksiä myyneet sijoittuivat eri kasteihin. Naiset, jotka päätyivät huoltopoliisin arkistoihin ja joita Silja Koivisto kirjaansa varten tutki, olivat alinta kastia. Heidät otettiin kiinni irtolaisina.
– Poliisi kiinnitti huomionsa juuri irtolaisiin, koska irtolaislain perusteella siihen oli mahdollista puuttua. Ylemmän luokan seksityöläisiin poliisi ei päässyt käsiksi, koska he ovat toimineet salassa, sanoo Silja Koivisto.
Huoltopoliisin kiinni ottamia naisia yhdisti työväenluokkaisuus. Ilmoituksissa heitä on kutsuttu toimettomiksi tai joutonaisiksi. Osoitekortteihin naisille on kirjattu jokin ammatti, kuten ompelija, palvelijatar, silittäjä, kampaaja tai parturi. Näistä ammateista nainen on yleisimmin joutunut lähtemään prostituoiduksi.
– Naisten työt ovat olleet huonosti palkattuja. Naimattomalle naiselle palkka ei ole välttämättä riittänyt, tai jos työtä ei ole ollut lainkaan, prostituutio saattoi olla ainoa vaihtoehto pysyä hengissä.
Syfilis 100 prosentin todennäköisyydellä
Maksullinen seksi oli 1930-luvulla iso riski niin naiselle kuin asiakkaalle.
– Jos tuolloin ryhtyi myymään seksiä satamissa, oli 100-prosenttinen todennäköisyys saada sukupuolitauti, joka oli yleensä syfilis eli kuppa. Vaikuttaa siltä, että kaikki seksiä myyneet naiset saivat ennen pitkää syfilisdiagnoosin, Silja Koivisto kertoo.
Viranomaiset tekivät naisille sukupuolitautitarkastuksia ja lähettivät heitä sukupuolitautisairaalaan. Tuohon aikaan syfilistä hoidettiin salvarsaanipistoksilla, joka sisälsi elohopeaa. Se vähensi oireita, mutta ei parantanut tautia kokonaan.
Yksi syy Hilda Hakkaraisen kuolemaan – joskin epätodennäköinen – voisi Koiviston mukaan olla se, että Hilda olisi antanut asiakkaalleen kupan. Tieto vaarallisesta sukupuolitaudista on tuntunut ahdistavalta ja häpeälliseltä. Isoisotäti ja murhaaja eivät koskaan saaneet tietää, että 1940-luvulla antibioottien tulo mahdollistaisi taudin parantamisen.
Hilda saa nyt levätä
Sataman kapakan Hildan tarinan selvittäminen ja hänen elämänsä asettaminen aikansa ympäristöön oli Silja Koivistolle sosiaalihistoriallinen tutkimusretki.
– Halusin raottaa menneisyyttä tästä näkökulmasta. Minusta tuli entistä feministisempi, kun kävin sitä naishistoriaa läpi. Mielestäni suhtautumisessa naisiin näkyy edelleen samoja jäänteitä kuin 80 vuotta sitten. Eikä siitä ole kovin kauaa, kun nainen ei saanut mennä yksin ravintolaan ilman, että oli potentiaalinen prostituoitu, Koivisto huomauttaa.
Silja Koivisto kertoo kirjassaan, että Hilda johdatti hänet kaksinaismoralistiseen Suomeen, jossa ihmisiä kerättiin kaduilta putkaan, vankiloihin ja työlaitoksiin vain siksi, etteivät nämä mahtuneet johonkin tiettyyn muottiin.
Koivisto aikoo jättää Hildan rauhaan tulevaisuudessa, sillä hän uskoo löytäneensä kaikki tiedonmurut, jotka hänestä on jäljellä.
– Hilda jää elämään vähän jännittävämpänä sukutarinana.
Silja Koiviston kirja Sataman kapakan Hilda (Johnny Kniga, WSOY) julkaistiin 22.9.2022.
Lisää aiheesta