Thomas de Mallet Burgess istuu pitkää iltaa Teams-palaverissa. Kansallisoopperan etätiedotustilaisuus järjestetään Suomessa virka-aikaan, mutta Uudessa-Seelannissa kello lähenee puolta yötä.
Ajankohdalla ei ole englantilaiselle de Mallet Burgessille väliä, kun kysymys on Suomesta, oopperasta ja visioista. Kansallisoopperan uusi taiteellinen johtaja on silminnähden innoissaan tulevasta.
Esitimme de Mallet Burgessille viisi kysymystä, joiden avulla voi tutustua elokuussa 2022 nelivuotisen kautensa aloittavaan oopperapomoon.
Olet muuttamassa työn perässä Uudesta-Seelannista Suomeen. Millainen mielikuva sinulla on etukäteen Suomen kansallisoopperasta, Thomas de Mallet Burgess?
Kyllä, odotan muuttoa kovasti! Tulemme Suomeen vaimoni ja 15-vuotiaan tyttäreni kanssa. Toinen tyttäreni opiskelee yliopistossa Isossa-Britanniassa, ja uskoisin, että hänkin tulee käymään Suomessa lomien aikana.
Kansallisoopperassa on todella vaikuttava ja monikerroksinen kulttuuri- ja työyhteisö. Odotan innolla keskusteluja eri osastoilla ja myös yleisön kanssa – ja totta kai eri instituuteissa työskentelevien kollegojeni kanssa yhteistyömahdollisuuksista.
Millaisesta ohjelmistosta olet kiinnostunut? Millaista taiteellista linjaa suunnittelet Kansallisoopperalle?
Oopperan pitää puhutella ajassa ja paikassa, mutta miten me teeemme sen? Siitä aion keskustella ja siitä aloitan. Väistämättä keskustelujen lopputulos sisältää ydinohjelmistoa, uusia teoksia ja tekniikan hyödyntämistä. Pyrin luomaan yleisön, teoksen, tilan ja taiteilijan välille suhteen, jollaista oopperataloissa ei olla koettu.
Työskentely läheisyyden koreografin kanssa piti tilanteet turvallisina.
Thomas de Mallet Burgess
Ooppera on intohimolaji, ja siitä seuraa toisinaan ylilyöntejä. Mitä ajattelet metoo-liikkeestä ja vallan väärinkäytöstä oopperassa? Kuinka aiot varmistaa, että Kansallisooppera on turvallinen ympäristö taiteilijoille?
Erittäin tärkeä ja hyvä kysymys! #Metoo oli yksi alaamme määrittäviä ilmiöitä viime vuosina. Asioita oli katsottava uudestaan.
Jo siitä, miten nainen esitetään oopperassa, pitää keskustella. Ja siitä, miten naisia saadaan luovan työn johtopaikoille. Olen tutkinut tätä asiaa todella tarkasti Uuden-Seelannin oopperassa ja yrittänyt tarjota vaikuttamismahdollisuuksia tasapuolisesti.
Oopperat itsessään ovat lähes poikkeuksetta tavalla tai toisella intiimejä. Silloin apua tarjoavat läheisyyden koreografit. Kun ohjasin Uudessa-Seelannissa Goerg Friedrich Händelin Semenen, huomasin, että monilla esiintyjillä oli traumoja. Työskentely läheisyyden koreografin kanssa piti tilanteet turvallisina.
Tällaisilla asioilla voimme tehdä alasta turvallisemman ja kunnioittavamman.
Olet joutunut Uudessa-Seelannin oopperan uudistusmielisenä johtajana myös kritiikin kohteeksi. Tilanteita lienee odotettavissa Suomessakin. Millä tavoin aiot selvitä siitä?
Taiteellinen johtaja on lähtökohtaisesti arvostelun kohteena. Olen valmis keskustelemaan kaikista valinnoistani, kunhan keskustelu on rakentavaa ja kunnioittavaa.
Sinua kuvaillaan rohkeaksi visionääriksi, mutta Suomeen sinua ei palkattu siinä roolissa. Luuletko, että saat Kansallisoopperassa riittävästi tilaa toteuttaa visioitasi?
Katsokaa suomalaista maisemaa. Paljon tilaa! Taiteellisen johtajan asemassa on lähtökohtaisesti mahdollisuus luoda uutta ja avata keskusteluja. Se on minulle alkupiste. Missä olemme, keitä olemme, mitä olemme? Ja nämä kaikki asiat kytkeytyvät toisiinsa. Ooppera liikuttaa ja ooppera auttaa meitä asettumaan toisten asemaan. Se on luovuuden alkemiaa, jota taiteellisella johtajalla on alkujaan – jo ennen harjoitushuoneen mikrokosmosta.