Pasilan peruskoulun 4A-luokan oppilaat kuuntelevat pulpeteissaan istuen satua. Suomea toisena kielenä opettava Annukka Kinnunen lukee ääneen, miten karhu sai lyhyen häntänsä.
Andrew Kiuru viittaa innokkaana, sillä hän arvaa, miten kettu aikoo huijata karhua. Luettuaan sadun loppuun opettaja antaa oppilaille ohjeet.
– Käymme tekstin ensin yhdessä läpi. Sitten jokainen kirjoittaa oman syntysadun siitä, miten esimerkiksi kirahvi sai pitkän kaulansa tai orava tuuhean häntänsä, Kinnunen ohjeistaa lapsia.
Luokanopettaja Niina Vistbacka on tunnin toinen opettaja. Luokka käy yhdessä satua läpi virke virkkeeltä opettajien johdolla.
Suomea toisena kielenään opiskelevien määrä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Heitä on myös Pasilan peruskoulun 4A-luokalla. S2-opetus on tarkoitettu oppilaille, joiden kielitaito ei riitä suomen opiskeluun äidinkielenä. Koulu voi suositella siihen osallistumista, mutta lopullinen päätösvalta on huoltajalla.
Suomessa asuu Tilastokeskuksen mukaan jo vajaa puoli miljoonaa ihmistä, joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi, ruotsi tai saame.
Vieraskielisten määrän kasvu muuttaa peruskoulun opettajien työtä, tämän tunnistaa jokainen tähän juttuun haastateltu opettaja ja asiantuntija. Opettajalle tilanne on vaikea, kun oppilailla voi olla monenlaista tuen tarvetta.
Opetus- ja kulttuuriministeriössä onkin todettu tarve kehittää S2-opetusta.
Jos monikieliset lapset eivät opi koulussa riittävästi suomea, he eivät pääse jatko-opintoihin samalla tavalla kuin suomenkieliset.
Viime viikolla julkaistussa opetus- ja kulttuuriministeriön analyysissa todetaan, että suomalaisten työikäisten nuorten koulutustaso on selvästi muiden OECD-maiden keskiarvon alapuolella. Helsingin Sanomien haastattelemien kansanedustajien mukaan asian ratkaiseminen pitäisi aloittaa peruskoulusta. He vaativat lisää tukea oppimisen tukeen. Yksi osa tätä on asiantuntijoiden mukaan kielen oppiminen.
Ylätasolla puhutaan siitä, että opetuksen pitää olla kielitietoista. Käytännössä opettaja joutuu 45 minuutin oppitunnin aikana miettimään, mitä se tarkoittaa. Miten pitäisi opettaa suomea niille oppilaille, joiden äidinkieli se ei ole.
Perinteisesti suomea toisena kielenä on opetettu pienryhmissä erillään muusta luokasta – näin Annukka Kinnunenkin toimi aiemmin ja turhautui. Hän koki, ettei hänen monikielisten oppilaidensa suomen kielen osaaminen kehittynyt riittävästi.
Siksi hän toimii nyt eri tavalla.
Lapsilta pitää uskaltaa vaatia enemmän
Kinnunen opettaa 4A-luokan S2-oppilaita pääasiallisesti luokan muiden oppilaiden kanssa niin, että hän opettaa yhdessä luokanopettajan kanssa. Näin kielen oppimisesta tulee osa muuta opetusta.
Kinnunen tietää, että hän saattaa mielipiteineen tahattomasti ärsyttää joitain kollegoitaan. Hän tietää kokemuksesta, että opettajat ovat motivoituneita opettamaan monikielisiä oppilaita, mutta keinot ovat hukassa.
– Siellä on monenlaista, mitä voisi parantaa. Lukemisen ja kirjoittamisen kulttuuri on vahva. Kieli ei mene korvasta kynään, sen pitäisi tulla suusta ulos kuten aina kielen oppimisessa, Kinnunen kuvaa.
Kielellisesti tuetusta opetuksesta väitöstutkimustaan viimeistelevä Raisa Harju-Autti Tampereen yliopistota toteaa, että kieltä opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Suomea äidinkielenään puhuvilla on siinä tärkeä rooli kielenoppijoiden tukemisessa.
– Suomea sujuvasti puhuvat oppilaat eivät välttämättä saa riittävästi harjoitusta siihen, kuinka he esimerkiksi ryhmätöissä voisivat tukea suomea kielen oppijoita, Raisa Harju-Autti sanoo.
Nyt Kinnunen osallistuu myös esimerkiksi ympäristöopin tai historian tunnille. Näin muu luokka tukee jokaisen lapsen kielen oppimista.
Opettaja teki viisi erilaista versiota kokeesta oppilaille
Juuri äidinkielen opettajaksi valmistunut helsinkiläinen Karoliina Kopsa päätti erikoistua opettamaan suomea sitä vieraana kielenä puhuville. Sen takia hän päätti selvittää pro gradu -tutkielmassaan, kuinka äidinkielenopettajat suhtautuvat S2-oppimäärän opettamiseen.
Maahanmuuttajien määrä Suomessa on kasvanut, mutta tuntui kummalliselta, ettei tilanteeseen oltu reagoitu peruskoulussa, Kopsa kuvaa huomiotaan, josta gradu sai alkunsa.
– Kun itse valmistuin ysiluokalta Helsingissä vuonna 2012, koulussa ei ollut juurikaan maahanmuuttajia. Olen nyt tehnyt samassa koulussa opettajan sijaisuuksia, ja tilanne on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa, Kopsa kuvaa.
Suomea toisena kielenä opettavat ovat koulutukseltaan äidinkielenopettajia. Pro gradua varten tehdyissä haastatteluissa nousi esiin opettajien riittämättömyyden tunne. Osa oppilaista ei välttämättä osaa lukea tai kirjoittaa omaa äidinkieltään, mikä vaikeuttaa entisestään suomen kielen opettamista.
Koska oppilaiden kielellinen osaaminen vaihtelee paljon, opettajat tekevät erilaisia tehtäviä eri oppilaille. Yksi opettaja kertoi Kopsalle, että oli tehnyt viisi versiota samasta kokeesta.
Suomessa on perinteinen tapa ajatella, että jokainen oppilas on yksilö ja jokaista tuetaan omalla tasollaan, sanoo Kinnunen kuullessaan Kopsan kuvaaman tilanteen useamman kokeen tekemisestä.
– Jos tuettavia on puolet luokasta, niin opettajalle käy raskaaksi huomioida jokainen oppilas yksilönä, Kinnunen sanoo.
Ratkaisuksi ongelmaan Kinnunen löysi Australiassa kehityn Reading to learn -menetelmän. Tekstilajeihin perustuva opetus on suunniteltu niin, että kaikilla luokan oppilailla on mahdollisuus osallistua siihen oman osaamisensa mukaan.
– Annetaan tekstimalli vaikkapa tieteellisestä tekstistä. Mallin avulla huonosti vielä suomea osaava oppilas pystyy tuettuna kirjoittamaan tekstin
Mallissa pyritään saamaan lapset myös puhumaan aiheesta keskenään.
Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa opettava Raisa Harju-Autti korostaa, että kielenoppimista on tarkasteltava laajemmin kuin vain S2-opetuksen asiana.
– Kaikkien opettajien pitäisi olla oman aineensa kielen opettajia, ja tähän myös perusopetusta ohjaavat asiakirjat velvoittavat, Harju-Autti sanoo.
Lapsilta pitää uskaltaa vaatia enemmän
Tuoreimmassa Pisa-vertailussa vuodelta 2018 selvisi, että Suomessa on merkittävä ero lukutaidossa kantaväestön sekä ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajien välillä. Ero on Suomessa suurempi kuin useimmissa muissa Euroopan maissa tai vaikkapa Yhdysvalloissa.
Oma turhautuminen sai Kinnusen pohtimaan, miten suomi toisena kielenä -opetusta pitäisi kehittää. Hänen mielestään S2:n opetus on jäänyt ajastaan jälkeen. Hän väittää, että lasten osaamista aliarvioidaan.
– Lapsille opetetaan sellaista palikkasuomea. Vähän yksinkertaista kieltä. Heiltä pitäisi vaatia enemmän, se olisi heidän etunsa jatko-opintojen kannalta, Kinnunen sanoo.
Jos halutaan auttaa liikaa, niin se voi kääntyä itseään vastaan.
– Jos opetetaan monta vuotta liian yksinkertaisella kielellä ja opiskellaan vain sisältöä, niin oppilaat jäävät jälkeen, Kinnunen toteaa.
Opittu sisältö on sama kuin muilla, mutta käytetty kieli ei. Silloin on vaikeampi päästä jatko-opintoihin.
Kinnunen mielestä opetusta pitää yhteisesti muuttaa niin, että kaikilla on yhdenvertainen oikeus saavuttaa elämässä haluamansa huolimatta siitä, onko koululaisen äidinkieli suomi tai joku muu.
Voit keskustella suomen kielen oppimisesta ja opetuksesta torstaihin 20.10. kello 23:een asti.
Enemmän aiheesta: