Seitsemännen luokan kotitalouden tunnilla vasenkätisen Aisha Mahmoodin intuitio ylitti oikeakätisten maailman etiketin. Hän asetti aterimet väärin päin, eikä unohda virheensä lopputulosta koskaan.
– Opettaja huusi minulle ja syytteli, että minun kulttuurissani ja uskonnossani näin saatetaan tehdä, ja siksi näin kävi, Mahmood kertoo.
Helsingin nuorisoneuvoston varapuheenjohtajana toimiva Mahmood on syntynyt Suomessa, mutta on joutunut kohtaamaan rasistista koulukiusaamista sekä nuorisoneuvostoon tulleiden viestien muodossa että henkilökohtaisesti.
Tunnilla vieressä istunut kantasuomalainen oppilas teki saman virheen, mutta hänelle ei sanottu asiasta mitään.
– Minulle opettaja raivostui koko luokan edessä. Siitä tuli tosi kiusallinen tunne, että mikä vika minussa oli, että juuri minulle piti sanoa.
Pääkaupunkiseudun ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret joutuvat kouluterveyskyselyn mukaan koulukiusatuiksi selvästi useammin kuin kantasuomalaiset.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kahden vuoden välein julkaiseman Kouluterveyskyselyn mukaan Helsingin ulkomaalaistaustaisista kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista seitsemän prosenttia kertoo joutuneensa koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa, kun suomalaistaustaisilla luku on neljä prosenttia. Tilastot ovat samankaltaiset myös Espoossa ja Vantaalla.
Ilmiö koskettaa erityisesti ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisia, sillä toisen polven ulkomaalaistaustaiset kertoivat uusimmassa kyselyssä tulleensa kiusatuiksi yhtä usein kuin suomalaistaustaiset.
Espoon nuorisovaltuuston jäsen Thomas Karppinen kertoo, että kiusaaminen on painottunut alueellisesti. Karppisen mukaan hyvä ympäristö suojaa kiusaamiselta.
– Täällä Pohjois-Espoossa harvoin esiintyy kiusaamista, mutta etelämpänä asuu paljon enemmän maahanmuuttajia, ja niistä on stereotypioita ja sellaista. Etelässä vietän jonkin verran aikaa, ja kiusaamista olen jonkin verran nähnyt, Karppinen sanoo.
Mahmoodin mukaan koulukiusaamista tapahtuu eniten koulussa ja sosiaalisessa mediassa.
– Sosiaalisessa mediassa kiusaaminen on anonyymia, eikä ikinä tiedä, kuka on laittanut tai miksi se on niin tehnyt. Monesti ihmisellä ei ole pokkaa tulla naaman eteen sanomaan. Kuitenkin jos livenä saa kuulla toiselta kaverilta kiusaamisesta tai jos sitä kokee itse, tulee surullisempi olo. Siinä alkaa kyseenalaistaa itseään.
Karppinen muistuttaa, että anonyymi somekiusaaja voi luoda loputtomasti tilejä ja jatkaa kiusaamista senkin jälkeen, kun on jäänyt kiinni. Kiinni jääminen on hänen mukaansa kuitenkin harvinaista.
Some- ja koulukiusaaminen ovat samaa todellisuutta
Helsingin yliopiston alaisen Svenska social- och kommunalhögskolan -yksikön tutkija Tuuli Kurki on tutkimuksessaan käyttänyt ihonväriin viittaavaa termiä person of color eli POC.
Kurki on kolmevuotisessa tutkimusprojektissaan keskittynyt nuorten mielenterveyspalveluihin POC-nuorten näkökulmasta ja sen kautta kohdannut myös koulukiusattuja.
Hän korostaa, että nuorten arjessa kohtaamisia somessa ja ilmielävänä ei voida erottaa toisistaan, vaan ne ovat yhtä ja samaa todellisuutta.
– Somessa tapahtuva kiusaaminen voi olla piilossa aikuisilta, mutta niin todellisuudessa tapahtuva kiusaaminenkin usein on. Tutkimukseni perusteella siitä kerrotaan aikuisille todella vähän. Eniten aikuisille näyttäytyy äänekäs väkivalta tai fyysinen kiusaaminen.
Kurjen mukaan sanat, teot, katseet ja mikroaggressiot jäävät helposti aikuisilta huomaamatta, varsinkin jos koulussa on pääasiassa valkoisia aikuisia ja jos kiusaaminen on rasistista.
Hänen tutkimuksestaan selviää, että usein asiaan ei ymmärretä puuttua. Moni ei myöskään ymmärrä, miten monella tavalla arjen pienet teot voivat vaikuttaa nuorten elämään ja kouluviihtyvyyteen.
Aisha Mahmood on kokenut, että kiusaaminen oli ennen korona-aikaa vieläkin yleisempää. Nuorisoneuvostossa hänelle on tullut vastaan tapauksia, joissa seitsemäsluokkalaisille on lähetetty rasistisia kommentteja eikä opettaja ole puuttunut rasistiseen käytökseen.
Thomas Karppisen mukaan kiusaamistilanteet tapahtuvat usein silloin, kun uhri on yksin ja kiusaajia on useampia. Hän ei ole itse joutunut koulukiusatuksi, mutta hänen kavereistaan on puhuttu pahaa.
– Yhdestä kiinalaistaustaisesta kaverista heitettiin läppää, että hän varmasti syö koiria ja joutuu pesukoneeseen, jos ei saa kokeesta kymppiä.
Kurjen mukaan läppä-käsite on levinnyt nuorilta opettajien käyttöön. Rasismi ei kuitenkaan koskaan voi olla vitsiä, huumoria tai läppää, vaikka nuoret itse kutsuisivat sitä läpänheitoksi. Siihen pitäisi puuttua samalla vakavuudella kuin suoraan kiusaamiseen.
Vertaistuki ei voi olla ainoa tuki
Postdoc-tutkija Tuuli Kurki on huomannut, että kouluissa, joissa POC-nuoria on vain muutamia, kiusaamista vähätellään.
Hän on kuullut joidenkin koulujen rehtoreilta, että koska ruskeita tai mustia oppilaita ei ole montaa, rasismi- ja mielenterveysteema ei ole koulussa olennainen.
Tutkimushaastatteluiden perusteella tämä ei pidä paikkaansa. Kouluissa, joissa selvästi suurin osa oppilaista on valkoisia suomalaisia, on käynyt ilmi, että rasismia on ja POC-oppilaiden haasteena on ainokaisuus ja vertaistuen puute.
Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kiusaamisen kokemuksiin ei puututa ja niistä on vaikeampaa kertoa.
Kouluissa, joissa POC-nuoria on paljon, on rasistiseen kiusaamiseen enemmän myös vertaistukea. Kurki kuitenkin korostaa, että kiusaaminen ei saa jäädä selvitettäväksi nuorten kesken, vaan aikuisten ja yhteiskunnan velvollisuus on puuttua siihen.
Arkipäivän rasismista koulussa väitellyt Anne-Mari Souto kertoi Ylen Tiedetuokiossa jo vuonna 2011, miten rasismiin liittyvät kysymykset on sivuutettu monikulttuuristuvan koulun haasteiden tarkastelussa, vaikka rasismi on koulumaailmassa vahvasti läsnä oleva ilmiö.
Myös tuloerot altistavat rasistiselle kiusaamiselle
Kurjen mukaan rasistisessa koulukiusaamisessa monenlaiset risteävät syrjinnän muodot asettavat tietyt POC-nuoret muita alttiimmaksi kiusaamiselle. Tutkimuksessa ovat korostuneet ihonvärin ja syntyperän lisäksi esimerkiksi sukupuoli ja tuloerot.
– Pitäisi olla tietynlaisia merkkivaatteita, ja niiden käyttöä ihannoidaan. Joissain kouluissa ja joillain alueilla POC-nuorten perheillä ei ole paljon rahaa, ja tällöin kiusaaminen ja kokemus siitä, että on vääränlainen, kietoutuu rotuun ja tuloeroihin, Kurki selittää.
Erityisesti maahanmuuttajanaisten työllisyys on Suomessa tutkitusti alhainen verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.
Myös yhteiskunnan resurssit vaikuttavat suoraan rasistisiin kiusaamiskokemuksiin. Jos opettajilla ei ole aikaa tai resursseja puuttua kiusaamiseen tai nuorilla ei ole tilaa ja aikaa puhua asioista, kiusaaminen voi jatkua vuosia.
Jos kokemuksesta kertoo eikä siihen puututa tai siihen puututaan huonolla tavalla, epäluottamus aikuisiin voi kasvaa. Samalla kasvaa kynnys kertoa.
Kurki on tutkimuksessaan haastatellut kymmeniä nuoria ja aikuisia pääkaupunkiseudun kouluissa. Hän kertoo yllättyneensä, miten avoimesti nuoret puhuvat kokemuksistaan, kun heille antaa oikeanlaista tilaa ja aikaa.
– Nuorilla on tarve puhua. Haastatteluissa nuoret ovat kertoneet, että on paljon isoja asioita, joista haluaisi puhua, mutta heillä ei ole luottamusta koulun tukipalveluihin tai he eivät tiedä, kenelle voisi puhua.
Kurjen mukaan osa haastatelluista kertoi asioista, sillä hän on ulkopuolinen eikä voi ottaa yhteyttä heidän vanhempiinsa.
Tubettaja- ja someduo Molybros eli Ibrahim "Iba" Manza, 20, ja Abdirahman Keinaan, 19, kertoivat Ylen Nopeissa Uutisaudioissa toukokuussa, miltä tuntuu, kun sadat ihmiset kertovat heille äärimmäisen henkilökohtaisia kokemuksiaan kiusaamisesta.
Kiva koulu -järjestelmän tapa ei toimi
Vaikka koulukiusaaminen on vähentynyt Suomen kouluissa kouluterveyskyselyiden mukaan selvästi, Mahmoodin mukaan kiusaamiseen ei puututa tarpeeksi. Usein selvittely jää kiusaajan ja kiusattavan väliseksi, kun parempi vaihtoehto olisi tehdä ilmoitus.
– Helsingissä on olemassa Kiva koulu -järjestelmä. Siinäkin on ideana vain se, että kiusaaja ja kiusattu istuvat vierekkäin ja keskustelevat asiasta. Sen jälkeen kiusaaminen on usein kuitenkin jatkunut. Se ei ole paras keino, Mahmood sanoo.
Ylen MOT:n haastattelussa kiusaamisen vastaisen työn asiantuntija Tina Holmberg-Kalenius kyseenalaisti kehutun Kiva koulu -järjestelmän metodit. Holmberg-Kaleniuksen mukaan keskustelu kiusatun tai kiusaajien kesken on ollut joillekin jopa traumaattinen kokemus.
Mahmoodin edustama nuorisoneuvosto pyrkii puolestaan saamiensa tietojen perusteella puuttumaan kiusaamistapauksiin ja kertomaan oppilaille, että tapauksista pitää tehdä ilmoitus eteenpäin turvalliselle aikuiselle tai tarvittaessa poliisille.
Mahmood vaatii myös päättäjiä puuttumaan ongelmiin.
– Jos ihmistä aletaan kyseenalaistaa tai kiusata ihonvärin tai muun takia, se on väärin. Joo, koronatilanne on päällä, mutta nämäkin kannattaa ottaa huomioon. Jos perusjutut tässä maassa eivät ole kunnossa, miten voisimme laittaa kaikki muut asiat kuntoon?
Voit keskustella aiheesta tiistaihin 13.12.2022 kello 23:een saakka.