Arktisen keskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tutkija Leena Leppänen, 34, on lähdössä Etelämantereelle kolmeksi kuukaudeksi. Hän osallistuu retkikuntaan, jossa on kymmenen suomalaista, muun muassa lääkäri, konemestari, kokki ja geologeja.
Leppäsen tehtävänä on tutkia Etelämantereen lunta ja jäätä Suomen tutkimusasema Aboalla. Yhteistyötä tehdään ruotsalaisten, norjalaisten ja saksalaisten tutkimusasemien kanssa. Tutkimusmatka piti tehdä jo vuosi sitten, mutta koronapandemia siirsi sitä.
– Lumi- ja jäätutkimus auttaa ilmaston tilan seurannassa. Siitä voidaan havaita, onko muutoksia tapahtunut. Mittauksilla pyritään vähentämään epätarkkuuksia, joita satelliittihavainnoissa on. Etelämanner on niin iso jäätikkö, että se vaikuttaa ilmastoon koko maapallolla. Toivon, että saamme nyt tarkempaa tietoa esimerkiksi jään karkeudesta ja paksuudesta, tutkija Leena Leppänen sanoo.
Hän arvioi, että Suomessa ja pohjoisessa saadaan vielä nauttia pakkastalvista ja lumesta. Muutoksia on kuitenkin ollut näkyvissä.
– Lumen paksuudessa on ollut muutoksia, eli jonain talvena lunta on todella vähän ja toisena talvena todella paljon. Usein on tosin ihan keskimääräisiäkin lumimääriä. Lisäksi talven pituus lyhenee, Leppänen sanoo.
Toista kertaa Etelämantereelle
Leena Leppänen kävi samanlaisella tutkimusmatkalla Etelämantereella vuonna 2014.
– Silloinkin tein lumimittauksia. Lumeen kaivetaan kuoppa ja kuopan seinämästä mitataan muun muassa lumen lämpötilaa, kosteutta ja tiheyttä, miten se muuttuu eri syvyyksissä.
Leppänen kertoo Etelämantereella olevan todella kirkasta. Yksi tärkeimmistä varusteista Etelämantereen matkalle onkin aurinkolasit, jotka on suunniteltu erityisesti jäätikkökäyttöön. Ne ovat täysin tummennetut ja suojaavat hyvin kirkkaalta auringolta.
– Lumi heijastaa auringonvaloa niin voimakkaasti. Maiseman väreinä ovat lähinnä tumma kivi ja valkoinen jää.
Tutkimusmatkalle pääsee, jos on terve ja luonteenlujuutta
Kuka tahansa ei pääse Etelämantereelle. Retkikuntaan mukaan pääsee, jos on luonteenlujuutta ja toki ammattiosaamista. Netti ei toimi, yhteydet muualle maailmaan eivät ole itsestäänselvyys. Yhteyttä läheisiin voi pitää WhatsAppilla, jos se toimii, ja aseman yhteisellä sähköpostilla.
Vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ovat dvd-elokuvat, kirjat, käsipainot ja joogamatot. Pieniä kävelyretkiä aseman lähistölle saa tehdä. Kävelyllä ja muutenkin pitää olla varovainen, koska esimerkiksi jalan murtuminen tarkoittaisi retkikunnan evakuointia ja tutkimusmatkan keskeyttämistä.
Leena Leppänen on läpikäynyt lääkärintarkastuksia, hammastarkastukset ja psykologin haastattelut. Jotta mahdolliset sairaudet eivät pulpahtaisi esiin matkan aikana. Juuri ennen matkaa koronan varalta retkikuntalaiset viettävät muutamia päiviä kotikaranteenissa.
– Pitää olla perusterve, mutta varmaankin täytyy olla myös rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Ihan tavallinen ihminen, Leppänen pohtii.
Jos kaikki menee suunnitellusti, suomalaisretkikunta palaa takaisin Etelämantereelta helmikuun alussa 2023.
Pingviinejä, lumimyrskyliitäjiä ja kihuja
Etelämantereella on Leena Leppäsen mukaan aika hiljaista. Jotain eloa alueella kuitenkin on. Tutkijatohtori on nähnyt aiemmalla reissullaan esimerkiksi pingviinejä, kun suomalaistutkijat kävivät meren rannalla saksalaisten asemalla.
– Aboan lähellä elää pari eri lintulajia, lumimyrskyliitäjiä ja kihuja, hän kertoo.
Suomalaisten Aboa-tutkimusasema sijaitsee noin 300 kilometrin päässä saksalaisten asemasta, ja noin 600 kilometrin päässä norjalaisten asemasta. Ruotsalaisten tutkimusasema on suomalaisen Aboan vieressä, parin sadan metrin päässä.
– Ruotsalaisia tulee Etelämantereelle joulukuun puolivälissä. Me matkustamme yhdessä norjalaisten ja saksalaisten kanssa ensin Oslon ja Kapkaupungin kautta Etelämantereelle omille asemillemme, Leppänen kertoo.
Etelämantereella on kesällä pakkasta
Tutkimusmatka pitää järjestää Etelämantereen kesäaikana eli marras-helmikuussa. Etelämantereen kesää voi verrata Suomen talveen.
– Kesällä eli nyt Etelämantereella on mukavat lämpötilat, muutamasta miinusasteesta miinus kahteenkymmeneen. Jos on tuuletonta, siellä on ihan mukava keli, tutkija Leena Leppänen sanoo.
Tuuli ja sateet haittaavat tutkimuksia, varsinkin droneilla lentäminen vaatii hyvät säät. Olosuhteet ovat karut.
– Pääsin pari kertaa ajamaan nasua eli telakuorma-autoa. Ajoin sillä vedenottopaikalle. Joulukuun alussa vettä ei tarvitse enää sulattaa lumesta, vaan sinisen jään alueella aurinko sulattaa vettä pintajään alle.
Etelämantereen mittaukset liittyvät Ilmatieteen laitoksen Suomen Akatemian rahoittamaan LAS3R -hankkeeseen. Suomen Etelämanner-logistiikasta ja Aboan ylläpidosta vastaa Ilmatieteen laitoksen yhteydessä toimiva Etelämanner-logistiikka FINNARP.
Lisää aiheesta:
Lumitutkimus selvittää, millaiseksi elämä muuttuu pohjoisessa
Luonto-Suomi.: Lunta ja lumitutkimusta
Sodankylässä tehty tutkimus parantaa lumitilanteen seurantaa
Jutti Mika Kalakoskesta, joka huolehtii Etelämantereen tutkimusryhmän turvallisuudesta
Keskustele aiheesta Yle-tunnuksella 4.11. klo 23 saakka