Kokkolassa kerrottiin tiistaina ahvenanmaalaistaustaisen Flexens-yhtiön suunnitelmasta rakentaa kaupunkiin 300 megawatin vetytehdas, joka tuottaa elektrolyysillä vetyä ja jalostaa siitä edelleen vihreää ammoniakkia.
Hankkeen investointiarvio on 500 miljoonaa.
Kyseessä on toistaiseksi Suomen suurin vihreän vedyn hanke, ja se on Euroopan mittakaavassakin suuri, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön teollisuusneuvos Timo Ritonummi.
BotH2nia-hankkeen eli vety-Botnian ohjausryhmän puheenjohtaja Matti Malkamäki kuvaa hanketta merkittäväksi mille tahansa Suomen kaupungille. Silti kyseessä on vasta alku.
– Vetytalous voi kasvaa vielä paljon. Pohjois-Ruotsi on muutamassa vuodessa kyennyt houkuttelemaan yli 10 miljardin investointipäätökset, ja täällä ollaan vasta pääsemässä vauhtiin.
Suomen ja Ruotsin yhteisessä BotH2Nia-hankkeessa satakunta toimijaa sekä markkinoivat aluetta Eurooppaan että tekevät pohjatyötä koulutuksen, kaavoituksen ja turvallisuusasioiden parissa.
Malkamäki on myös kansallisen vetyklusterin ohjausryhmässä ja istuu Flexensin tulevan sijoituspaikan eli Kokkolan suurteollisuusalueyhdistyksen hallituksessa.
Cleantech-yrittäjänä hän on toiminut parikymmentä vuotta ja on turbiiniteknologiaan keskittyneen Aurelia Turbinesin toimitusjohtaja ja lisäksi Hycamiten hallituksen puheenjohtaja. Se on Malkamäen mukaan ensimmäisten joukossa suunnittelemassa teollisen luokan metaanipyrolyysilaitosta Euroopassa.
1. Onko vetytalous nykypäivää vai tulevaisuutta?
Vetytaloudella voidaan tarkoittaa monia asioita, katsojan mukaan, sanoo Matti Malkamäki. Hän näkee sen vähähiilistävänä taloutena, jossa pyritään mahdollisimman vähän hiilidioksidia tuottavaan teollisuuteen.
– Se on sekä nykypäivää että tulevaisuutta.
Nykyään maailmassa tuotetaan vuosittain 90 miljoonaa tonnia vetyä, mutta puhtaus on yhä suurempi kysymys, kun jatkossa halutaan tehdä mahdollisimman vähähiilistä vetyä.
Vedyn nousu kertoo halusta taklata ilmastonmuutosta.
– Vety on ainoa alkuaine, joka mahdollistaa teollisuuden vähähiilistämisen suuressa mittakaavassa. On huomattu, että siihen on siirryttävä, jotta päästään pois hiilidioksidipainavasta teollisuudesta, sanoo Matti Malkamäki.
Tästä syystä vedyn käyttöä lisääviä investointihelpotuksia onkin tehty ja tulossa.
2. Onko vety itsessään arvokasta?
Malkamäki rinnastaa vedyn pienimpään lego-palikkaan, jonka voi liittää kaikkeen ja josta voi ruveta rakentamaan mitä vain.
Pelkillä pienillä peruspalasilla ei silti koko taloa rakenneta. Siksi arvoa tuovat lisäpalikat, joita vedystä voi jalostaa: metaania, metanolia, ammoniakkia. Niiden avulla lähtötilanne muuttuu ja lopputuotteen arvo kasvaa.
– Vety on kuitenkin ensimmäinen askel ja sellaisena tärkein, koska se saattaa meidät polulle, sanoo Matti Malkamäki.
Kokkolaan suunnitteilla olevassa tehtaassa vedystä jatkojalostetaan vihreää ammoniakkia, jolla nähdään olevan valtavat markkinat esimerkiksi lannoiteteollisuudessa ja lähivuosikymmeninä myös esimerkiksi meriteollisuuden polttoaineena.
– Erotetaan typpeä ilmasta ja laitetaan yhteen vedyn kanssa ja niin meillä on ammoniakkia. Yli 90 prosenttia tuottaa vedystään jotakin, usein juuri ammoniakkia.
Entä mitä järkeä on siinä, että esimerkiksi yksi yritys tekee metaanista vetyä ja toinen taas vedystä metaania?
– Ei mitään, jos näin tehdään lähialueella. On katsottava isoa mittakaavaa, sanoo Malkamäki.
Vedyn kuljettaminen ympäri maailman on nimittäin hyvin vaikeaa. Nestemäinen vety vaatii kovaa kylmyyttä, vain parikymmentä astetta yli absoluuttisen nollapisteen.
Toinen vaihtoehto on viedä se ammoniakkina tai vaikkapa metaanina, ja se voi olla Malkamäen mukaan hyvin ympäristöystävällistä.
– Jos esimerkiksi tehdään metaania Australiassa tai Chilessä, missä on pinta-alaa, aurinkoa ja tuulta ja tuodaan se Eurooppaan, missä taas on valtavasti maakaasuverkostoa, metaani voidaan pilkkoa lähellä käyttäjää takaisin kiinteäksi hiileksi ja vedyksi. Silloin koko ketjun hiilijalanjälki onkin negatiivinen ja teollisuus toimiessaan poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Se on aika iso juttu.
3. Mikä tekee vihreästä vedystä vihreää?
Vedyn tuotantoon on monia vaihtoehtoja, mutta sääntelymielessä elektrolyysi on ainoa tapa tehdä vihreää vetyä Euroopassa, missä vihreä vety on määritelty varsin tiukasti.
Elektrolyysissä vesimolekyylit hajotetaan sähkön avulla hapeksi ja vedeksi. Sähkön taas on oltava peräisin uusiutuvista energianlähteistä,
Malkamäen kaikkein paavillisimmaksi kutsuman määrittelyn mukaan vihreää vetyä on vain tuulivoimalla elektrolyysin avulla tuotettu. Tuulivoimankin pitäisi olla kyseistä tuotantoa varten rakennettua, ei jo olemassaolevaa. Tämän yksityiskohdan muuttamisesta Euroopan neuvosto on kuitenkin tehnyt jo päätöksen.
Aurinkoenergiaa käyttävä elektrolyysi tuottaa käytännössä sekin vihreää vetyä, mutta tiukimmat kutsuvat sitä keltaiseksi.
Biokaasusta pyrolyysillä tai sinisen vedyn menetelmällä tehtävä vety voitaisiin sekin Malkamäen mukaan laskea vihreäksi, mutta siinä regulaatioristiriitoja on jo enemmän.
Regulaatio eli sääntely taas määrittelee sitä, millaisiin teknologioihin nojaavaan tuotantoon voi hakea tukea esimerkiksi elpymisrahoista.
Malkamäki kritisoi Euroopan linjausta, jossa on naulattu kiinni teknologiat tuloksen sijaan.
– Siinä missä Yhdysvaltojen Inflation reduction act kannustaa siihen, että parhaiten sairasta potilasta eli planeetta parantavat mallit saavat eniten tukea, Euroopassa kaikille potilaille annetaan sairaudesta riippumatta Buranaa. Eurooppa on reguloimassa itseään ulos, kun vetyklusterin mielestä pitäisi olla teknologianeutraali.
4. Riittääkö Suomessa tuulivoimaa vihreän vedyn tuotantoon?
Elektrolyysi vaatii paljon sähköä. Kokkolaan tehdasta suunnittelevalla Flexensillä ei ole omaa tuulivoimatuotantoa. Pitäisikö olla? Malkamäen mukaan välttämättä ei.
– Rakentaminen ja operointi on oma hommansa, tuulivoima omansa. Pitää fokusoitua siihen, mitä tekee. Ehkä yhteistyö on kuitenkin parempi vaihtoehto.
Suomessa verkossa on nyt noin 4 000 megawatin edestä tuulivoimaa. Tavoite on rakentaa vuosikymmenen loppuun niin että yhteistuotanto olisi 20 gigawattia (1 GW = 1000 MW).
Vaikka voimaloiden maantieteellinen sijoittuminenkin tasoittuu, tuulivoimaa vaatii aina rinnalleen esimerkiksi vesivoimaa paikkaamaan tyyninä päivinä, sanoo Malkamäki.
Keski-Euroopassa on hänen mukaansa kartoitettu, että Pohjanmerelle voitaisiin rakentaa 20–30 vuoden aikana tuulivoimaloita tuottamaan 70 gigawattia. Suomessa voitaisiin Fingridin mukaan samana aikana rakentaa tuulivoimaa ja aurinkovoimaa 180 gigawatin verran.
Etu johtuu Malkamäen mukaan siitä, että Suomessa on matala rannikko, jolle rakennetun maatuulivoimalan kapasiteetti vastaa lähes merituulivoimalaa.
Pohjanmerellä taas ei voida tehdä pohjaan paalutettuja voimaloita, vaan uuden teknologian mukaisia, kelluvia yksiköitä. Se on hitaampaa ja kalliimpaa.
Malkamäki näkeekin varsinkin Pohjanlahden rannikoilla suuret mahdollisuudet.
– Tehdään Perämerestä Persianlahti. Vetytalous tulee olemaan merkittävä ja luomaan työtä ja vaurautta tälle seudulle.
5. Tuleeko vedystä arkea kuluttajalle?
Vähähiilistyminen on isompi, teollisen mittakaavan asia, katsoo Matti Malkamäki.
– Ihan lähiaikoina ja tuskin koskaan kuluttaja käyttää vetyä merkittävissä määrin.
Vety on kuitenkin paitsi teollisuuden raaka-aine, myös väliaine energiantuotannossa, ja näkyy kuluttajalle sähkön käytössä esimerkiksi ilma- ja maalämpöpumpuissa.
Myös Sitra katsoo vedyn tuotannon voivan tehdä sähkön kulutuksesta nykyistä joustavampaa. Vedyllä on tärkeä rooli, kun siirrytään päästöttömään yhteiskuntaan ja laajaan sähkön käyttöön.
Vedystä voidaan tehdä myös synteettisiä polttoaineita, joilla on jopa negatiivinen hiilijalanjälki. Metanolin tai dimetyylieetterin eli synteettisen dieselin käyttö autoissa tulee varmasti jossain vaiheessa vastaan, sillä akkuteollisuus puhuu jatkuvasti merkittävästä raaka-ainepulasta esimerkiksi litiumin suhteen.
Täysi sähköistyminen on siis mahdollista tiettyyn rajaan asti, mutta sen jälkeen on mietittävä muuta.
– Vetyauto ei kuitenkaan sinällään ratkaise ongelmaa, koska se on sähköauto, tiivistää Malkamäki.
Aiheesta voi keskustella lauantaihin 19. marraskuuta kello 23:een asti.