Iida Issakainen, 18, on kilpapilkkijä. Hän on lajissaan harvinaisuus, sillä Suomessa kilpaa pilkkiviä nuoria naisia on alle kourallinen. Laji on vahvasti ikämiesten hallussa. Issakainen vahvistaa, että nuoria saatikka naisia ei ainakaan pilkkikisoissa käy.
– Nuoria naisia ei ole varmaan viittäkään. Jostain syystä kilpakalastus ei kiinnosta. Tähän kannattaisi puuttua markkinoinnilla ja kehittämällä erilaisia sovelluksia.
Itä-Suomen yliopisto on tutkinut kalastuskilpailumatkoille osallistuvien rahankäyttöä ja elämyksellisiä arvoja. Osanottajia motivoivia asioita tutkittiin nyt ensimmäistä kertaa.
Kalastuskilpailuihin osallistuvien motivaatioon ja kilpailuista odotettavien elämysten analysointiin keskittyvää tutkimusta ei ole maailmallakaan tehty aiemmin.
Kilpailijat haluavat, että järjestelyt ovat tasapuoliset ja toimivat. Myös esimerkiksi fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitäminen on tärkeää kalastuskilpailuihin osallistuville.
Pilkkimaajoukkueeseen kuuluvalla Iida Issakaisella on jo kolme PM-mitalia.
– Saalis on hieno saada. Tärkeitä juttuja ovat kilpailun jännitys ja tuttavat ympäri Suomea. Uudet paikat ja kokemukset, kokonaisuus, listaa Issakainen.
Pilkkikilpailu käy urheilusta
9-vuotiaasta lähtien kilpaa pilkkinyt abiturientti Iida Issakainen odottaa kuumeisesti pakkasia ja kantavia jäitä.
Järvet ovat isoja ja kilpailut ovat pitkiä - ne kestävät jopa neljä tuntia.
– Ei sitä yhdellä reiällä kauan viihdy, jos kala ei syö. Siinä on pakko riisua enimmät vaatteet pois ja kiiruhtaa uutta paikkaa etsimään, kertoo abiturientti.
Pilkkikilpailu on kaikkea muuta kuin yksin pienen reiän edessä istumista rannetta heiluttaen. Painava kaira on kuljetettava mukana. Reikä syntyy parhaimmillaan 30 sekunnissa, eikä siimaa kelailla rauhassa, koska kiire saada kalaa on kova.
– Kyllä se urheilusta käy, tuumaa Issakainen hymyillen.
Myös tutkimuksen mukaan fyysisen ja henkisen terveyden ylläpitäminen on tärkeää kalastuskilpailuihin osallistuville.
– Selkeästi esiin nousi se, että kilpailijat haluavat järjestelyjen olevan tasapuoliset ja toimivat.
Minkäänlaista huijausta ei sallita ja se on ymmärrettävää, koska kilpaileminen on se pääsyy, miksi matkustetaan, kertoo tutkijatohtori Jarno Suni Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitokselta.
Lisäksi kilpailuihin vieraalle paikkakunnalle matkustavat arvostavat kaunista ja rauhallista luontoa.
Sunin mukaan tutkimustulokset antavat tärkeää tietoa kilpailujen järjestäjille.
– Kun tiedetään, mitä kilpailijat arvostavat, on tapahtumajärjestäjien helpompi onnistua ja siitä seuraa todennäköisesti se, että kilpailijat tulevat myös seuraavana vuonna, Suni toteaa.
Kalastuskilapailuihin matkataan kavereiden tai perheen kanssa – Iidalla isä kulkee mukana
Kalastuskilpailuilla on jo nyt Suomessa matkailullista ja taloudellista merkitystä. Yön yli kestävällä kilpailureissulla osallistujat käyttävät selvityksen mukaan rahaa noin 250 euroa henkeä kohti vuorokaudessa.
Kilpakalastus ei ole harrastuksena ilmaista. Esimerkiksi Iida Issakaisen vuosibudjetti on tuhansia euroja. Tarkkaa summaa ei isä Mika Issakainen halua laskea.
– Ykköstonneista puhutaan. Rahaa menee välineisiin, majoituksiin, matkoihin ja kaikkeen muuhun.
Kalastuksessa kilpaillaan myös vetouistelussa, heitto- ja perhokalastuksessa, laituripilkissä ja onkimisessa.
Kansallisten ja kansainvälisten kilpailujen osallistujat tuovat järjestäville paikkakunnille tuloja etenkin majoitus- ja ravitsemispalveluiden myynnistä.
Kalastuskilpailumatkailusta tehdyn tutkimuksen mukaan kalastuskilpailuihin osallistutaan yleisimmin kaveriporukalla tai perheenjäsenten kanssa.
– Isä veti minut jäälle jo ihan pienenä pulkalla. Pilkkiminen on meidän yhteinen harrastus, ja olen minä isän joskus voittanutkin, Iida Issakainen tuumaa hymyillen.
Talkoolaisia puuttuu ja kalastusharrastus ukkoutuu
Kalastuskilpailuilla on järjestävälle paikkakunnalle jo nyt taloudellista merkitystä, mutta potentiaalia voisi olla enemmänkin.
Ongelmana on, että kalastuskilpailut potevat samaa vaivaa kuin useat muutkin urheilutapahtumat.
– Ukkoutuminen on sekä kalastuksessa että metsästyksessä uhka. Pitäisi saada kalastusharrastusta siirrettyä seuraaville sukupolville, jotta voidaan myös kilpailuja järjestää jatkossa, toteaa tutkijatohtori Jarno Suni.
Kalastuspiirit ovat pienentyneet ja uusia kilpakalastuksen harrastajia on vaikea saada mukaan. Isojen kilpailujen järjestämiseen ei tahdo löytyä talkooporukkaa.
– Tämä on se kysymys, voidaanko tapahtumien kokoa kasvattaa. Isoista tapahtumista on mahdollista enemmän tuloja.
Enemmän aiheesta:
Kolmipäiväinen tapahtuma on vetänyt parhaimpina vuosina yli 10 000 kävijää