Tosielämän tilanteista, traumoista ja haaveista tulee pelejä

Yhteiskunnan tapahtumat heijastuvat pelien maailmaan. Peliyhteisöissä Venäjällä on otettu kantaa Ukrainan sotaan ja levitetty tietoa siitä. Tosielämä ei voi olla vaikuttamatta pelaamiseen.

Sota vaikuttaa sekä sisältöihin että peliteollisuuteen. Komponenttipula voi hidastaa konsolipelien kehitystä. Suomi on silti erityisesti mobiilipelien maa, ja niissä vaikutukset näkyvät hitaammin.

Suomalaiset pelifirmat tekevät vuosittain noin 50–100 kansainvälistä peliä. Bisneksessä puhutaan miljardeista.

Viime vuonna suomalaisten pelifirmojen liikevaihto kohosi 750 miljoonaa euroa ja oli yhteensä 3,15 miljardia.

Tähän vuoteen vaikuttaa Ukrainan tilanne, mutta tilastoa siitä ei vielä ole.

Kaikki pelit eivät suinkaan ole kaupallisia. Pelitaide on lajinsa, joka voi olla taidetta taiteen itsensä vuoksi. Sen ei tarvitse tuottaa.

Pelin pelaamisen ei myöskään tarvitse olla aina hauskaa ja viihdyttävää. Taidepeli voi johdattaa isojen kysymysten äärelle.

Mihin saakka olet valmis tottelemaan pelin täysin järjetöntä strategiaa tai sääntöjä? Tätä ajatusta herättelee peli Train, joka kertoo holokaustista.

Toisaalta pelillä voidaan houkutella sanomaan myös positiivisia asioita. Pelissä Kind Words voi lähettää viestin todelliselle ihmiselle ja sanoa hänelle jotain hyvää.

Pelitaiteen ja pelien rajaa on lähes mahdoton erottaa.

Taidepeli voi olla suunnattu taidenäyttelyyn tai taidemaailmaan. Toisaalta peli voi olla niin hieno, että sitä pidetään taiteena. Pelien tekijä voi myös itse määritellä työnsä taiteeksi.

Kouvolan taidemuseo Poikilossa on menossa pelitaiteen näyttely. Se nostaa esiin kysymyksiä elämän alusta ja lopusta, reaalimaailmasta ja virtuaalisuuden suhteesta.

Nörtti voi löytää oman taiteenlajinsa ja ilmaisutapansa pelitaiteesta. Toisaalta tämä taide sopii niillekin, joille pelimaailma on vieras.