Ukrainan sodankäyntitapaa on kuvattu tuhannen viillon taktiikaksi. Se tarkoittaa sitä, että Ukrainan asevoimat tekee paljon pieniä asioita, jotka yhdessä muokkaavat taistelukentän olosuhteet sille suotuisiksi. Hyvänä esimerkkinä tästä Hersonin valtaus, jossa pitkän pehmityksen jälkeen Venäjä pakotettiin vetäytymään kaupungista ilman taistelua.
Venäjä on käyttänyt samanlaista tuhannen viillon taktiikkaa demokraattisia maita vastaan jo kohta kymmenen vuotta. Kyseessä on poliittinen sota, jossa Venäjä on pyrkinyt heikentämään demokraattisten maiden kykyä toimia, erityisesti yhdessä ja Venäjää vastaan.
Luettelo Venäjän operaatioista lännessä on kuin ote hyytävästä agenttiromaanista.
Arvostettu Venäjä-asiantuntija Mark Galeotti kirjoitti jo vuonna 2017 raportin ”Kaaoksen kontrollointi”, jossa hän kuvasi Kremlin länttä vastaan käymää poliittista sotaa. Galeottin mukaan Putinin hallinto on mobilisoinut tähän myyräntyöhön venäläiset toimijat diplomatiasta mediaan ja elinkeinoelämästä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Esimerkiksi Venäjän sotilastiedustelun operaatioita lännessä on pystytty jäljittämään jo vuodesta 2014. Luettelo on kuin ote hyytävästä agenttiromaanista: hakkerointeja, ammusvarikoiden räjäyttämisiä, murhia ja ylipäätään kaikkea, josta Venäjällä käytetään nimitystä aktiiviset toimet.
Lännessä osa Venäjän asiaa ajavaista ei välttämättä edes tunnista olevansa Kremlin asialla.
Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vaikuttaminen oli osa tätä samaa kokonaisuutta. Mutta onneksi – kuten sodassa aina – uuteen taktiikkaan sopeudutaan ja sen teho heikkenee.
Osa tätä aggressiota ovat Venäjän asiaa edistävät toimijat demokraattisissa maissa. He eivät välttämättä tunnista – tai varsinkaan tunnusta – ajavansa Kremlille suotuisia asioita. He vain sattuvat toimimaan samaan suuntaan.
Esimerkiksi uusnatsi haluaa kaataa demokratian, tai ääripopulisti kylvää pelkoa ja vihaa. Venäjän järjestelmällinen yhteydenpito eurooppalaiseen äärioikeistoon ja - vasemmistoon on ollut tavoitteellista ja tuloksia on nähty muun muassa Euroopan parlamentin äänestyksissä.
Kreml on ottanut myös käyttöön pandemian aikana syntyneet koronadenialismin, jossa lietsotaan ihmisiä olemaan luottamatta lääketieteeseen, mediaan ja ylipäätään oikeastaan mihinkään järjestäytyneen yhteiskunnan osaan. Suomessakin Putinia kannattavat ja myötäilevät vastamediat ovat täynnä toinen toistaan äärimmäisempiä väitteitä koronasta.
Nämä Putinin myötäjuoksijat ovat toimineet tietäen tai tietämättään Venäjän iskujoukkoina, joiden tehtävänä on hyökätä rakenteita ylläpitäviä ja ihmisten toimintaa ohjaavia yhteiskunnallisia instituutioita vastaan.
Kriisitilanteessa ihmisten luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin on äärimmäisen tärkeää. Myös Venäjän suurhyökkäys helmikuussa perustui ajatukselle, että Ukrainan instituutiot romahtavat. Venäläiset uskoivat, että sotilaat hylkäävät asemansa, presidentti pakenee maasta, ja kaikki siltä väliltäkin antavat periksi.
Arjessa on helppo sotkea toisiinsa demokratiaan kuuluva kriittisyys ja vihamielinen pyrkimys hajottaa jokin instituutio.
Monia oli myös lahjottu tai suostuteltu toimimaan näin. Romahdusta ei kuitenkaan tullut, koska ukrainalaiset, presidentti etunenässä, päättivät toimia kuten heidän asemansa edellytti.
Samalla tavalla Putin oletti, etteivät demokraattisten maiden yhteistyötä varten rakentamat instituutiot NATO tai Euroopan unioni pysty toimimaan. Suurhyökkäyksen käynnistyttyä vapaiden maiden kansalaiset reagoivat voimakkaasti, ja siitä reaktiosta kasvoi kyky vastustaa Venäjää. Lännen instituutiot toimivat kuten piti, ja niiden avulla puolustamme nyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia
Arjessa on helppo sotkea toisiinsa demokratiaan elintärkeänä osana kuuluva kriittisyys ja vihamielinen pyrkimys hajottaa jokin instituutio. Esimerkiksi EU-kriittinen ja EU-vastainen saattavat puhua täsmälleen samoista asioista, mutta heidän tavoitteensa eroavat ratkaisevasti.
Putinin hallinnon tärkeimmät vallassa pysymisen instituutiot ovat eri turvallisuuspalvelut ja kansalliskaarti. Niiden avulla Kreml on tiukentanut otettaan yhteiskunnasta niin, että Venäjä on muuttunut pikkuhiljaa autoritäärisestä yhteiskunnasta täysiveriseksi diktatuuriksi.
Se yrittää eri keinoin pakottaa naapurustoaan omaan etupiiriinsä. Ukrainassa asevoimin, muualla toisin konstein. Loppujen lopuksi tämä kamppailu ratkeaa sille osapuolelle, jonka instituutiot kestävät. Demokraattisissa maissa instituutioiden voima syntyy kansan tuesta ja luottamuksesta – diktatuurissa pelosta ja väkivallasta.
Janne ”Rysky” Riiheläinen
Kirjoittaja uskoi nuorena, että systeemi on mätä ja yhteiskuntakelpoisuus paha asia. Nyttemmin hän on vakaumuksellinen institutionalisti.
Voit keskustella kolumnista 18.1. klo 23.00 saakka.