Kun Naiimo Bulhan menee kehään, hän ei laita perinteisiä nyrkkeilyyn kuuluvia urheilushortseja ja hihatonta paitaa päälle.
Kroppa on yleensä peitetty ja hijab-huivi kypärän alla. Kasvot kuitenkin näkyvät. Sieltä paljastuu leveä hymy.
– Yritän käyttää löysiä, en tiukkoja vaatteita, Bulhan sanoo.
Treeniaikataulu pitää muokata erilaiseksi keväällä kuukauden ajaksi. Silloin Bulhan ei jaksa juuri harjoitella.
– Kyllä silloin pystyisi treenaamaan, jos ei mieti liikaa ruokaa. Itse en vain kykene silloin harjoittelemaan 5–7 kertaa viikossa. Saatan vähän lenkkeillä, venytellä ja hakata säkkiä.
Bulhan puhuu ramadanista, muslimien paastokuukaudesta.
Muuten hän harjoittelee ja viihtyy kehässä täysin samalla tavalla kuin muutkin nyrkkeilijät Ruskeasuon harjoitussalilla Helsingissä.
22-vuotias Bulhan on somalitaustainen, muslimi ja nuorten EM-mitalisti.
Taustansa takia Bulhan on herättänyt paljon huomiota ja ihmetystä Somaliassa asti.
Bulhan aloitti nyrkkeilyn reilut kolme vuotta sitten veljensä innoittamana.
Hän voitti SM-pronssia jo muutaman ottelun jälkeen.
Nyrkkeilijän kehitys on ollut valmentajien mukaan huimaa.
”Siitä tuli sanomista”
Ruskeasuon liikuntahallissa on menossa kuntonyrkkeilytunti. Kymmenkunta nuorta ja pari vähän vanhempaa lyö kovalla tempolla säkkejä. Hiki lentää.
Vieressä oleva kehä on varattu Bulhanille, joka lyö ”pistareita” valmentajansa Risto Heinosen hanskoihin. Tilanne jää selvästi mieleen, kun nuori somalinainen pistää kokeneen, jo hieman iäkkäämmän suomalaisvalmentajan tiukille.
Ja onhan tilanne muutenkin erityinen: Bulhan kertoo olevansa ensimmäinen somalitaustainen nainen, joka nyrkkeilee.
Huivipäisen Bulhanin juuret ovat syvällä Somaliassa, missä urheilu ei ole naisille yleinen harrastus. Muslimikulttuureissa naiset on perinteisesti nähty vaimoina ja äiteinä. Urheilu on ensisijaisesti miesten ala.
Peittävien vaatteiden käyttäminen ja hijab-huivi ovat saattaneet vaikuttaa musliminaisten osallistumiseen urheilukisoihin. Hijabia sai pitää ensimmäistä kertaa olympialaisissa vuonna 2012.
Bulhan sai heti palautetta Suomessa, kun otteli omissa vaatteissaan.
– Ensimmäisessä matsissa en saanut pukeutua pitkiin housuihin ja pitkään paitaan. Siitä tuli sanomista. Ihmiset ovat erilaisia, pukeudumme eri tavalla, Viipurin nyrkkeilijöitä edustava Bulhan alleviivaa.
Bulhan ihmettelee, miksi huivin käyttöön edelleen puututaan nyrkkeilyssä. Uskonto menee Bulhanin elämässä kaiken edelle.
– Joka tapauksessa jokaisella nyrkkeilijällä on huivi, joka pitää hiukset kasassa. Miksei hijabia voisi käyttää? On todella hienoa, että uudistus on tullut ja kansainvälisissä kisoissa voi pitää huivia.
Vaikutus näkynyt Somaliassa asti
Somalivanhemmille Suomeen syntynyt Bulhan ei näe hänen kilpanyrkkeilyurassaan mitään ihmeellistä taustansa kannalta.
– Jotkut saattavat kysyä, saako uskonnossamme urheilla? Ei se ole ollut mikään ongelma. Totta kai meidän uskonnossa saa urheilla, ei se ole siitä kiinni.
Vantaalaisessa elektroniikkafirmassa työskentelevä Bulhan saa työkaveritkin kiinnostumaan kisoistaan. Bulhan kertoo saaneensa suomalaisilta pääosin positiivista palautetta.
Ennakkoluuloja silti on.
– Uskon, että ihmisillä ei tule heti ensimmäisenä mieleen, että huivipäinen tyttö urheilee ja laji on nyrkkeily. Ehkä jalkapallossa ja koripallossa on aiemmin nähty tällaista. Ehkä se nyrkkeily on isoin kysymys, Bulhan pohtii.
Bulhan vastailee rauhallisesti ja suoraan, vaikka aihe saattaa olla paikoitellen vaikea. Toisaalta hän on vastaillut näihin samoihin kysymyksiin tänä vuonna enemmänkin.
Vuoden 2022 alkupuolella Bulhan voitti alle 22-vuotiaiden EM-pronssia ja kiinnostus urheilijaa kohtaan lisääntyi entisestään.
– Tieto menestyksestäni levisi Somaliaan asti. Sielläkin on oltu kannustavia. Tytöiltä on tullut viestiä, että miten olet aloittanut nyrkkeilyn.
Bulhan haluaa näyttää esimerkkiä ja olla esikuva muille, joilla on samanlainen tausta. Somalityttöjä on ollut yhteydessä häneen myös Suomessa.
Se kertoo siitä, että esikuvia tarvitaan.
– Pitää olla joku, joka tekee poikkeuksen. Silloin muut pystyvät tulemaan helpommin mukaan. Sitten he kokeilevat jotain omaa lajia. Toivon, että saan heidät innostumaan näiden haastattelujen avulla, Bulhan sanoo.
Vaikuttaminen ei ollut Bulhanin mielessä, kun ura alkoi.
– En miettinyt silloin, että haluaisin olla tässä ensimmäinen ja haluaisin näyttää muille. Se tuli vahingossa. En edes tiennyt, menestynkö ja kauan jatkan nyrkkeilyä. Minulla kävi hyvä tuuri, ja nyt olen tässä.
Bulhan tavoittelee paikkaa Pariisin olympialaisiin 2024.
Bulhan kertoo edustavansa ylpeänä Suomea kisoissa.
Tulevaisuudessa hän haluaisi olla lääkäri, mutta nyt tähtäin on nyrkkeilyssä.
Viipurin nyrkkeilijät rahoittaa hänen ulkomaan kisamatkat, mutta muuten rahoitus tulee pääosin omasta pussista.
Kiusattu ja kovaluonteinen
Ruskeasuon liikuntahallin ulkopuolella on ratsastuskoulu ja hevostalleja. Kun Bulhan menee aitauksen eteen, hevoset tulevat moikkaamaan häntä.
Bulhania voisi luulla ihan hyvin ratsastajaksi hänen silitellessään hevosia. Totuus on kuitenkin toisaalla: kaikki alkoi vajaa viisi vuotta sitten lohjalaiselta nyrkkeilysalilta.
Naiimon isoveli tuli kotiin Lohjan Nyrkkeilykerhon harjoituksista aina intoa täynnä. Oli paljon kerrottavaa muulle perheelle, mitä uutta oli opittu.
Naiimon kiinnostus heräsi, ja jo parin kuukauden päästä hän kävi ensimmäiset ottelunsa.
Bulhan huomasi heti, että hänellä on nyrkkeilyyn sopivia ominaisuuksia.
Hän on käsistään ulottuva ja vieläpä vasenkätinen. Se on suomalaiselle nyrkkeilijälle melko harvinainen ominaisuus. Vasenkätiset pystyvät helposti sekoittamaan oikeakätisten nyrkkeilijöiden rytmiä.
– Ihan silleen kovaa lyön, nyrkkeilijä kertoo.
Suurin taito Bulhanilla on kuitenkin kenties korvien välissä. Hänellä on poikkeuksellista luonnetta ja rohkeutta kehässä, sanovat valmentajat.
– Osaakohan Naiimo jännittää? Ilmekään ei värähdä ennen otteluita, sanoo Bulhanin valmentaja Heinonen.
Hän pitää Bulhania unelmavalmennettavana hyvän asenteensa takia.
Bulhanin entinen valmentaja Risto Lindstedt kuvailee Naiimoa kehässä ”pelottomaksi”.
Bulhan huomasi itse saman ensimmäistä kertaa kehään astuessaan.
– Ei kuka tahansa uskalla mennä kehään. Sinne astuminen ei pelota minua.
Bulhan pohtii, että kova luonne kehittyi jo lapsena, kun hän asui perheensä kanssa Lohjalla. Bulhan kertoo kokeneensa rasismia.
– Lapsena jouduin aina puolustamaan itseäni. Kiusaajia saattoi tulla vastaan, ja minun piti pitää puoliani. Jotenkin olen ollut pienestä pitäen kovaluonteinen. Mikään ei ole pelottanut. Osasin pienestä pitäen heittää vähän ”käsiä”, jos tuli jotain tilanteita.
Kovan luonteen syntymiseen saattoi vaikuttaa myös se, että Bulhan on perheensä ainoa tyttölapsi, veljiä on useampi.
– Veljien kanssa kuljettiin aina yhdessä. Itsestäkin tuli kova siinä sivussa.
Sponsorit kiven alla
Bulhanin ensimmäisissä otteluissa vastaan tuli heti kokeneempia iskijöitä. Parempien kanssa otteleminen kehittää, Bulhan ajatteli.
Hän ei pelännyt, äiti pelkäsi.
– Äidin reaktio ei liittynyt mitenkään uskontoon. Se oli äidin vaisto. Hän ei halunnut, että oma lapsi ottaa osumia. Kun aloin pärjätä, olen saanut positiivista palautetta ja kannustusta koko perheeltä.
Nyt perhe on iso tuki. Bulhanin aviomies yrittää saada sponsoreita. Niitä on saatu kaksi, molemmat somalitaustaisia yrityksiä.
– Muuten sponsoreiden hankkiminen on ollut todella vaikeaa.
Menestyksen takia Bulhanin elämä on muuttunut ja arkeen on löytynyt uudet rutiinit. Treeneihin lähtö koittaa työpäivän jälkeen. Nyrkkeilystä on tullut elämäntapa.
Vapaalla aika kuluu muissa puuhissa, ja nyrkkeilijä kertoo, että varsinkin ammattinyrkkeilyn seuraaminen jää vähemmälle. Hänen suurin esikuvansa on yhdysvaltainen nyrkkeilijä Claressa Shields. Voittamaton mestari.
Idoleita löytyy myös vuosien takaa. Toisinaan Bulhan katsoo legendaarisia nyrkkeilyklippejä internetistä.
– Ehdottomasti Muhammad Ali on yksi idoleista ja muut legendat, kuten Mike Tyson. He ovat ikonisia nyrkkeilijöitä.