An Pham Syn syyt pyrkiä lukioon Suomeen ovat tuttuja: ympäristö, puhdas ilma – ja koulutuksen taso.
– Suomessa on maailman paras koulutus, ja minulla on enemmän mahdollisuuksia opiskella. Sen jälkeen voin työskennellä Suomessa.
Hänen tavoitteenaan on päästä yliopistoon opiskelemaan tekniikkaa. Lempiaineita lukiossa ovat englannin lisäksi matematiikka ja fysiikka, joita Sy tietää tarvitsevansa yliopistoon päästäkseen.
An Pham Sy on toinen eteläpohjalaisen Vimpelin lukiossa syksyllä aloittaneista kansainvälisistä opiskelijoista. Hän halusi viisimiljoonaisesta Hanoista alle 3 000 asukkaan kuntaan, vaikka moni muualle lähtevä valitsee ison kaupungin.
Sy opiskeli suomea kotimaassaan kymmenen kuukautta, sillä tarkoitus on suorittaa lukio suomeksi. Se vaatii vielä työtä.
– Se ei ole tarpeeksi opiskelemaan täällä, joten yritän parantaa suomen kieltäni joka päivä puhumalla ystävien kanssa. Luen myös kirjoja suomeksi.
Kielenopetuksen kotimaassa hoiti Finest Future -yhtiö, jonka tavoitteena on houkutella Suomeen lähivuosina suuri määrä kansainvälisiä opiskelijoita, nimenomaan toiselle asteelle.
Tänä vuonna heitä on tullut kolmisensataa, ja nyt kielikoulutusta annetaan noin tuhannelle, joiden toivotaan hakevan ensi kevään yhteishaussa.
Nuo luvut ovat silti vain murunen tulevista suunnitelmista.
– Tavoite on kasvattaa tätä niin, että joka vuosi tulisi 15 000 nuorta lukioon ja 15 000 ammatilliselle puolelle, sanoo Peter Vesterbacka Finest Futuresta.
Kielikoulutus alkoi pari vuotta sitten Vietnamissa ja Uzbekistanissa, nyt mukana on kymmenkunta maata Afrikassa, latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa.
Lukioita on mukana runsaat 50 ja ammatillisia oppilaitoksia kymmenkunta, mutta määrä on kasvussa.
Nuoria tarvitaan ulkomailta siksi, että toiselle asteelle menevät ikäluokat pienenevät selvästi vuodesta 2024 alkaen.
– Jo ennen sitä yli 20 000 paikkaa jää vuosittain täyttämättä. Suomessa on 380 lukiota, joista 176:ssa on alle 150 oppilasta. Rakennukset ja resurssit on olemassa tuplamäärää varten, sanoo Vesterbacka.
Omista nuorista kilpaileminen ei lisää määrää
Koulutusperäisen maahanmuuton puolesta puhuva Vesterbacka uskoo, että opiskellessaan nuori kotoutuu ja jopa suomalaistuu.
– Panostaminen kansainvälisten nuorten houkuttelemiseen on parempi kuin ilmaisten ajokorttien tarjoaminen lukiossa. Nyt kilpaillaan pienenevästä ikäluokasta, ja suomalaisten nuorten liikuttelu maan sisällä ei kasvata heidän määräänsä.
– Suomi-hattu päässä ei paranna tilannetta ollenkaan.
Eikä ajatus ole viedä kansainvälisiä nuoria Suomessa vain läpi toisen asteen, vaan edelleen jatko-opintoihin ja työelämään, jossa tekijöitä tarvitaan.
– Siitä ei pääse ohi eikä ympäri, että maahanmuuttoa tarvitaan, jos halutaan ylläpitää nykyistä hyvinvointiyhteiskuntaa. Eikä pula koske vain sote-alaa vaan kaikkia.
Kunnalta ja lukiolta kansainvälisten opiskelijoiden havittelu vaatii lisätyötä, aktiivisuutta ja jossain määrin myös rahaa, sillä kunta muun muassa maksaa Finest Futurelle näkyvyydestä sen sivuilla.
Ulkomailta tulevat nuoret hakevat muiden tavoin yhteishaun kautta. Hakijat toimittavat vaadittavat dokumentit, joiden perusteella valitaan haastatteluun pääsevät. Valinta perustuu harkintaan.
– Tämä vaatii ennen kaikkea tahtoa. Me on lukiona aina oltu mukana kehittämishankkeissa. Jos tämä edesauttaa lukiokoulutuksen säilymistä niin mikä ettei, sanoo Vimpelin lukion rehtori Marko Timo.
Vimpelissä lukiolaisia on nyt reilut 70, ja täydennystä tarvitaan kun ikäluokat pienenevät. Täysi opetusryhmä tarkoittaa täysiä resursseja myös kotimaisille opiskelijoille, muistuttaa Timo.
Tavoite on, että ensi syksystä alkaen ulkomaisia nuoria tulisi kymmenen vuodessa. Jatko on kiinni siitä, haluaako lukio pyrkiä peräti nykyistä isommaksi.
– Tällä hetkellä tarve on saada yksi ryhmä kokoon. Kymmenkunta tuntuu tähän kohtaan ihan sopivalta, sanoo Timo.
Yo-todistuksen mukana Suomen passi?
Kansainvälisten nuorten kouluttaminen maksaa, sillä koulutuksen järjestäjä saa heistä valtionosuudet kuten muistakin, kun opiskelu tapahtuu kotimaisella kielellä.
– Tietysti tämä maksaa, mutta niin maksaa myös tilojen tyhjänä pitäminen tai opettaminen 2–3 hengen ryhmissä, sanoo Peter Vesterbacka. Hän katsoo asiaa niin, että suomalaisnuoren kouluttaminen 16-vuotiaaksi asti maksaa hänen mukaansa kuusinumeroisen summan.
– Kun kansainväliset nuoret tulevat 15–17-vuotiaina, säästetään se raha ja ennen kaikkea 16 vuotta. Sitä ei voi ostaa millään rahalla, Vesterbacka sanoo.
Hän ehdottaakin, että kansainvälisistä opiskelijoista maksettaisiin jopa tavallista suuremmat valtionosuudet. Se voisi olla lukioille porkkana lähteä mukaan. Vastaavaa palkitsemista tehdään esimerkiksi Kanadassa.
– Samassa kuoressa, jossa saa ylioppilastodistuksen, voisi tulla myös Suomen passi. Se ei maksaisi mitään, mutta olisi pitovoimatekijä.
Samassa kuoressa, jossa saa ylioppilastodistuksen, voisi tulla myös Suomen passi. Se ei maksaisi mitään, mutta olisi pitovoimatekijä.
Peter Vesterbacka
An Pham Syn arki on muuttunut Suomeen muuton myötä täysin.
– Teen asioita yksin: oppiminen, kokkaaminen, pyykkääminen – kaikki on yksin. Ja kaipaan perhettäni Vietnamissa, mutta minulla on internet ja voin puhua perheeni kanssa joka päivä ja se on hyvä.
Yksin ulkomailta tulevia opiskelijoita ei toki jätetä, vaan tukiverkko luodaan jo hyvissä ajoin. Vimpelissä siihen kuuluu kansainvälisen koordinaattorin lisäksi osa opettajista.
– Asioiden pitää olla hoidossa 24/7. Koordinaattori varmistaa iltaisinkin, että asiat ovat kunnossa. Mutta toki nuorella, joka lähtee ulkomaille, on myös tahtotila varmasti kunnossa, sanoo rehtori Marko Timo.
Sy onkin tyytyväinen. Vaikka päivät ovat täysiä, arki olisi Vietnamissa raskaampaa: koulupäivä kello 7–17, lisätunteja ja - kursseja auttamaan pärjäämistä kovassa kilpailussa, kotitehtäviä paljon enemmän kuin Suomessa.
– Ajattelen niin: vähemmän stressistä, koska minulla on enemmän vapaa-aikaa.
Suomessa An Pham Sy on aloittanut sähkökitaran soiton kansalaisopistossa ja koripallon höntsäporukassa. Lempilajiaan jalkapalloa hän ei ole vielä päässyt Vimpelissä pelaamaan, mutta on ehtinyt tutustua katsojana kunnan ylpeyteen pesäpalloon.
Peter Vesterbackan mukaan kansainväliset opiskelijat ovat yleisesti onnellisia siitä, että aikaa jää muullekin elämälle.
– Nuorten kanssa puhuessa ymmärtää, että elämä ei ole pelkkää koulua ja työtä. Suomessa moni asia on todella hyvin, varsinkin kun verrataan esimerkiksi aasialaiseen kouluun, jossa kilpailu on suomalaisesta näkökulmasta aivan käsittämätöntä, sanoo Vesterbacka.
Hän kertoo kysyvänsä usein ulkomaisilta nuorilta kohdemaissa kiertäessään, mikä on paras koulu Suomessa. Nämä vastaavat, että mistä he sen voisivat tietää, kun eivät ole maassa koskaan käyneet.
– Se on se lähin. Yhdenkään laatua ei tarvitse hävetä kansainvälisessä vertailussa. On me jotain onnistuttu tekemään oikein.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Aiheesta voi keskustella maanantaihin 19. joulukuuta kello 23 asti.
Aiheesta enemmän:
Ulkomaille vaihtoon lähtevien opiskelijoiden määrä romahti – korona selittää ilmiön vain osittain