Lähtö tuli äkkiä, vaikka sitä oli odotettu.
Aamupuuro jäi kesken. Santeri Halonen sulloi tavarat kassiin pikavauhtia. Hänen piti ehtiä vartissa taksiin, joka vei hänet Joensuusta Helsingin yliopistolliseen sairaalaan.
Alkoi matka kohti tuntematonta.
Halonen sairasti maksakirroosia. Nyt hänelle oli löytynyt uusi maksa, ja edessä oli 12 tunnin leikkaus. Se hirvitti.
Matkalla Miljoonasade lauloi radiossa ”Lennä Juri Gagarin, tule elävänä takaisin”.
Silloin Halonen ajatteli, että kyllä minä selviän tästä.
Syntyi selviytymistarina, jonka avulla Halonen haluaa auttaa muita. Hän pitää valmennuksia, joiden tarkoituksena on auttaa ihmisiä selviämään vaikeista elämäntilanteista, sanoittamaan omia tarinoitaan ja kertomaan niitä eteenpäin.
Halonen antoi valmennuksilleen nimeksi Elävänä takaisin.
– Ajattelin, että kaikki kamppailuni ei voi olla turhaa. Kaikesta vaikeasta löytyy jotain hyvää. Kutsun sitä merkitysmatkaksi, Halonen sanoo.
Kuoleman kanssa kasvotusten
Selviytymistarina alkoi yläasteella. Halonen sai outoja vatsakipuja kahdeksannella luokalla. Ensin löytyi suolitulehdus, vähän myöhemmin autoimmuunimaksasairaus.
Yliopistossa hänellä diagnosoitiin sairaus, joka aiheuttaa sappiteiden tukkeutumista. Se tuhosi maksaa vähitellen. Sitten maksasta löytyi syöpä.
Kaikesta huolimatta Halonen teki normaaleja asioita. Hän kävi vaihdossa ja valmistui kauppakorkeakoulusta, teki töitä ja matkusteli maailmalla.
– Sairaus on vaikuttanut elämääni, mutta ei niin paljoa kuin voisi olettaa, hän toteaa.
Sairaudet laittoivat Halosen vastakkain kuoleman kanssa moneen otteeseen. Se opetti arvostamaan elämän jokaista päivää.
– Jos on vain pari vuotta aikaa, miksi jännittäisin, mitä muut ajattelevat. Sairaus opetti elämään hetkessä, eikä maailmani kaadu pienistä asioista.
Kului melkein 20 vuotta ensimmäisistä oireista. Sitten maksa meni kirroosiin, ja Halonen muuttui keltaiseksi. Hän oli huonossa kunnossa ja pääsi elinsiirtojonoon.
Lääkäri soitti ja kehotti jäämään sairaslomalle, koska veriarvot olivat huonossa jamassa.
Kyllä minä vielä vähän pystyn, Halonen ajatteli ja jatkoi töissä. Harkintakyky oli sumentunut.
Uusi maksa löytyi nopeasti, sillä Halonen ehti jonottaa vain puolitoista viikkoa. Elokuisena tiistaiaamuna viime vuonna hän hyppäsi taksiin, joka vei hänet leikkaukseen. Hän oli yksi 75:stä maksasiirron viime vuonna Suomessa saaneesta. Kaikkiaan elinsiirtoja tehtiin viime vuonna 420 kappaletta, selviää Elinluovutuskortti.fi-sivustolta.
Ison leikkauksen jälkeen kaikki piti opetella uudelleen pienistä liikkeistä alkaen. Keho hylki uutta elintä, ja mielialat heittelivät laidasta toiseen.
– Toipuminen ei mene vain ylöspäin, vaan mukana on myös takaiskuja. Kun selvisin yhdestä, tuli toinen. Se oli tosi vaativaa, Halonen kuvaa.
Leikkaus oli silti uusi alku sekä henkisesti että fyysisesti.
– Olin kuolemaantuomittu, mutta sitten elämä jatkuikin. Käytännössä joku kuoli, että minä sain jatkaa elämää, Halonen sanoo.
Jokaisen tarinalla on väliä
Isä kertoi tarinoita, kun Halonen oli lapsi.
Tarinoilla oli iso voima. Ne vangitsivat ja yhdistivät.
– Tarina on henkilökohtainen, siinä on samaistumispintaa, se vie mukanaan. Hyvät tarinankertojat ovat monesti porukan suosikkeja, Halonen miettii.
Nyt hän kertoo omaa selviytymistarinaansa muille. Samalla hän kuvaa, mikä auttoi häntä selviytymään ja jakaa työkaluja vaikeisiin tilanteisiin. Hän kannustaa valmennettaviaan löytämään omat tarinansa ja kertomaan niitä eteenpäin.
– Haluan käyttää kokemuksiani siihen, että näen potentiaalin muissa ihmisissä ja kannustan heitä käyttämään lahjojaan. Pyrin rohkaisemaan, että sinun tarinallasi on merkitystä. Sitä ei kannata piilottaa, koska se voi auttaa muita.
Halonen on pilotoinut valmennustaan reumapotilaiden kanssa ja jyväskyläläisessä lähitalossa. Hän toimii tällä hetkellä vapaaehtoisena, mutta haluaisi valmennuksista myös työn itselleen.
Valmennukset sopivat hänen mielestään niin kuntoutukseen ja sairauksista toipumisen tueksi kuin vaikkapa yrittäjien avuksi.
Palaute on ollut lämmintä ja kannustanut jatkamaan.
– On hienoa kuulla, että ihmiset pitävät tätä tosi tärkeänä.
Resilienssi vahvistuu kehittämällä
Halonen tutkii selviytymiskykyä myös tieteellisesti. Parhaillaan hän tekee väitöskirjaa yrittäjien resilienssistä eli muutosjoustavuudesta.
Resilienssi on muotitermi, joka on noussut pinnalle viime aikoina. Koronapandemia, sotatila Euroopassa ja viimeisimpänä sähkön hurja hinnannousu ovat koetelleet ihan tavallisten ihmisten sietokykyä.
– Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus, vaan sitä pystyy kehittämään ja vahvistamaan, Halonen huomauttaa.
Siihen hänellä on muutama vinkki.
Tärkeintä on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Vaikeiden asioiden käsittely onnistuu, kun perusasiat ovat kunnossa.
Halonen kannustaa myös keskustelemaan ystävien ja tuttavien kanssa sen sijaan, että hautoisi piinaavia asioita yksikseen.
– On myös tärkeää keskittyä perustekemiseen, kuten aamulla kahvin keittämiseen. Kun keskittyy arkeen, ei mene niin helposti ahdistavien virtojen mukana. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, joihinkin taas ei.
Sen Halonen tietää omasta kokemuksesta.