ARZAN KAR / ALIZAYI Peltojen keskeltä pilkistää ajoittain luotien rei’ittämiä talojen raunioita. Ajomatka Mazar-e-Sharifin kaupungista länteen kulkee hiekkakiven värisen maiseman läpi.
Seutu on rauhoittunut Talibanin tultua valtaan elokuussa 2021 – täällä ei enää sodita Afganistanin armeijaa ja länsimaisia joukkoja vastaan.
Päätieltä käännymme kohti Arzan Kar -nimistä kylää. Noin kymmenen vuotta sitten täällä olisi saattanut törmätä ruotsalaisten ja saksalaisten ohella myös suomalaisiin sotilaisiin.
Seutu oli rauhatonta ja alueella käytiin tulitaisteluita, paikalliset kertovat.
Yle vieraili tämän vuoden elokuussa Balkhin maakunnassa sijaitsevissa kylissä, vuosi Talibanin valtaannousun jälkeen. Suurin osa ihmisistä vaikuttaa olevan kohtuullisen tyytyväisiä nykytilanteeseen, vain talous huolettaa.
– Ihmiset pelkäsivät ulkomaalaisia sotilaita, kylän vanhin Asadullah Azimi sanoo. Hän sanoo muistavansa, että myös suomalaiset sotilaat liikkuivat alueella.
Ulkopoliittisen Instituutin (UPI) tänään maanantaina julkaisema Afganistan-selvitys kartoittaa Suomen osallistumista Nato-johtoiseen sotilasoperaatioon ja maan jälleenrakennukseen vuodesta 2002 lähtien.
Selvityksen johtava tutkija Katariina Mustasilta sanoo, että tutkimusta varten tehdyissä haastatteluissa tunnistettiin, että paikallisten ääniä ei kuultu tarpeeksi eikä kansainvälistä väliintuloa tehty nämä asiat mielessä. Käytännössä paikallisia oloja ei ymmärretty tarpeeksi.
– Samaan aikaan koettiin, että paikallisten tarpeet ja intressit eivät aina olleet oikeanlaisia, Mustasilta sanoo. Tämä edustaa tutkijan mukaan perustavanlaatuista ongelmaa.
Afganistanin turvallisuustilanne alkoi huonontua vuodesta 2005 eteenpäin. Mustasilta huomauttaa, että suomalaissotilaat jalkautuivat tämän jälkeen ymmärrettävistä syistä paikallisten keskuuteen entistä harvemmin. Myös sotilaiden varustetaso kasvoi. Tämä loitonsi paikallisia kansainvälisistä toimijoista.
– Kukin voi miettiä, miltä paikallisista näyttää, kun sotilaat joista sanotaan, että he ovat siellä heitä suojelemassa, liikkuvat todella isoissa ja pelottavankin näköisissä varusteissa tuhatta ja sataa kylien läpi, eivät jää paljon juttelemaan ja vaikuttavat itsekin varautuneilta tilanteesta.
Taloetsinnät ärsyttivät paikallisia
Arzan Karin kaltaisilla alueilla ääriuskonnollinen Taliban nähdään hyvin eri valossa kuin monella muulla seudulla, varsinkin kaupungeissa.
Pohjois-Afganistan on suurimmaksi osaksi maan tadžikki- ja uzbekkivähemmistöjen asuttamaa seutua. Väestöryhmät ovat perinteisesti vastustaneet pääosin pataaneista koostuvaa Taliban-liikettä. Yleisesti pohjoisessa siis ulkomaalaisiin sotilaisiin suhtauduttiin myönteisesti.
Mazar-e-Sharifin länsipuolen väestö on kuitenkin pataanivaltaista. Vaikka kaikki eivät täällä välttämättä Talibania tukeneetkaan, monilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä yhteistyötä liikkeen kanssa.
56-vuotias Haji Lal Muhammad kertoo antaneensa talibantaistelijoille ruokaa silloin, kun he sitä vaativat. Tämä aiheutti ongelmia ulkomaalaisten sotilaiden kanssa, mies sanoo.
– Aina kun he kulkivat kylämme läpi, he tekivät etsinnän talooni, mies kertoo istuessaan kiemurarunkoisen puun alla talonsa edessä.
Yksi suurimmista syistä siihen, miksi monet vastustivat täällä ulkomaalaisia joukkoja, oli paikallisten mukaan juuri taloetsinnät. Äärivanhoillisessa pataanikulttuurissa on mahdoton ajatus, että vieraat miehet tulisivat taloihin sisään, sillä naiset saattavat olla siellä ilman huivia.
Puolustusvoimat kertoo Ylelle, että suomalaiset sotilaat eivät tehneet Afganistanissa kotietsintöjä tai kiinniottoja.
UPI:n selvitys ei paneudu yksityiskohtaisesti suomalaisten sotilaiden toimiin alueella, eikä siltä osin tuo julkisuuteen uutta tietoa.
Ylen haastattelujen perusteella paikallisten muistikuvat ovat hämäriä, eikä niiden perusteella voi päätellä, minkä maalaiset sotilaat tarkalleen kävivät heidän kotonaan.
Muhammad muistaa, että yhdessä kotietsinnässä hänen kätensä sidottiin noin tunniksi, kun sotilaat etsivät hänen taloaan. Naiset oli käsketty poistumaan.
– Sotilaiden käytös ei ollut huonoa, mies muistelee.
Silti jatkuvat etsinnät ärsyttivät Muhammadia.
Lopulta mies päätti lähteä kylästä ja muuttaa rauhallisempaan Mazar-e-Sharifin kaupunkiin, missä taloetsintöjä ei tarvinnut pelätä.
Paikalliset eivät tehneet eroa erimaalaisten sotilaiden välille
Pienen kinttupolun päässä Muhammadin luota on toinen hiekkakiven värinen talo. Sisällä asuu taisteluissa noin kymmenen vuotta sitten kuolleen talibankomentajan, Yaar Muhammad Inqilabin perhe.
28-vuotias Abdul Qadir istuu setänsä, eli Inqilabin isän ja muiden sukulaismiesten kanssa heidän talonsa kuistilla.
- Ulkomaalaisten miehityksen aiheuttama tuska viipyy ikuisesti sydämissämme, Qadir sanoo.
Täällä Mazar-e-Sharifin länsipuolella Charbolakin ja Chimtalin kunnissa liikkui samoihin aikoihin erimaalaisia sotilaita. Balkhin maakunta oli vuodesta 2007 ruotsalaisten ja suomalaisten vastuualuetta. Lisäksi alueella saattoi liikkua myös saksalaisia ja amerikkalaisia sotilaita.
UPI:n tutkimuksen mukaan suomalaiset joutuivat 2010-luvun alussa jatkuvasti tulitaisteluihin.
Jotkut paikallisista sanovat muistavansa, miten suomalaiset partioivat lähellä paikallista koulua, jota käytettiin äänestyspaikkana vuoden 2009 presidentinvaaleissa.
Monet kuitenkin sekoittavat amerikkalaiset, ruotsalaiset, saksalaiset ja suomalaiset toisiinsa. Näin tekee Qadirkin.
– Ne olivat meille yksi ja sama maa, joka miehitti Afganistania.
Perheestä muut eivät omien sanojensa mukaan suoranaisesti kuuluneet Talibaniin. Hyvin Taliban-mielisiä he kuitenkin ovat.
Qadirin mukaan edes tärkeän islamilaisen juhlan Eidin viettäminen ei ollut sotatilan takia mahdollista.
- Elämässämme ei ollut iloa. Emme voineet tehdä mitään. Nyt voimme elää vapaasti, Qadir sanoo.
Sotatoimiin väsyttiin
Arzan Karin läheltä löytyy kylä, missä Abdul Qadirin talibaneihin kuulunut serkku surmattiin.
Nowshar Kakarin kylä vaikuttaa täysin talibanien asuttamalta: talibantaistelijoita näkyy huomattavasti muita alueita enemmän ja he ovat paikallisia.
Kyläläiset muistavat, miten noin kymmenen vuotta sitten moskeijan takahuoneessa piileskellyt talibankomentaja tapettiin.
Moskeijan naapurissa asuvan Zameer Khanin mukaan operaatio oli suuri: sotilaita oli kymmenittäin, ehkä jopa sata. Taisteluhelikopterit lensivät moskeijan yllä. Joukossa oli miehen mukaan sekä ulkomaalaisia että afganistanilaisia.
Todennäköisesti paikalle saapui amerikkalaisten erikoisjoukkojen ja Afganistanin armeijan sotilaita, sillä juuri nämä maat tekivät isoja yhteisoperaatioita.
– Emme voineet lähteä taloistamme sodan aikana. Olemme nähneet paljon tuhoa ja kokeneet menetyksiä tässä sodassa, Khan kertoo.
Sodassa koetut vääryydet saivat monet näkemään Talibanin pienempänä pahana.
– Kaikki väsyivät (ulkomaalaisten) toimiin. Sota oli jatkuvaa, he häiritsivät meitä ja vammauttivat meitä. Olimme Talibanin ja ulkomaalaisten välissä. (Ulkomaalaiset) eivät auttaneet meitä ollenkaan, Muhammad Qasim, paikallinen apteekkari sanoo.
Moskeijan eteen on kuitenkin rakennettu vesipumppu ilmeisesti ulkomaalaisten toimesta tai ainakin kansainvälisen avustuksen rahoittamana.
Mustasillan mukaan monet tutkimukset osoittavat, että tietyillä alueilla paikalliset tulivat hyvin epäluuloisiksi ulkomaalaisia kohtaan ristiriitaisina näyttäytyneiden toimien vuoksi.
– Yhtenä päivänä pommitetaan kylää, pidätetään tai tapetaan talibaneina tai al-Qaidaan linkittyneinä henkilöinä pidettyjä ihmisiä ja toimitaan hyvin sotaisasti. Sitten seuraavana päivänä tullaan kysymään, että mitä te tänne tarvitsisitte, hän huomauttaa.
Teemme lähtöä kylästä.
– Älkää kertoko heille kaikkea, etteivät ulkomaalaiset vain tule takaisin, mies supattaa toiselle.
Jutun aloitusvideo: Miehet rukoilevat Taliban-komentaja Yaar Muhammad Inqilabin haudalla Arzan Karin kylässä. Video: Junaid Nawab
Lue lisää: