Laura Kyntäjä on 30-vuotias ohjelmistoyrityksessä työskentelevä it-rekrytoija.
Mutta on hänellä toinenkin nimi: lapa. Sillä nimellä hänet pelimaailmassa tunnetaan.
Lapa, siis Kyntäjä, pelaa taktisia videopelejä, erityisesti Counter-Strike-pelejä.
Counter-Strike (CS) on ensimmäisen persoonan ammuntapelisarja. Siinä pelinäkymää katsotaan ampujan silmin.
Kyntäjä tutustui ja koukuttui pelisarjaan alakouluiässä sen tullessa markkinoille 2000-luvun alussa. Pelisarjassa pelaajan tavoitteena on voittaa vastustajajoukkue yhdessä joukkueensa kanssa. Tässä hyödynnetään paitsi omalla ruudulla näkyvää informaatiota myös joukkueen jäsenten reaaliaikaista suullista palautetta.
Ampuja on osa joukkuetta, ja pelaaja tarkkailee koko porukan yhteistä strategiaa.
Kyntäjä ei pidä pelejä liian väkivaltaisina. Hänelle ne ovat ennen kaikkea joukkueen yhteistä toimintaa.
Peliammattilaisten joukossa nainen on yhä harvinaisuus. Tätä mieltä on myös Kyntäjä, joka on paitsi pelaaja myös e-urheiluselostaja ja nykyisin lisäksi toimija e-urheilutapahtumaorganisaatioissa.
Nuorten Akatemian raati valitsi Kyntäjän tänä vuonna Vuoden pelikasvattajaksi.
Arvonimi myönnetään vuosittain Peliviikolla eli pelikasvatuksen teemaviikolla henkilölle, organisaatiolle tai ilmiölle, joka on edistänyt myönteistä pelikulttuuria.
”Minun tajuttiin olevan tyttö, eikä se käynyt”
Laura ”lapa” Kyntäjä on nähnyt pelimaailman hyvät ja huonot puolet.
Erityisesti nuorempana pelatessaan hän kohtasi asiatonta kommentointia siitä, että oli tyttö. Kommentointi liittyi yleensä sukupuoleen ja ulkonäköön.
– Loppujen lopuksi se meni siihen, että hommasin äänenmuuntimen ja pelasin sillä.
Kun Kyntäjä luopui äänenmuuntimesta, tilanne palasi samanlaiseksi. Pelikaverit, jotka olivat luulleet häntä pojaksi, eivät enää hyväksyneet häntä.
– Vaikka olimme pelanneet pidempään eikä mikään muu ollut muuttunut kuin se, että minun tajuttiin olevan tyttö, se ei käynyt. Se tuntui todella pahalta.
Hänestä kaikkien olisi tärkeä ymmärtää, että nimimerkin takana on ihminen ja tällä on tunteet, jotka pitää ottaa huomioon.
Jokaisella on vastuu puuttua asiattomaan käytökseen
Kyntäjän mukaan pelikulttuurin taustalla ovat aiempi historia ja asenteet.
– On paljon tyttöjä, jotka haluaisivat pelata ja ovat todella kiinnostuneita siitä, mutta heillä ei ole kaveriporukoita, joihin pääsisi luontevasti mukaan. Tämä on myös omakohtainen kokemukseni.
Pelaaminen on sosiaalinen harrastus. Siinä kokee helposti myös ulkopuolisuutta, ja moni saattaa lopettaa pelaamisen sen vuoksi.
Kyntäjä lopetti tietokoneella pelaamisen peruskouluikäisenä ja aloitti sen uudelleen vasta opiskellessaan ammattikorkeakoulussa, josta sattui löytämään samanhenkisiä pelikavereita.
Usein pelaamista jatketaan läpi elämän samankaltaisissa peliympyröissä. Jos nuorena ei ole päässyt mukaan porukkaan, on vaikea soluttautua myöhemminkään.
Nimettömyys nettimaailmassa mahdollistaa huonon käytöksen, joka kohdistuu erityisesti tyttöihin ja naisiin. Laura Kyntäjästä tämä ei ole vain elektronisen pelimaailman ongelma, vaan koko internetyhteisön.
– Nimimerkin takaa on niin paljon helpompi huudella. Se ei tunnu niin henkilökohtaiselta ja koskettavalta, jos haukkuu jotain nimimerkkiä tai henkilöä siellä jossain kaukana verkossa.
Hänen mielestään jokaisen pitäisi ottaa vastuu kulttuurin muuttamisesta.
– Meistä jokaisen, joka on jossain yhteisössä, oli missä roolissa tahansa, tulisi toimia sen puolesta, että kaikilla on mukava olla. Tarkoitan sitä, että jokainen puuttuu tilanteisiin pienissäkin tapauksissa. Aina kun näkee, että joku kiusaa tai kommentoi ikävästi, puuttuu siihen saman tien.
”Ei ole mitään syytä, miksi nainen ei voisi tehdä tätä”
Tuoreimman pelaajabarometrin ennakkotietojen mukaan digitaalisten pelien pelaaminen on väestötasolla lievässä nousussa, mutta suunnilleen kuitenkin samalla tasolla kuin vuonna 2020: arvion mukaan 78,7 prosenttia kansasta pelaisi jotain peliä.
Nousu vaikuttaisi johtuvan etenkin naisten lisääntyneestä pelaamisesta. Miehet pelaavat silti edelleen selvästi naisia enemmän ja käyttävät siihen enemmän rahaa.
Sen sijaan korona-aikana lisääntynyt aktiivinen ei-digitaalisten pelien, esimerkiksi lautapelien, pelaaminen on laskusuunnassa. Yli kolme neljäsosaa suomalaisista kuitenkin pelaa näitäkin pelejä yhä aktiivisesti eli ainakin kerran kuussa.
Pelaajien keski-ikä on noussut jokaisessa pelaajabarometritutkimuksessa, eli lapsena harrastuksen aloittaneet eivät lopeta pelaamista aikuistuttuaan.
Myös Laura Kyntäjä myöntää pitävänsä pelaamisesta niin paljon, että harrastus kulkee mukana läpi elämän.
– Olen aina rakastanut pelaamista. Olen pelannut lapsesta asti, ja tällä tarkoitan elektronisia pelejä, mutta myös lautapelejä.
Vaikka Kyntäjän päätyö onkin it-rekrytoijan työ, tekee hän sivussa myös e-urheiluselostuksia. Hän on ollut lisäksi perustamassa Kanaliigaa, joka on elektronisen urheilun firmaliiga.
Yritysten joukkueet kilpailevat keskenään e-peleissä. Mukana on satoja yrityksiä ja tuhansia pelaajia.
– Monesti pelaaminen nähdään lasten ja nuorten harrastuksena, mutta pelaaminen on hyvin yleistä 20–25-vuotiailla ja sitä vanhemmillakin. Pelaajien keskiarvo Kanaliigassa on kolmenkympin huitteilla, Kyntäjä sanoo.
Kilpailutasolla Counter-Strikessa on parikymmentä selostajaa, joista ”lapa” on ainoa nainen.
Hän toivoo, että jatkossa yhä useampi nainen hakeutuisi myös selostajaksi.
– Ei ole olemassa mitään todellista syytä, miksi nainen ei voisi tehdä tätä työtä.
13.11. klo 17:05 Muutettu kolmannen lauseen elektroniikkapeli-sana oikeaan muotoon videopeli.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 13. marraskuuta kello 23:een asti.
Enemmän aiheesta: