Alussa kaikki vaikutti ihanalta. Seitsenviikkoinen pentu, australiankarjakoira Wälkky saapui Mia Immovaaran kotiin Espooseen toukokuussa 2021. Pirteä vekkuli oli alunperin ihan terve – melkein.
– Sillä oli pieni sydämen sivuääni, minkä lääkäri epäili poistuvan ajan kanssa. Yleensäkin pennuilla on pientä sivuääntä, joka poistuu kasvaessa, Mia Immovaara kertoo.
Mutta vain viisi viikkoa myöhemmin, 12-viikkoisena huomattiin, että sydämen sivuääni oli voimistunut. Tutkimuksissa selvisi, että Wälkyllä oli aortan ahtauma, sydänvika.
– Sitten elokuussa näkyivät ensimmäiset merkit siitä, että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Wälkky muuttui levottomaksi, oksenteli ja ravasi ympäri huonetta.
– Mutta tietenkin elättelin toiveita, että se olisi hoidettavissa jollain tavalla.
Päivystyksessä Wälkyltä löytyi maksasuntti eli maksan vajaatoiminta. Lisätutkimuksissa sisäelimistä löytyi kehityshäiriöitä. Myrkkyarvot olivat koholla ja näkö oli heikentynyt. Kipujakin varmaan oli. Siinä kohtaa vaihtoehdot olivat jo vähissä.
– Lääkäri sanoi, että voit laittaa koiraasi 10 000 tai 15 000 euroa, mutta hän ei lupaa monivuotista koiraa. Todennäköisesti tulisi vain uutta vaivaa toisen perään.
– Maksa olisi pettänyt pikkuhiljaa ja koira olisi todennäköisesti kuollut kivuliaasti. Lääkkeet tai ruokavalio tai muutkaan keinot eivät olisi auttaneet kuin hetkellisesti.
Immovaaran mukaan maksatutkimuksen jälkeen oli käytännössä selvää, että eutanasia on Wälkylle paras ratkaisu. Usea lääkäri ehdotti sitä. Päätös siitä oli silti hyvin vaikea.
– Se oli ihan hirveää. Mietin, että onko Wälkky oikeasti niin sairas, että se kärsii, vai olisiko jotain vielä tehtävissä, koira paranisi ja saisi loppuelämän.
Loppupäätelmää se ei muuttanut.
– Onneksi oli tutut lääkärit, joilta sain tukea päätöksentekoon.
Niinpä Wälkyn elämä päättyi jo vajaan kuuden kuukauden ikäisenä, syyskuussa 2021.
– Se hoidettiin tosi hyvin meille. Heti päästyämme eläinlääkärin aulaan meidät otettiin omaan takahuoneeseen. Saimme rauhassa hyvästellä Wälkyn ja lopetuspiikki annettiin. Saimme tuoda sinne myös aikuisen koiramme hyvästelemään ja näkemään että Wälkky jää sinne.
– Wälkky ehti olla minulla neljä kuukautta. Toukokuussa tuli ja syyskuussa lopetettiin.
Miltä lopetuspäätös tuntuu nyt jälkikäteen, reilu vuosi myöhemmin?
– Se tuntuu ainoalta oikealta päätökseltä, vaikka se oli aivan kamalaa ja edelleen tulee suru, kun ajattelee Wälkkyä.
Immovaaran mukaan Wälkkyyn ehti kiintyä muutamassa kuukaudessa "ihan älyttömästi".
– Wälkky oli ihana. Se toimi ajatuksen voimalla jo ihan pentuna. Sitä pystyi pitämään vapaana missä vaan, ja se kuunteli ja uskoi.
Eutanasiahuiput juhlapyhinä
Helsinkiläisen Eläinlääkäriasema Käpälämäen johtaja, eläinlääkäri Tanja Hakkarainen sanoo, että lemmikin eutanasiasta eli armokuolemasta päättäminen tulee aikanaan eteen lähes jokaiselle lemmikin omistajalle. Esimerkiksi kissat ja koirat elävät yleensä 15 vuoden molemmin puolin. Koiria kuolee Suomessa vuosittain kymmeniä tuhansia ja kissoja ehkä saman verran.
– Valtaosa omistajista toivoo eläimen kuolevan kotona nukkuessaan, mutta valitettavasti näin käy harvoin. Eutanasia on lähes aina se kuolintapa, Hakkarainen kertoo.
Hakkaraisen mukaan periaatteessa eläimiä kuolee tasaisesti ympäri vuoden, mutta jostain syystä eutanasiahuippuja osuu usein isojen pyhien alle.
– Eutanasioita tuntuu olevan ennen joulua ja juhannusta enemmän kuin muulloin. Ollaanko lähdössä jonnekin ja koetaan, että se heikkokuntoinen lemmikki on parempi päästää pois ennen sitä vai mikä on syy. Se ei ole minulle oikein selvinnyt.
Samat sairaudet kuin ihmisillä
Hakkaraisen mukaan tyypillisin syy eutanasiaan on joko sairaus, jota ei voida enää hoitaa tai eläin on niin iäkäs, että elämänlaatu on painunut huonoksi, eikä muuta vaihtoehtoa oikeastaan ole.
– Useimmiten pyritään antamaan omistajalle vaihtoehdot, mitä voidaan tehdä ja mitä ei voida tehdä.
Mihin sairauteen eutanasiaa tyypillisesti ehdotetaan ratkaisuksi?
– Iäkkäät eläimet ovat eutanasian isoin ryhmä. Siellä on munuais- ja sydänsairauksia ja kasvaimia. Tai lihaskunto alkaa olla niin heikossa kunnossa, että eläin ei esimerkiksi pysty liikkumaan enää normaalisti.
– Nuoremmilla ne ovat tyypillisesti kasvainsairauksia ja kroonisia sisäelinsairauksia, mitä ei voida hoitaa. Tämän tyyppisiä. Samat sairaudet kuin ihmisilläkin. Hoitovaihtoehdotkin ovat aika samantapaiset.
Syyllisyys kalvaa
Päättäminen oman lemmikin elämän loppumisesta on valtaosalle kova paikka.
– Se on ehdottomasti lemmikin omistamisen hankalin päätös. Sitä joutuu miettimään huolella ja päätöksen tekeminen on omistajalle lähes aina vaikeata.
Hakkaraisen mukaan on tutkimustuloksia siitä, että lemmikkieläimen kuolema voi olla ihmisperheenjäsenen kuolemaa raskaampi kokemus.
– Yksi tunne siitä on syyllisyys. Olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin tai enemmän. Se on henkisesti raskas kokemus, kun joutuu itse päättämään perheenjäsenensä kuolemasta, Hakkarainen kuvaa.
Aivan yksin päätöstä ei joudu kuitenkaan tekemään, vaan eläinlääkäri on siinä yleensä mukana.
– Pääsääntöisesti se on yhteisen keskustelun tulos. Totta kai siinä käydään kommunikaatiota lemmikin elämänlaadusta kotona ja missä vaiheessa on aika tehdä päätös.
Missä kohtaa eläinlääkäri sanoo, että enää ei kannata lähteä hoitoihin?
– Rajaa on joskus hankala vetää. Totta kai sanotaan, jos mielestämme eläimen elämä on kärsimystä, emmekä voi auttaa sitä. Silloin meidän on pakko sanoa näin.
Hakkarisen mukaan kokonaistilanne täytyy ottaa huomioon. Jos omistaja ei pysty huolehtimaan eläimestä esimerkiksi taloussyistä, eutanasia saattaa olla järkevä vaihtoehto, vaikka lääketieteellisesti olisi mahdollisuus vielä hoitaa.
Hakkaraisen mukaan eläinlääkäri ei päätä, paljonko omistajan kannattaa laittaa rahaa hoitoihin.
– Meidän tehtävämme on kertoa vaihtoehdot ja hinta-arvio. Omistaja tekee sitten päätöksen. Rahasumma on varmasti monesta tekijästä kiinni.
Hakkaraisen mukaan ainut poikkeus eläimen hoidosta päätettäessä koittaa, jos eläimen kunto äkillisesti romahtaa ja kyse on eläinsuojeluongelmasta.
– Silloin eläinlääkäri sanoo, että nyt ei ole enää mitään tehtävissä ja eutanasiapäätös pitää tehdä pikaisesti.
Hyvin harvoin käy myös niin, että omistaja ei suostu eutanasiaan ja tahtoo jatkaa hoitoja omista, esimerkiksi kiintymyssyistään, vaikka eläinlääkäri on eutanasiaa ehdottanut. Siinä tapauksessa eläinlääkäri joutuu ottamaan yhteyttä eläinsuojeluviranomaiseen, joka lopullisesti päättää eläimen kohtalosta.
– Näitä on onneksi vähän, mutta joskus se rakkaus eläimeen ei välttämättä ole eläimen edun mukaista.
Uusi koira ei korvaa vanhaa
Mia Immovaara astui koiraelämässään eteenpäin reilu vuosi Wälkyn kuoleman jälkeen, lokakuussa 2022. Kolmisen kuukautta sitten kotiin asteli uusi perheenjäsen, lancashirenkarjakoira Wentti.
Onko uusi koiranpentu helpottanut murehtimista Wälkyn kohtalosta?
– Ei periaatteeessa. Edelleen tulee hetkiä, kun ajattelee, että voi kun Wälkky olisi täällä. Ei kukaan pysty korvaamaan Wälkkyä, vaan se jää aina ikuisesti elämään muistoihini.
Entä kuinka suosittelet lemmikinomistajaa toimimaan, kun oma lemmikki sairastuu ja mietitään vaihtoehtoja?
– Usko lääkäreitä ja luota omaan vakituiseen lääkäriin. Kannattaa etsiä hyvä luottolääkäri, jonka sanaan pystyy luottamaan.
– Mutta liian helposti ei saa laittaa koiraa eutanasiaan. Pitää toimia järjen kanssa, Immovaara sanoo.
