Oletko nähnyt poikaani?

– Heidät täytyy pysäyttää!

Niin Kati muistaa huudahtaneensa. Kun hän sulki puhelimen, keho alkoi täristä valtoimenaan. Hänen syvin pelkonsa oli käymässä toteen.

Katin Lukas-poikaa oltiin viemässä pois Suomesta vastoin äidin tahtoa.

Kati soitti hätänumeroon ja poliisille.

”Lukas on tällä hetkellä suuressa vaarassa ja isän tarkoitus on hävitä tavoittamattomiin. Nyt on jo äärimmäinen hätä.”

Katin viesti poliisin tilannekeskukselle

Siitä ei ollut apua. Kun Kati pääsi itse lentokentälle, oli jo myöhäistä. Isä ja poika olivat kadonneet.

Kati sai tiedon, että Lukas on nähty Saksassa.

Tuolloin elettiin syyskuuta 2021.

Suomesta kaapataan vuosittain kymmeniä lapsia ulkomaille. Kansainvälisesti lapsikaappaukset ovat niin yleisiä, että valtiot ovat sopineet yhteiset keinot, joilla kaapatut saadaan palautettua nopeasti kotimaahansa.

Lukaksen katoaminen ei kuitenkaan ole tyypillinen lapsikaappaus.

Siksi kukaan ei pystynyt pysäyttämään, kun isä päätti viedä hänet ulkomaille. Ja osaltaan siksi poliisista ja muista viranomaisista ei ole ollut apua kadonneen etsimisessä.

Tämä on tarina Lukaksen katoamisesta, omaisten epätoivoisesta etsinnästä ja siitä, miten MOT lopulta onnistui löytämään hänet.

Koska Lukaksen mielipidettä jutun julkaisuun ei ole mahdollista selvittää, suojaamme hänen henkilöllisyyttään. Jutussa tapauksen osallisista ei puhuta koko nimillä, eikä Lukaksen kasvoja näytetä.

Äidin piina alkaa

Palataan tarinan alkuun ja kevääseen 2020. Tuolloin Lukaksen isä alkoi rajoittaa sitä, miten poika sai tavata muita lähisukulaisiaan. Isän mukaan taustalla oli useita syitä, muun muassa pelko koronatartunnasta.

Lukas oli tullut täysi-ikäiseksi hiukan aiemmin. Hänellä on vaikea-asteinen kehitysvamma ja lisäksi autismin kirjon diagnoosi. Lukas ei kykene päätöksentekoon yksin, eikä pysty lainkaan huolehtimaan itsestään.

Eronneet vanhemmat olivat huolehtineet lapsestaan yhdessä.

Yhtäkkiä isä ei enää antanut Lukaksen viettää aikaa äitinsä tai kahden siskonsa kanssa. He saivat tavata vain lyhyitä aikoja pihalla isän valvonnassa.

Lopulta isä muutti asumaan satojen kilometrien päähän ja vei pojan mukanaan.

Lukakselle myönnetyt vammaispalvelut jäivät pääkaupunkiseudulle. Hän ei enää päässyt esimerkiksi kehitysvammaisten päivätoimintaan.

– Sain välillä puhua puhelimessa, mutta esimerkiksi jos Lukas ilmaisi vähänkään ikävää, niin puhelu katkaistiin tylysti, äiti kertoo.

Äidin mukaan Lukas kuulosti puhelimessa apaattiselta ja viesti, että halusi päästä hänen luokseen.

Äiti ja siskot eivät olleet ainoat huolestuneet. Myös sosiaaliviranomaiset ja lääkäri pelkäsivät, että eristäminen voisi vaikuttaa Lukaksen terveyteen.

Poliisi ei puutu asiaan

Kun tilanne ei parantunut, Kati oli yhteydessä Digi- ja väestötietovirastoon (DVV), joka vastaa holhous- ja edunvalvonta-asioista.

Hän pyysi DVV:tä määräämään Lukakselle yleisen edunvalvojan, joka voisi päättää asioista Lukaksen puolesta. Kati ajatteli, että virkamiesedunvalvojalla olisi enemmän keinoja vaikuttaa tilanteeseen kuin jos hän olisi hakenut edunvalvojaksi itse.

Nyt valta oli teoriassa Lukaksella itsellään, koska hän oli täysi-ikäinen. Käytännössä Lukas ei kuitenkaan itsenäiseen päätöksentekoon pystynyt, vaan siihen tarvittiin vanhempien apua.

Isä vastusti, ja haki edunvalvontaa itselleen. Asia meni lopulta käräjille, mutta se vei lähes vuoden.

Kati oli yhteydessä myös poliisiin. Hän teki Länsi-Uudenmaan poliisille kaksi tutkintapyyntöä. Hän pyysi tutkimaan, olisiko isä syyllistynyt rikokseen, kuten esimerkiksi vapaudenriistoon.

Poliisi ei nähnyt syytä tutkia asiaa.

Ensimmäisellä kerralla poliisi ei näytä tehneen mitään asian selvittämiseksi. Jälkimmäisellä kerralla poliisi soitti isälle.

Isä kertoi, että hänellä ja pojalla oli kaikki hyvin.

Poliisi kertoo jutelleensa puhelimessa myös Lukaksen kanssa. Poliisin mukaan Lukas kertoi, että hän halusi olla isänsä kanssa ja että hän viihtyi uudella asuinpaikkakunnallaan.

Tämä näyttää riittäneen poliisille, vaikka muut lähiomaiset kertovat, että Lukaksen vastauksia on helppo johdatella. Myös Lukasta tutkinut lääkäri on todennut, että hän voi vastata kysymyksiin totuudenvastaisesti myöntävästi.

Myöhemmin Lukas tulisi kertomaan käräjäoikeudelle, että hän haluaa asua molempien vanhempiensa luona.

Turhia avunpyyntöjä

Kati kertoi lukuisia kertoja poliisille hädästään vuosien 2020 ja 2021 aikana. Hän kertoi, että pelkää isän vievän Lukaksen omien sukulaistensa luo Saksaan.

Poliisilta ei ollut helppo saada vastauksia. Äiti epäili, lukeeko kukaan ylipäänsä hänen sähköpostiviestejään.

Hän ei uskaltanut lähteä hakemaan poikaa itse, koska pelkäsi tilanteen olevan Lukakselle traumaattinen.

Kati huomautti, että isä on käyttänyt pojan tililtä huomattavia summia rahaa.

”Isä ehtii todennäköisesti tyhjentämään poikamme tilin, ennen kuin saamme edunvalvojan valvomaan virallisesti Lukaksen oikeuksia.”

Katin viesti poliisille toukokuussa 2021

Äiti alkoi pelätä päivää, jolloin Lukaksen edunvalvojasta oli määrä päättää käräjillä.

”Siihen mennessä hän [isä] on ehtinyt jo paeta tai tehdä muita suunnitelmia estääkseen oikeutta toteutumasta.”

– Katin viesti poliisille toukokuussa 2021

Lopulta poliisin vastaus tuli.

”Poliisi ei voi päättää kumman vanhemman seurassa Lukaksen tulisi olla, jonka takia emme valitettavasti voi tässä tilanteessa tehdä asialle tämän enempää.”

– Poliisin viesti Katille toukokuussa 2021

Tässä vaiheessa Lukaksen isä oli jo yli vuoden verran estänyt muita läheisiä tapaamasta poikaa.

Poliisin mukaan konkreettista näyttöä siitä, että Lukaksen terveys on uhattuna, ei ollut. Poliisi pyysi ottamaan yhteyttä, kun päätös edunvalvonnasta olisi voimassa.

Isä häviää käräjillä

Vihdoin syyskuussa 2021 päivä käräjäoikeudessa koitti.

Lukakselle määrättiin yleinen edunvalvoja valvomaan hänen etuaan taloudellisissa sekä hänen henkilöään koskevissa asioissa.

Sanamuodolla on merkitystä. Se tarkoitti, että edunvalvojalla oli oikeus päättää esimerkiksi terveyteen liittyvistä asioista, jos Lukas ei asian merkitystä ymmärtäisi.

Oikeus oli sitä mieltä, että isä ei ollut sopiva edunvalvojaksi.

Käräjäoikeuden mukaan oli Lukaksen etu, että hän sai pitää yhteyttä kaikkiin läheisiinsä.

Vaakakupissa painoivat sosiaalityöntekijöiden sekä DVV:n kanta. Sosiaalityöntekijöiden mukaan isän toiminta oli aiheuttanut huolta ja vaarantanut Lukaksen toimintakyvyn.

Käräjäoikeudelle Lukas oli kertonut, että hän haluaa asua kummankin vanhempansa luona. Sen enempää häntä ei pystytty kuulemaan, koska Lukas ei ymmärtänyt, missä oli.

Pettynyt isä pääsi lähtemään oikeudesta Lukas mukanaan.

Edunvalvontapäätöksen virallistamisessa kesti muutama viikko.

Tuona aikana isä katosi Lukaksen kanssa. Käytännössä kenelläkään ei olisi ollut mahdollisuutta estää maastalähtöä, koska uusi edunvalvoja ei ollut vielä ehtinyt aloittaa työssään.

MOT:n tietojen mukaan edunvalvoja ei koskaan ehtinyt nähdä päämiestään.

Kadonneen etsintä rajataan Suomeen

Kati teki Lukaksesta katoamisilmoituksen. MOT:n tietojen mukaan ilmoitusta ei kuitenkaan laajennettu Suomen ulkopuolelle, vaikka poliisilla oli tieto, että Lukas oli viety maasta pois.

Miksi näin toimittiin? Kyseessä on yksi tapahtumavyyhdin omituisimmista yksityiskohdista. Palataan asiaan tarkemmin myöhemmin.

Kati yritti useamman kuukauden saada poliisia toimimaan. Hän teki kolmannen tutkintapyynnön. Siinä pyydettiin tutkimaan, oliko isä syyllistynyt kavallukseen, koska hän oli tyhjentänyt Lukaksen tilin ennen lähtöä. Kyse oli Katin mukaan joistakin tuhansista euroista.

Tämän rikosepäilyn vuoksi isä etsintäkuulutettiin Suomessa. Rikosepäily ei kuitenkaan riittänyt poliisin mukaan siihen, että isälle olisi voitu hakea eurooppalaista pidätys- tai tutkintamääräystä.

Samaan aikaan Lukaksen edunvalvoja vaihtui tiuhaan. Äiti jäi pimentoon, sillä laki ei vaadi edunvalvojaa jakamaan tietoa edes päämiehensä läheisille omaisille.

Vajaat kolme kuukautta katoamisen jälkeen poliisi kertoi Katille, että asia ei ole edennyt.

”Edunvalvonnasta ei kuulu mitään uutta (asian käsittely siellä päässä kesken). Epäilty on kuitenkin etsintäkuulutettu nyt poliisin toimesta, ja etsintöjä jatketaan.”

- Poliisin viesti Katille joulukuussa 2021

Poliisi, edunvalvoja ja sosiaaliviranomaiset tuntuivat pallottelevan vastuuta. Edunvalvoja kertoi, että he eivät voi tehdä mitään ennen kuin poliisi on löytänyt Lukaksen. Poliisi puolestaan ei saanut yhteyttä Lukakseen tai isään.

Sosiaalitoimi pesi kätensä koko asiasta, kun epätoivoinen äiti alkuvuodesta 2022 lähestyi heitä sähköpostitse. Äiti toivoi, että Lukaksen tuntevat sosiaalityöntekijät voisivat jollain tapaa auttaa poliisia. Vastaus oli suorastaan tyly.

”Hei. Olette lähestyneet Vammaispalveluita asiassanne. Oikeuskäsittelystä on varmastikin voinut valittaa ja toivottavasti olette sitä oikeutta käyttäneet. Voitte kysyä lisää apuja poliisilta. Kiitos.”

- Sosiaalityöntekijä sähköpostitse tammikuussa 2022

Lähiomaiset aloittavat oman etsinnän

Sitten tilanne jämähti paikalleen. Kati ei saanut tietoa tapahtumien edistymisestä, eikä mikään tiedossa oleva osoita, että kukaan olisi nähnyt vaivaa kadoksiin joutuneen kaksikon etsimiseksi.

Kati ja Lukaksen sisko Milja kyllästyivät, ja alkoivat itse toimeen. Kesän ja syksyn 2022 aikana he kävivät etsimässä Lukasta Saksasta ja Portugalista.

Isän lähiomaisia asuu Saksassa, mutta etsintä päättyi tuloksetta.

Portugaliin kaksikon johdatti nippu kuvia, jotka isä oli lähettänyt lähiomaiselleen. Ne päätyivät Miljalle, joka pystyi selvittämään, että ne oli todennäköisesti otettu Algarven alueella, Portugalissa.

Myös Portugalin etsintä päättyi, kun selvisi, että isä ja Lukas olivat poistuneet maasta viikkoja aiemmin.

MOT seurasi Portugalin etsintämatkaa lokakuussa 2022. Katso ohjelma Yle Areenassa.

Lukas löytyy

Kun etsintä Portugalissa päättyi, poliisi ja edunvalvoja eivät käytettävissä olevien tietojen mukaan olleet saaneet yhteyttä kadonneisiin yli vuoteen.

Kati ja Milja olettivat kaksikon kadonneen uuteen paikkaan, mahdollisesti Schengen-alueen ulkopuolelle, josta heitä olisi entistä vaikeampi löytää.

Kati oli huolissaan. Entä jos isälle sattuisi jotain? Poika jäisi tuolloin tyhjän päälle vieraassa maassa. Hän mietti, miten poliisi ylipäänsä voi tietää, että Lukas on isänsä seurassa.

Äidin ainoa toivo oli, että jokin pakottaisi isän tulemaan Suomeen. Poliisi oli kertonut, että jos näin tapahtuisi, isä löydettäisiin.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. MOT-toimitus sai puhelimitse yhteyden isään.

Selvisi, että hän oli tullut Suomeen. Hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan koska ja miten.

Koska halusimme kuulla isän näkemyksen tapahtumista, päätimme sopia tapaamisen hänen kanssaan.

Tapaaminen sovittiin lopulta Espooseen marraskuun puolivälin tienoille. Isän vaatimuksesta kamera ei ollut paikalla tapaamisessa, joka tapahtui kerrostalon kerhohuoneessa.

Isän lisäksi paikalle saapui yllättäen myös Lukas. Hän vaikutti ainakin päällisin puolin olevan kunnossa.

Isä kehui tapaamisen aikana pojan vointia useaan otteeseen.

– Hän on joka puolella mun mukana. Tässä on kohta kolme vuotta 24h tehty tätä hommaa, että voit kuvitella. Muut eivät pärjää ollenkaan, meikäläinen pistelee 24h.

– Hänellä ei ole muuta puolustajaa kuin minä. Minä ajan hänen etuaan tässä asiassa.

Isä: Taustalla viranomaisten salaliitto

Isä arvioi, että pakomatka on vienyt noin 60 000 euroa rahaa. Hänen puheistaan voi päätellä, että kassan pohja alkaa näkyä.

Isä kertoo lähteneensä maasta, koska Lukaksen etu vaati sitä. Isän mukaan Suomi on piilofasistinen holhousyhteiskunta, jonka uhri Lukas on. Hän kertoo, ettei itse halua toimia osana sellaista yhteiskuntaa.

”Ihmisten pitäisi oikeasti jättää meidät rauhaan, koska tämä on vaarallista.”

Isä tapaamisessa

Isän mukaan kyseessä on äidin, oikeuslaitoksen ja edunvalvojan salaliitto.

– Tämä on heidän yhteisjunailema juttu, kaikki pelaavat siihen yhteen pussiin. Heidän päämäärä on vain saada hänet holhoukseen ja laitokseen.

Mikään MOT:n tiedossa oleva ei tue isän näkemystä.

Isä oli huolissaan siitä, että Lukaksen kanssa oli työskennellyt seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja maahanmuuttajia.

Koko tapaamisen ajan isä vaikutti erittäin jännittyneeltä. Hän kertoi olevansa kunnossa, mutta heti perään myönsi, että ”ajojahdista” aiheutui vaaraa.

– Ihmisten pitäisi oikeasti jättää meidät rauhaan, koska tämä on vaarallista. Meille aiheutetaan järkyttävät stressit. Voi tapahtua ihan mitä vaan onnettomuuksia sen takia.

Toimitus päätti lopulta ilmoittaa tapaamisesta poliisille, joka ei näyttänyt olevan tietoinen siitä, että isä on palannut Suomeen.

Kyseessä on hyvin poikkeuksellinen ratkaisu. Siihen päädyttiin, koska isä vihjaili onnettomuuksien mahdollisuudella, eikä toimitus voinut olla varma, että puolustuskyvytön Lukas olisi turvassa hänen kanssaan.

Moni kysymys jää ilman vastausta

MOT on perehtynyt Lukaksen katoamistapaukseen pääasiassa lukuisten erilaisten asiakirjalähteiden kautta. Niiden perusteella näyttää yleisesti ottaen siltä, että viranomaiset ovat olleet joko haluttomia tai kyvyttömiä puuttumaan asiaan.

Oikeudenkäynnin jälkeen edunvalvojan tehtävää palloteltiin kuukausia henkilöltä toiselle, ennen kuin varsinainen nimitys tapahtui. Tällöin isä ja poika olivat jo kadonneet.

On epäselvää, miten edunvalvoja on voinut päämiehensä asioita edistää, kun tämä on ollut hukassa. Länsi-Uudenmaan edunvalvontatoimistosta asiaa ei kommentoida muuten kuin kertomalla, että asiakkaan eteen on tehty kaikki voitava.

Poliisi puolestaan ei näytä edenneen tutkinnassaan lainkaan sen jälkeen, kun isä ja Lukas katosivat.

Tietojemme mukaan poliisi ei ole saanut isään kontaktia sen jälkeen, kun tämä lähti maasta. Isä vahvisti tiedon tapaamisessa. Hän ei tiennyt olevansa etsintäkuulutettu ja kavallusrikoksesta epäilty.

Isän mukaan myöskään edunvalvoja ei ole ollut häneen yhteydessä pakomatkan aikana.

MOT sai isän kiinni ensimmäisellä yrityksellä.

Länsi-Uudenmaan poliisi ei kommentoi, miten kadonneita on yritetty tavoittaa. Kyseessä on keskeneräinen, salassapidettävä asia, poliisi kommentoi joulukuussa.

Asiantuntijat: Lapsikaappaukseen verrattavissa

Haastattelimme useita asiantuntijoita tapauksesta. Mukana oli henkilöitä ulko- ja sisäministeriöstä, Digi- ja väestötietovirastosta, Keskusrikospoliisista ja yliopistomaailmasta.

Lukaksen katoaminen näyttää olevan ainutlaatuinen Suomen historiassa.

Yksikään asiantuntija ei ollut kuullut vastaavasta tapauksesta, jossa perheenjäsen olisi kuljettanut kehitysvammaisen, mutta täysi-ikäisen henkilön ulos maasta muiden lähisukulaisten tavoittamattomiin.

– Tässähän näyttäisi olevan lapsikaappaukseen verrattavissa oleva tilanne, mutta lapsikaappauksia koskevat kansainväliset sopimukset ja menettelyt eivät tule kyseeseen, sanoo hallitusneuvos Päivi Hyrkäs-Tiainen Oikeusministeriöstä.

Syynä on se, että lapsikaappauksen ikäraja on 16 vuotta.

”On kyse ihmisestä, joka ei itse kykene päättämään omasta olinpaikastaan. Kun lapsikaappaus pitkittyy, niin usein [siihen] liitetään vapaudenriisto tai törkeä vapaudenriisto.”

Tarja Räisänen, toiminnanjohtaja, Kaapatut lapset ry

– Tähän ei voida käyttää lapsikaappauslainsäädäntöä, mutta kyllä se minun mielestä moraalisesti sitä on, sanoo Kaapatut lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisänen.

Hänen mukaansa olisi syytä miettiä, pitäisikö ikärajaa tarkastella uudestaan.

Räisänen ihmettelee, miksi viranomainen ei ole tutkinut tapausta vapaudenriistona.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen suhtautuu varovaisemmin.

– Vapaudenriistosta pitäisi olla aika konkreettista näyttöä, että isä estää pojan liikkumavapauden. On aika hankala osapuolia kuulematta tietää sitä, Tolvanen sanoo.

Entä miksi poliisi ei ole laajentanut kadonneen etsintää ulkomaille?

Keskusrikospoliisista vahvistetaan, että kyseessä on hyvin yksinkertainen toimenpide, joka ei vaadi poliisilta suurta työmäärää.

Matti Tolvasen mukaan ihmistä tulisi etsiä samoilla kriteereillä Suomesta ja ulkomailta.

– Voisi kuvitella, että viranomaiset olisivat aktiivisempia ainakin sen suhteen, että selvitettäisiin onko hän isän mukana vai ei. Jos sitä ei saada selvitettyä, niin pitäisi lähteä pahimmasta vaihtoehdosta, eli siitä, että ei ole, Tolvanen sanoo.

On mahdollista, että poliisi on ajatellut ettei Lukas ole täysin kadoksissa, koska hän on toisen vanhempansa mukana. Tarja Räisäsen mukaan tähän ajattelutapaan törmäsi vielä joitakin vuosia sitten.

– Että eihän tässä ole hätää, lapsihan on toisen vanhemman kanssa.

Räisänen muistuttaa, että ajattelutapa on väärä. Asiasta tehdyn tutkielman mukaan kaapatut lapset tutkitusti kärsivät monella tapaa myöhemmin elämässään.

– On vaikeuksia luottaa viranomaisiin tai aikuisiin, päihde- ja mielenterveysongelmia, vaikeuksia luoda pysyvää ihmissuhdetta, Räisänen luettelee.

Yhteys katkeaa

Marraskuisen tapaamisen jälkeen isä lähettää viestin. Hän ehdottaa vielä tapaamista, ja haluavansa selkeyttää joitakin asioita.

Sitten viestien tulo loppuu. Uusi haastattelu jää tekemättä.

Tapaamme Katin ja Miljan vielä kerran marraskuussa. Poliisin toiminta on ollut suuri pettymys.

– Minulle oikeastaan vannotettiin, että jos he palaavat Suomeen, niin he jäävät kyllä heti kiinni. Kyllä se herätti kysymyksen, että onko tätä tapausta otettu yhtään vakavasti, Kati sanoo.

Tuossa vaiheessa poliisi oli ilmoittanut, että isän olinpaikka on viranomaisten tiedossa. Juuri muuta Kati ei tiennyt.

Jännitys laukesi joulukuussa. Tuolloin poliisi soitti Katille ja kertoi tavoittaneensa isän ja Lukaksen.

Kadonneen etsintä on viranomaisen osalta päättynyt. Poliisi päästi kaksikon jatkamaan matkaansa. MOT:n tiedossa ei ole, miksi näin tapahtui.

Äiti ja siskot jatkavat etsintää yksin. Lukaksen olinpaikka ei ole heidän tiedossaan.