– Ai minun salaisuuteni? Se on vähän niin kuin onnesta kiinni, ei mitään muuta. Ettei ole sattunut pahoja tapauksia.
Näin avaa pitkän elämänsä reseptiä 102-vuotias Kerttu Tuominen.
Hän tietää lähipiiristään, että pahastikin ihmiselle voi sattua. Isä kuoli Tuomisen ollessa lapsi: putosi uuden puimakoneen kuorman päältä, rikkoi keuhkonsa ja kuoli joidenkin kuukausien kuluttua. Molemmat veljet kuolivat tapaturmaisesti, toinen auto-onnettomuudessa, toinen pyörän kanssa.
Nyt Tuominen katselee elämää espoolaisesta hoivakoti Villa Linneasta ja ihmettelee itsekin, miten on elänyt niin pitkään. Tuomisen ja muiden vuonna 1920 syntyneiden tyttöjen elinajanodote oli hieman yli 49 vuotta. Lapsuuden kotikylästä Karjalan kannakselta ei kuulemma olekaan hengissä enää ketään muuta.
”Sitä mä just ihmettelen, että mikä mut pitää täällä.
Ei minulla ole siihen mitään erityistä lääkettä.”
Kerttu Tuominen, 102
Tilastollinen elinajanodote on alakanttiin
Kerttu Tuomisen ikätoverit ovat Suomessa vielä harvinaisuus, vaikka satavuotiaiden määrä onkin kymmenkertaistunut 30 vuodessa. Suomessa asui vuoden 2021 lopussa 1107 sata vuotta täyttänyttä ihmistä.
Jos hyvin – ja ennakoidusti – käy, suomalainen yhteiskunta kokee tulevaisuudessa valtavan mullistuksen, kun ihmiset elävät yhä pitempään.
Viime vuonna syntyneiden tyttöjen tilastollinen elinajanodote on 84,5 vuotta ja poikien 79,2 vuotta. Jopa joka toisen 2000-luvun alussa syntyneistä lapsista odotetaan kuitenkin saavuttavan sadan vuoden iän, sanoo gerontologian professori Anu Sirén Tampereen yliopistosta.
Vastaavanlaisia arvioita on tehty esimerkiksi Ruotsista, Tanskasta, Ranskasta, Yhdysvalloista, Britanniasta ja Japanista.
Tilastollisen ja todellisen elinajanodotteen välillä on ainakin kymmenen vuotta, ja sekin arvio saattaa olla alakanttiin, sanoo väestötieteen Max Plank -instituutin johtaja, yhteiskuntadatatieteen professori Mikko Myrskylä.
Ero varsinaisen tilastollisen elinajanodotteen ja odotetun eliniän välillä johtuu siitä, että tilastollisella elinajanodotteella kuvataan sitä, kuinka pitkään tiettyyn aikaan syntynyt ihminen eläisi, jos kuolleisuus ei vuosikymmenten kuluessa muuttuisi. Väestötieteilijöiden mukaan tämä johtaa harhaan, koska ihmisten elintavat parantuvat ja hoidot kehittyvät.
Viime vuosisataan mahtui suuria mullistuksia, kuten espanjantauti sekä ensimmäinen ja toinen maailmansota. Siitä huolimatta elinajanodote on kasvanut valtavasti ja ihmiset ovat eläneet selvästi ennustettua pitempään, Myrskylä toteaa.
– Valtavasti turbulenttia tapahtumaa mahtuu maailmaan seuraavan sadan vuoden aikana ja siitä huolimatta tämä yleisajatus, että arvioimme alakanttiin, todennäköisesti pitää paikkansa, hän sanoo.
Väestön ikääntyminen ei tarkoita vain hoivataakkaa
Suomessa keskustelu väestön ikääntymisestä on monesti huoli- ja talouspainotteinen. Pohditaan, kuka vanhukset tulevaisuudessa hoitaa ja millä rahalla.
Monesti unohdetaan, että terveempi ja pitempi ikä on suuri saavutus, jonka taustalla ovat elinolojen, terveydenhuollon, elintapojen ja yleisen turvallisuuden kehittyminen.
– Sehän on valtava saavutus, epäilemättä positiivinen vallankumous. Aivan huikea asia, Mikko Myrskylä sanoo.
Väestön ikääntyminen pitää sisällään pitempää, terveempää ja monella tavalla rikkaampaa suomalaista elämää, muistuttaa myös gerontologian professori Anu Sirén.
– Ja hopeareunus on se, että vaikka useampi elää sata tai yli, ei ole viitettä siitä, että raihnaisen elämän vaihe pidentyisi, Sirén sanoo.
Eli odotettavissa ei tutkijoiden mukaan ole, että tulevaisuudessa elämä 90 vuodesta eteenpäin kuluisi vain muiden tarjoaman hoivan varassa.
Tulevaisuuden lapset elävät todennäköisesti ympäristössä, jossa edeltävät sukupolvet ovat läsnä pitempään – nykylapset isoiso- tai isoisoisovanhempina.
Lisäksi miesten elämän pidentyminen johtaa siihen, että yhä harvempi nainen elää kymmeniä vuosia leskenä. Tällainen muutos on nähtävissä jo nyt, kun miesten elinajanodote on kasvanut huimasti.
– Meillä on huomattavasti vähemmän leskiä kuusi- ja seitsemänkymppisissä kuin 20–30 vuotta sitten, Sirén sanoo.
Vuonna 1990 useampi kuin joka neljäs 65-vuotias nainen oli leski. Vuonna 2020 heitä oli harvempi kuin joka kymmenes yli 65-vuotiaista.
Suomalaiset miehet ovat perinteisesti kuolleet myöhäisessä keski-iässä esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin. Nämä kuolemat ovat vähentyneet selvästi, joten miesten elinajanodotekin on pidentynyt.
Toisin kuin aikaisemmin, nyt monella suomalaisella on elämässään mukana puoliso, isä, isoisä tai jopa isoisoisä aiempaa pitempään.
– Jos aikaisemmin raskaan työn duunari kuoli 62-vuotiaana saappaat jalassa, saattaa olla, että tulevaisuudessa hän elää 100-vuotiaaksi. Tosin raskasta duunarityötä ei digitalisaation takia silloin välttämättä enää ole, Sirén pohtii.
Mikko Myrskylä toteaa, että elämän venyminen ja terveiden elinvuosien lisääntyminen eivät kuitenkaan koske samalla tavalla kaikkia. Elinajanodotteissa on sosioekonomisen aseman perusteella suuria eroja, jotka perustuvat esimerkiksi väestöryhmien välisiin elintapoihin, kuten alkoholinkäyttöön, tupakointiin sekä liikunta- ja ruokailutottumuksin.
Suurituloisimpien ja pienituloisimpien miesten elinajanodotteiden välillä on noin 10 vuoden ero.
– Se tarkoittaa sitä, että hyvätuloinen kokee nyt vuoden 2022 kuolemanvaaran, mutta pienituloinen elää 1970-luvun tilanteessa, noin puoli vuosisataa kehityksestä jäljessä.
Pitkä ikä vaatii työelämältä huokoisuutta
Suomalainen työelämä on peruspiirteissään mennyt niin, että ensin opiskellaan, työelämään siirrytään 25 ikävuoden jälkeen ja jos hyvin käy, eläkkeelle siirrytään hieman yli kuusikymppisinä. Elämän venyminen tulee muuttamaan tätä peruskuviota, mutta ei vain eläkeiän noston vuoksi. Sirénin mukaan ei ole kohtuullista ajatella, että elämän pidentyessä vain tuottavien työvuosien kestoa venytetään nykyistä pidemmäksi.
– Jos meidän pitää olla työelämässä 50–60 vuotta, kyllä siinä ajassa pitää jotenkin kehittää itseään, Sirén pohtii.
”Ehtii olemaan aika monta uutta alkua.
Gerontologian professori Anu Sirén
Työelämässä vietetään jatkossa monta vuosikymmentä, kokonaisia ammatteja saattaa oman työuran aikana kadota. Ja vaikka oma ammatti ei katoaisikaan, työelämää ja elämää saatetaan tarkastella eri tavoin kuin nyt.
– Kyllä se pitkä ura antaa mahdollisuuksia hyvin erityyppisille elämänkuluille kuin nyt. Ehtii olemaan aika monta uutta alkua, Sirén sanoo.
Kun työelämässä vietetyt vuodet tulevat lisääntymään nykyisestä, työelämältä vaaditaan entistä enemmän huokoisuutta, hän uskoo. Joustoa ja mahdollisuuksia kaivataan entistä vahvemmin silloin, kun on hoivavastuita: joko omista lapsista tai vanhemmista.
Jäätelöä, elokuvia, unta ja makaronilaatikkoa
Lansantien päiväkodin pihassa tulevaisuuden satavuotiaat ottavat kaiken irti lumesta – nyt kun sitä on. Ajatus elämästä sadan vuoden päästä saa nykyiset esikoululaiset eli 5- ja 6-vuotiaat mietteliäiksi.
Ainakin silloin talot ja autot ovat kuulemma tosi vanhoja. Ukko Kuusniemi ja Jebyta Jayawin pohtivat, että silloin ei enää ole sähköä. Lämpöä ja valoa saadaan tulesta ja auringosta.
– Sen tiedän, että sadan vuoden päästä olen 106-vuotias, eskaria käyvä Ukko Kuusniemi sanoo.
– Mä tykkään legoista ja silloin mä tietenkin teen niitä.
Osa eskarilaisista arvelee, että satavuotiaina he ainakin nukkuvat paljon.
”Satavuotiaana aion maata sohvalla, syödä jäätelöä ja katsoa elokuvia. Ja nukkua ja syödä makaronilaatikkoa!
Sanni Pitkänen, esikoululainen
Että ei tarvitse mennä nälissään nukkumaan
Kerttu Tuominen kertoo, että 102 vuoden iässä vointi vaihtelee päivästä toiseen. Maailman murheita hän ei halua kantaa, joten uutiset jäävät monesti katsomatta. Mutta televisiosta näkee, millainen sää on Saksassa. Siellä asuvat ainoa tytär, lapsenlapset ja lapsenlastenlapset.
”Niin se päivä vaihtuu.
Mutta kyllä mä monta kertaa olisin jo pois lähtenyt,
mennyt ihan sinne yläilmoihin.”
Kerttu Tuominen, 102
Puolison kuolemasta on jo vuosikymmeniä, Tuominen ei tarkasti muista, montako.
Mutta juuri tänään 102-vuotiaalla näyttää kuitenkin olevan hyvä olla. Tarinoita ja hymyä riittää.
– Sitä ei oikeastaan kaipaa mitään muuta kuin ruokaa sen verran, että saa unen päästä kiinni. Että en mene nälissäni nukkumaan. Se on pääasia.
