Syötkö pihviä lounasravintolassa? Jos syöt sitä Leijona Cateringin lounasravintolassa, pihvisi hiilijalanjälki hyvitetään vaikkapa vanhan omakotitalon seinien eristeessä.
Jos taas ostat lentosi hyvityksen Finnairilta, Intiassa paikallinen asukas vähentää päästösi käyttämällä biokaasua avotulen sijaan. Näin toimii yksinkertaistetusti päästöjen hyvittäminen, johon ovat lähteneet mukaan myös useat suomalaiset valtionyhtiöt.
Hyvityshankkeita tukeneet yhtiöt eivät tarkkaan osaa sanoa, mitä rahoilla tehdään ulkomailla, sillä hyvitysten toteuttaminen on ulkopuolisten tahojen käsissä.
MOT-toimituksen selvityksessä käy ilmi, että hyvitysten paikkansapitävyyden ja ilmastohyödyn laskeminen on vaikeaa. Päästöhyvitysohjelmiin liittyy kehittyvissä maissa myös korruption ja ympäristöongelmien riski.
Aurinkoenergia tuottaa jätevuoria
Päästöhyvityksiä markkinoidaan ekotekona. Niiden toteuttaminen voi kuitenkin myös tuottaa ympäristöongelmia. Tästä on esimerkkejä Intiasta, joka on ollut usean suomalaisen valtionyhtiön suosikkikohde.
Lentoasemayhtiö Finavia on hyvittänyt siellä päästöjään seitsemässä eri projektissa. Muut Intiassa lähivuosina kompensoineet valtionyhtiöt ovat VR, Posti ja Leijona Catering. Ne ovat laittaneet rahaa uusiutuvan energian projekteihin, joita on kritisoitu Intiassa useammasta syystä.
Aurinkopuistot ovat Intiassa kuuma keskustelunaihe, sillä niiden sivutuotteena syntyy valtava määrä jätettä. Rikkoutuneista paneeleista aiheutuu ongelmia ihmisille, eläimille ja linnuille.
Intialla ei ole yhdenmukaista järjestelmää aurinkojätteen talteenottamisesta ja käsittelystä. Kansainvälisen uusiutuvan energian järjestön raportin mukaan aurinkojätteen määrä voi nousta 78 miljoonaan tonniin vuoteen 2050 mennessä.
VR on kompensoinut matkustajaliikenteen päästöjään vuosina 2020–2021 yhteensä noin 200 000 eurolla. Summasta suurin piirtein puolet on käytetty aurinkoenergiaprojektiin.
– Tällaisista ongelmista meille ei ole raportoitu. Sertifikaatin kautta tulevat asianmukaiset hankkeet, VR:n matkustajaliikennejohtaja Topi Simola sanoo.
Myöskään tuulipuistot eivät ole ongelmattomia. Useat intialaiset mediat ovat kirjoittaneet tieteellisestä raportista, joka on paljastanut muun muassa Finavian kompensaatioalueella tuulimyllyjen aiheuttaneen lintujen joukkokuolleisuutta. Lisäksi tuulimyllyjen arvioidaan olevan haitallisia luonnon monimuotoisuudelle, koska jotkin villieläinlajit välttelevät tuulipuistoja.
– Jos projekteissa esiintyy kriittistä tarkasteltavaa, pitää pyytää lisätietoa, Finavian johtaja Henri Hansson kommentoi.
– Olemme luottaneet sertifiointeihin, se on yleinen toimintatapa. Ei meillä Postissa ole ollut resursseja ja asiantuntemusta käydä kiertämässä hankkeita, Postin ympäristö- ja ilmastojohtaja Anna Heino sanoo.
Päästöhyvitysbisnekselle on tyypillistä, että hyvitysten ostajan ja käytännön toteuttajan välillä voi olla pitkäkin ketju eri tahoja. Alalla on käytössä sertifikaatteja, joiden pitäisi taata hyvitysten toteutuminen.
Mittaamisen ja valvonnan vaikeudet
Valtionyhtiö Finnair on viime keväästä alkaen tarjonnut asiakkailleen mahdollisuutta hyvittää lentomatkojen päästöjä. Kalliimmassa vaihtoehdossa tämä tapahtuu maksamalla uusiutuvan polttoaineen käytöstä. Huomattavasti halvemmalla pääsee, jos valitsee hyvitysprojektin.
Siinä Intian maaseudun asukkaat käyttävät avotulen sijaan biokaasua, jota he itse valmistavat lehmänlannasta.
Käyttäjät laskevat itse, paljonko biokaasua kuluu, ja projektia valvova taho käy paikalla harvoin. Lisäksi asukkaiden etu on liioitella biokaasun menekkiä, koska heille maksetaan käytön mukaan.
Finnair kertoo luottavansa hankkeeseen, koska se on sertifioitu.
– Päästöhyvitysmarkkina on kehittyvä markkina. Ja kehittyvässä markkinassa kansainväliset laatustandardit ja sertifikaatit varmentavat, että kehitystä tapahtuu koko ajan, toteaa yhtiön vastuullisuusjohtaja Eveliina Huurre.
Finnairin asiakkailleen tarjoaman projektin mittaamis- ja valvontatapa on tyypillistä kompensaatioprojekteille. Niitä pidetään luotettavina, koska projekteilla on kansainväliset sertifikaatit ja standardit. Yritykset ja yksityishenkilöt luottavat näihin tahoihin.
Suomen ympäristökeskuksen johtaja Mikael Hildén kuitenkin toteaa, että tässä yleisessä käytännössä on ongelmia.
– Se vaatisi vielä tarkempaa seurantaa, että voitaisiin sanoa esimerkiksi lentojen kompensoituneen.
Ilmastohyödyn arvioiminen on haastavaa Intiassa, koska maassa on käytetty vuosikymmenien ajan biokaasua. Biokaasua käytetään siis ilman kompensaatiorahaakin. Voit lukea lisää Finnairin vapaaehtoisesta päästökompensaatiosta tästä.
Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muualta kuten Ugandasta, jossa teleyhtiö Elisa on kompensoinut päästöjään liesiprojektissa.
Kyseinen projekti paljastui aiemmin ongelmalliseksi Ylen selvityksessä. Projektin ilmastohyötyjä liioitellaan, koska energiatehokkaita liesiä on muutenkin käytössä runsaasti.
Samaan projektiin ovat laittaneet rahaa useat suomalaiset yksityisyritykset kuten esimerkiksi pikaruokaketju Hesburger. Aiheesta kertovan dokumenttisarjan voit katsoa Yle Areenasta.
Hyvän asian huonot sivutuotteet
Yksi ongelmallisista päästövähennysprojekteista on Ugandassa, johon ovat Suomesta osallistuneet energiayhtiö Fortum ja ulkoministeriö.
Ulkoministeriö sijoitti parikymmentä vuotta sitten Maailmanpankin hallinnoimaan rahastoon noin kymmenen miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja Fortum noin seitsemän miljoonaa.
Se oli ensimmäisiä hiilirahastoja, joilla tuettiin monia hankkeita kehittyvissä maissa. Yksi niistä oli Ugandan valtion vetämä Länsi-Niilin sähköistämisprojekti. Sen tarkoituksena oli rakentaa 3,5 megawatin vesivoimala sekä päivittää ja laajentaa sähköverkkoa.
Vesivoimala valmistui lopulta vuonna 2012. Silloin paikallisten ei tarvinnut enää käyttää dieseliä energianlähteenä vaan sähköä saatiin joesta.
Länsi-Niilin alueen ihmisten sähköongelmia projekti ei kuitenkaan näytä ratkaisseen.
Ugandan maaseudulla vajaalla 10 prosentilla ihmisistä on sähköä.
Energia-alan tutkimus- ja kehitysjärjestö Africa Institute for Energy Governancen (AFIEGO) toimitusjohtajan Dickens Kamugishan mukaan Länsi-Niilin alueella tilanne on vielä pahempi.
Ne harvat, joilla on sähköt, eivät voi käyttää sitä kalliin hinnan vuoksi
Dickens Kamugisha
Korkean sähkönhinnan lisäksi Länsi-Niilin alueella on paikallisen uutisoinnin perusteella jatkuvia sähkökatkoja ja sähköntoimittajaa syytetään epäluotettavaksi.
Dickens Kamugisha kertoo puhelimitse, että projekti on huonontanut paikallisten asukkaiden elämää entisestään. Uutisten mukaan sähkökatkojen aikana ihmisiä on ryöstetty.
– Ihmiset kärsivät, Kamugisha tiivistää.
Projektin viivästykset ovat johtuneet Kamugishan mukaan muun muassa Ugandan valtion rahoituksen epäselvyyksistä, mutta myös korruptiosta. Ongelmia on käsitelty Ugandan parlamentissa elokuussa.
Kansalaisliikkeen, joka ajaa alueen liittämistä kansalliseen sähköverkkoon, keulakuva Mercy Grace Munduru kertoo, että voimala ei ole toiminut täydellä teholla.
Sähkökatkot voivat kestää jopa 24 tuntia. Alue on yksi maailman pakolaisrikkaimmista.
Mercy Grace Munduru
Ministeriössä on täysin erilainen mielikuva Länsi-Niilin tilanteesta.
– Projekti paransi sähkön saatavuutta paikallisille ihmisille, sanoo ulkoministeriön apulaisosastopäällikkö Juha Savolainen.
Projektin seurantaraportin mukaan aikaan saatiin 4 000 uutta sähköliittymää eikä tarkoitus ollut sähköistää koko Länsi-Niilin aluetta.
Projektia valvonut Maailmanpankki kävi paikalla parinkymmenen vuoden aikana kaksi kertaa. Lisäksi nimetty laadunvalvoja kävi kaksi kertaa vuodessa paikalla. Tästäkään huolimatta ongelmat eivät ole kirjautuneet virallisiin raportteihin.
– Tällä hankkeella oli tiukat raamit ilmastohyödyn seuraamiseen. Muiden, kuten sosiaalisten haittojen, seuranta kuului isäntämaalle eli Ugandalle, Juha Savolainen toteaa.
Ulkoministeriö ei koskaan käyttänyt saamiaan päästövähennyksiä. Fortum kompensoi niillä omia lentomatkojaan ja on myynyt eri projekteista saamiaan päästövähennyksiä eteenpäin. Yhtiö kertoo myyneensä Ugandan projektin vähennyksiä yhden kerran alle 50 eurolla.
Fortum ei kommentoi projektiin Ugandassa kohdistunutta kritiikkiä. Maailmanpankki kertoo sähköpostivastauksessaan, että sen tietoon ei ole tullut korruptioväitteitä. Vastuu projektista on siirtynyt Ugandan hallitukselle vuonna 2016.
Rahaston toiminta lopetettiin viime vuonna. Ulkoministeriö sai takaisin rahastosta puoli miljoonaa dollaria.
Onko kyseessä aito hyvitys?
Päästöhyvitysprojekteja on toteutettu paljon juuri kehittyvissä maissa, mutta osa valtion omistamista haluaa nimenomaan suosia kotimaisia vaihtoehtoja.
Alko, Elisa, Ilmastorahasto ja Leijona Catering ovat kompensoineet päästönsä Suomeen lähivuosina.
Puolustusvoimienkin ruoka- ja ravintolapalvelusta vastaava Leijona Catering kompensoi viime vuonna punaisen lihan käyttönsä. Se osti hiilensidontaa suomalaisen myyntipaikan kautta Ekovilla Oy:ltä 60 000 eurolla.
– Kompensointihan on näille tuottajille ikään kuin tällainen lisätulon lähde. Jos voimme buustata heidän tuotekehitystä esimerkiksi sillä, että tuemme tätä kotimaassa, hyvä niin, Leijona Cateringin vastuullisuuspäällikkö Laura Varpasuo toteaa.
Ajatus on, että kompensoinnilla tuetaan Ekovillan tuotantoa muuttumaan ympäristöystävällisemmäksi ja eriste sitoo hiiltä 50 vuoden ajan.
Ekovilla on suomalainen yritys, joka on valmistanut kierrätyspaperista eristettä jo yli 40 vuoden ajan. Kolme vuotta sitten sen eristeestä tuli kompensaatiotuote. Myös Alko on ostanut hiilensidontaa Ekovillalta.
Kompensaation myynnistä Ekovilla ja sen emoyhtiö EcoUp Oyj saavat rahaa. Viime vuonna konsernin liikevaihdosta kaksi prosenttia koostui hiilidioksidin poistosertifikaattien myynnistä. Tämä tekee noin 628 000 euroa.
Kansalaisjärjestö Finnwatchin mukaan kaikissa sen tutkimissa kompensaatiokohteissa on puutteita. Ongelmana lähes kaikissa suomalaisissa projekteissa on lisäisyys. Se on kompensaation yksi tärkeimmistä kriteereistä. Lisäisyys tarkoittaa sitä, että tuotetta tai hanketta ei olisi olemassa ilman kompensaatiota.
Esimerkiksi Ekovillan eriste on ollut markkinoilla pitkään ja jää epäselväksi, miten päästöhyvitystuotteena oleminen on tuonut lisää jo entisestään ekologiseen tuotteeseen.
Ympäristöhyöty toteutuu suoraan oman tuotantomme parantuneena ekotehokkuutena.
Matti Kaski, toimitusjohtaja, EcoUp Oyj
Myös yritysvastuun tutkija Nikodemus Solitander näkee suomalaisissa päästöhyvitysprojekteissa ongelmia.
Jos kompensointia ei aidosti tapahdu, myönnetäänkin käytännössä tukea yritysten vihreälle siirtymälle ja teknologian kehittymiselle. Se taas voidaan nähdä normaalina yritystoimintana.
– Jos valtio päättää, kuka saa vihreästä siirtymästä rahaa valtionyhtiöiltä, on se ongelmallista. Kuka kompensaatiorahoja saa, millaisin kriteerein, kuka voi hakea tukea, yritysvastuun tutkija Nikodemus Solitander luettelee kysymyksiä.
Suomen valtio tukee yritysten toiminnan kehittämistä muutenkin esimerkiksi Business Finlandin kautta. Monet päästökompensaatioprojekteissa mukana olevat yritykset ovat saaneet myös sen jakamia yritystukia, näin myös Ekovilla.
Valtionyhtiöt eivät näe ongelmaa yksittäisen yrityksen tukemisessa kompensaation avulla.
– Alkon tapauksessa puhutaan pienimuotoisesta summasta ja olemme pyrkineet parhaan arviomme mukaan valitsemaan kohteen, Alkon vastuullisuuspäällikkö Marja Aho toteaa.
– Meidän näkökulmastamme tämä ei ole vastikkeetonta rahaa. Tämä on aito, validi tapa, joka toivottavasti ohjaa käytäntöjä puhtaampaan suuntaan, toteaa Ilmastorahasto Oy:n viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Saara Mattero.
Näin valtionyhtiöt ovat käyttäneet rahaa kompensointiin
MOT-toimituksen selvityksessä olivat mukana kaikki ne 70 yhtiötä, joissa Suomen valtiolla on omistusta. Taulukossa listatuista yrityksistä kaikki ovat sellaisia, joista valtio omistaa enemmistön.
Näihin kuuluu myös Fortum, joka hankkinut päästövähennyksiä Maailmanpankin alaisen rahaston kautta, jonne sijoitti yhteensä noin seitsemän miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, joka vastaa nykyisin reilua seitsemää miljoonaa euroa. Rahastosta rahoitettiin useita eri projekteja.
Kuntarahoitus, josta valtio omistaa 16 prosenttia, kertoo kompensoineensa päästöjä muutamilla sadoilla euroilla ostamalla päästöoikeuksia EU:n päästökauppajärjestelmästä.
Elisa ja Sampo, joista valtio omistaa vain pienen osuuden, eivät kerro summia. Sampo on kompensoinut päästöjään vuodesta 2019 alkaen ja Elisa 2020 alkaen.
Juttua muokattu 25.10. kello 13.51, lisätty Maailmanpankin jutun julkaisun jälkeen saadut kommentit.
Lisää aiheesta MOT-ohjelmassa Myytävänä vihreä omatunto:
Voit katsoa tiivistyksen päästöhyvitysohjelmien epäselvyyksistä myös tältä videolta: