Räppäri Ege Zulu istuu pöydän ääreen Helsingin Talvipuutarhassa. Hän toivoi mahdollisimman värikästä tapaamispaikkaa pian alkavan loputtoman marraskuun kynnyksellä.
Hän alkaa kertoa rankoista teinivuosistaan ja tekee sen koruttomasti.
Itä-Helsingissä varttunut artisti, oikealta nimeltään Eugene Mokulu, päätyi varhaisteininä katujengiin. Niissä porukoissa huumeet ja yhteenotot virkavallan kanssa olivat arkipäivää. Monelle kävi huonosti.
Ege Zulun tarina ei ole niin surullinen, sillä 22-vuotiaalla räppärillä menee nyt hyvin. Hän on yksi Suomen tämän hetken hehkutetuimmista artistitulokkaista. Esimerkiksi YleX valitsi hänet 2022 Läpimurto -artistiksi, joka todennäköisimmin nousee suuren yleisön tietoisuuteen tänä vuonna.
Miljoonia kertoja Spotifyssa striimannut artisti haluaa osoittaa, että myös kovilta kaduilta on mahdollisuus nousta menestykseen.
Varttuminen yhteisöissä
Eugene Mokulu vietti lapsuutensa Roihuvuoressa Itä-Helsingissä. Perheen vanhemmat ovat Kongosta ja Suomessa syntynyt Mokulu on kuusilapsisen perheen kuopus.
Uskonto on kuulunut aina voimakkaasti perheen elämään. Isä on pastori Saalem-seurakunnassa, joka on noin 3 500 jäsenellään Suomen suurin helluntaiseurakunta.
– Mun oli pakko käydä kirkossa joka sunnuntai 17-vuotiaaksi asti, Mokulu kertoo.
Seurakunta tarjosi tiiviin yhteisön, johon kuului vahvasti musiikki. Isä ja kaksi veljeä soittivat useita soittimia kitarasta bassoon ja pianoon.
Mokulu itse innostui räp-musiikista kun räppäri Asa vieraili esiintymässä hänen koulullaan. Hän päätyi tekemään omaa musiikkia nuorisokeskus Happeen Suvilahteen 11-vuotiaana.
Nuorisotalolla oli suuri rooli Mokulun lapsuudessa, sillä sieltä löytyi samanhenkistä seuraa. Kavereita löytyi myös jalkapallon ja jääkiekon parista.
Varhaisteinin elämä tuntui olevan mallillaan, mutta sitten kaikki muuttui.
Katujengi vei mennessään
Vihaa ja kostonhimoa. Sitä Mokulu tunsi, kun päätyi katujengiin 13-vuotiaana.
Hän alkoi hengailla samanikäisten kantasuomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten kanssa Itä-Helsingin ostoskeskuksissa.
Jengi tappeli toisten jengiläisten kanssa ja varasteli. Kerran poliisi toi Mokulun kotiin, sillä hän oli heilunut ostarilla leikkiaseen kanssa.
– Mua ei oo ikinä houkuteltu ikäviin juttuihin. Menin sinne itse.
Mokulu liittyi jengiin, koska tunsi samoin kuin monet muut ikäisensä. He kokivat tippuneensa yhteiskunnan ulkopuolelle, kun koulu ei enää kiinnostanut ja jalkapallon pelaaminenkaan ei tuntunut takaavan hyvää tulevaisuutta.
Hän puhuu nöyryytyksestä, joka piti kostaa. Jollakin se saattoi tarkoittaa vuosia jatkunutta kiusaamista, mikä oli pakko selvittää tappelemalla.
Mokulu itse koki olevansa ulkomaalaistaustaisena alemmassa asemassa muihin nähden.
– Kun kaikki muut saivat mopot, niin meidän vanhemmilla ei ollut varaa ostaa sellaisia. Jos kukaan ei ostanut mulle mitään, niin mä hankin ne itse.
Hän päätyi varastamaan skootterin.
Jengikuvioissa pyörivät myös huumeet. Osa alkoi käyttää huumeita 14-vuotiaana.
Hän kertoo nyt, mitä muutamalle on käynyt. Kolme Mokulun nuoruudenkavereista kuoli yliannostukseen alle parikymppisinä.
Jengistä irtautuminen
Parin vuoden jälkeen katujengimeininki alkoi riistäytyä käsistä. Mokulu oli osittain erotettu koulusta, ja hän jäi rötöstelystä jatkuvasti kiinni. Naama alkoi olla poliiseille tuttu.
– Poliisi saattoi tulla himaan kysymään, että mitä kuuluu ja ootko ollu kiltisti.
Jengistä irtautuminen alkoi Mokulun mukaan siitä, että iän myötä järkeä alkoi tulla enemmän päähän. Uskonnollinen kasvatus auttoi ymmärtämään, että hän oli tehnyt väärin montaa ihmistä kohtaan.
Elämälle piti alkaa etsiä parempaa suuntaa. Siinä auttoivat perhe, seurakunta ja musiikki.
Ratkaiseva hetki seitsemisen vuotta sitten oli se, kun sosiaalityöntekijä kehotti palaamaan jalkapallon pariin.
– Näin välillä niitä hölmöjä frendejä, joiden kanssa hengailin ja huomasin, että niiden meininki alkoi mennä huonoksi. Sen jälkeen menin takas vanhojen frendien luokse, jotka ei tee mitään outoja. Pelattiin futista joka ikinen ilta.
Katujengit ovat olleet esillä jälleen lokakuun puolessa välissä, kun oikeudessa on käsitelty vuoden takaista jengien välistä ammuskelua Vantaalla.
Jo vuosi sitten käytiin keskustelua siitä, riistäytyykö jengirikollisuus Suomessa samanlaiseksi ongelmaksi kuin Ruotsissa.
Mokulu arvioi, että katujengien teot ovat pahentuneet hänen jengiajoistaan, mutta Ruotsin kaltaisesta ongelmasta ei edelleenkään ole kyse.
Jengiytymisen syy on hänen mukaansa edelleen sama: nuorten elämä on näköalatonta.
Hänen mielestään paras keino ennaltaehkäistä jengiytymistä olisi satsata enemmän urheiluun.
Mokulu ottaa esimerkiksi tuntemansa Itä-Helsingin, missä monet nuoret pelaavat jalkapalloa tai jääkiekkoa, mutta harrastamista ei tueta tarpeeksi.
Suomessa jalkapalloa voi pelata ulkona vain muutaman kuukauden, mutta sen jälkeen sisäpaikat ovat harvassa. Jääkiekon harrastaminen on taas monelle suorastaan mahdotonta.
– Mä en ymmärrä sitä, että Suomessa lätkä on se number one, mutta miten on mahdollista, että se maksaa täällä niin perkeleesti.
Mokulu haluaa näyttää esimerkillään, mitä hyvää urheilulla saadaan aikaan. Elokuussa hän järjesti Itä-Helsingissä Nähää kentäl -ystävyysjalkapalloturnauksen, jossa pelattiin parhaan alueen tittelistä. Turnauksen voitti Myyrmäen joukkue.
Musiikkiterapiaa
“Teille kaikille sori
Emmä halunnu teit satuttaa
Sillee oikeesti sori
Ege Zuluu kaduttaa.”
Ege Zulu käy läpi nuoruuden hölmöilyjään äskettäin julkaistulla kappaleellaan Sori. Se löytyy viime kuussa ilmestyneeltä Oi maamme Helsinki -albumilta.
Mokulu on levyttänyt vuodesta 2018 lähtien ja julkaissut kaksi EP:tä ja kaksi albumia.
Musiikin tekeminen on ollut hänelle terapiaa. Hän on voinut räpin kautta ilmaista tuntojaan ja kokemuksiaan Itä-Helsingin kasvattina.
Ege Zulua hehkuttavat tällä hetkellä niin musiikkimedia kuin JVG:n ja Gettomasan kaltaiset konkariräppäritkin. Hänen kappaleensa erottuvat perinteisestä suomiräpistä.
Hän ottaa musiikkiinsa vaikutteita ranskalaisesta räpistä, jossa kuuluvat afrikkalaisten siirtolaisten musiikkiperinteet. Kun hän esimerkiksi käsittelee suomalaista melankoliaa niin rytmeissä on positiivinen poljento.
Ege Zulu edustaakin uutta maahanmuuttajataustaisten räppäreiden aaltoa. Vielä muutama vuosi sitten heitä ei valtavirtamusiikissa näkynyt.
Nyt Ege Zulu ja räppärikaverit kuten Turisti, Sexmane ja Hassan Maikal näyttävät esimerkkiä muille maahanmuuttajataustaisille.
– Ennen ei nähty, että se on mahdollista. Nyt räpillä voi menestyä ja mennä eteenpäin.
Enemmän aiheesta :