Lauhtuneen sään myötä sulaneet lumet sekä vesisateet ovat saaneet aikaan poikkeuksellisen tulvatilanteen monin paikoin. Jokien pinnat ovat Suomen ympäristökeskuksen mukaan tulvalukemissa Etelä- ja Länsi-Suomessa.
Esimerkiksi Kanta-Hämeessä tulvatilanne on poikkeuksellinen.
– Vesi nousee näin korkealle noin kerran viidessä vuodessa, kertoo Hämeen ely-keskuksen vesitalousasiantuntija Elina Mäkäläinen.
Tammikuun tulvat ovat huono uutinen merialueille. Ravinteita sitovaa kasvillisuutta ei ole kesän tavoin, eikä routiva maaperäkään ime sulamisvesiä.
– Ravinteet lähtevät hyvin liikkeelle ja aiheuttavat rehevöitymistä vastaanottavissa vesissä ja lopulta merissä, sanoo Mäkäläinen.
Ravinteita virtaa nyt mittauspisteiden ohi – piikkejä nähdään kuitenkin vuosittain
Varsinais-Suomen ely-keskus seuraa veden virtaamaa ja laatua kymmenessä joessa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Mittauspisteet kertovat tilanteen puolen tunnein välein.
Johtava asiantuntija Janne Suomela kertoo kuormituksen olleen viime päivinä suurta esimerkiksi kolmessa merkittävässä havaintopisteessä, Aurajoessa, Paimionjoessa sekä Uskelanjoessa.
Mittarit eivät suoraan mittaa esimerkiksi fosforipitoisuutta, vaan veden sameutta. Sameus korreloi melko suoraan fosforipitoisuuden kanssa, sillä suuri osa fosforista on sitoutunut maahiukkasiin, joita sade- ja sulamisvedet pelloilta huuhtovat.
– Eri joissa menee fosforia useita tuhansia kiloja päivässä, mutta melkein vuosittain tulee tällaisia huippuja. Se vähän vaihtelee, milloin sataa.
Vastaavia huippuja on Janne Suomelan mukaan nähty viime vuosina enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Esimerkiksi vuonna 2020 etenkin helmikuun sateissa ravinteita huuhtoutui runsaasti Saaristomereenkin.
– Silloin varsinkin fosforikuormitus oli vielä huomattavasti suurempaa kuin nyt. Nyt näyttäisi typpikuormitus olevan suhteellisesti vähän suurempaa kuin fosforikuormitus, samaa luokkaa tai jopa suurempi kuin silloin helmikuussa 2020. Mutta silloin se ei ollutkaan mikään poikkeuksellisen suuri.
Vaihteluihin vaikuttaa sekin, kuinka hyvin maa on ehtinyt routaantua pakkasjaksojen aikana.
– Nyt on ollut kylmiä jaksoja ennen tätä, ja maa on ollut edelleen roudassa. Arvelen sen olevan yksi tekijä, että maa on ollut jäässä, niin sieltä ei ole niin paljoa irronnut varsinkaan fosforia, koska maahiukkaset eivät ole lähteneet niin paljoa liikkeeseen.
Uusi normaali?
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttilan mukaan yksittäiset talvitulvat eivät huolestuttaisi, mutta vaikuttaa siltä, että niistä on tulossa ilmaston lämpenemisen seurauksena uusi normaali. Siksi vuosittaiset ravinnekuormat tulevat kasvamaan.
– Jos ilmasto lämpenee keskimääräisten ennusteiden mukaisessa tahdissa, tulevat ravinnevalumat fosforin ja typen osalta kasvamaan etelärannikolla ja Lounais-Suomessa yli kolmanneksella ja peltoalueilta fosforivalumat jopa puolella vuoteen 2060 mennessä. Tämä on se huolestuttava skenaario.
Yleistyvät talvitulvat asettavatkin Knuuttilan mukaan haasteita vesien suojelulle.
– Tavoitteenamme on saavuttaa rannikkovesien ja sisävesien hyvä tila vuoteen 2027 mennessä. Tämän tyyppiset talvet vievät tavoitetta kauemmas.
Kevättalven sää voi vielä pelastaa paljon
Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja nytkin tulevan kevättalven säät vaikuttavat suuresti siihen, kuinka haitallisia viime päivien ravinnepiikit lopulta ovat.
– Sademäärä on keskeinen tekijä. Eri vuosien välillä voi olla moninkertaiset erot sateisuudesta johtuen, sanoo Janne Suomela.
Parhaassa tapauksessa keväällä ravinteita päätyy vesistöihin vähemmän sulamisvesien jo kertaalleen vietyä niitä.
– Jos tulee vielä runsaasti lunta, sen sulaessa keväällä tulee taas lisää ravinteita. Jos onkin lämmintä eikä tule paljoa lunta, ei tule sulamisvesiä, eikä välttämättä ole suurta eroa, tulevatko ne ravinteet nyt vai keväällä.
Johtava asiantuntija Janne Suomela muistuttaa, että vaikka tilanteessa ei isossa kuvassa olekaan mitään erityisen poikkeuksellista, ovat kaikki mereen päätyvät ravinteet pahasta. Sisäinen kuormitus on jo entuudestaan raskas taakka Saaristomerellä ja koko Itämerellä.
– En näe, että tällä yksittäin on mitään oleellisesta vaikutusta. Mutta kaikki ulkoinen kuormitus, mikä mereen päätyy, lisää rehevöitymistä. Ulkoa tuleva kuormitus lisää sinne pohjalle jo kertynyttä meren sisäistä kuormitusta.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 18. tammikuuta kello 23 asti.