Pinnan alla näytti ihmeelliseltä.
Tähtikotkarauskut, mustaevähait ja merikilpikonnat uivat kristallinkirkkaassa vedessä. Jarkko Lehmus yritti pysyä perässä. Siitä ei tullut mitään. Kalat ja kilpikonnat olivat paljon nopeampia.
– Jako oli niin selkeä. Olin heidän ympäristössään ja vain käymässä siellä.
Lehmus halusi ottaa tilanteesta kaiken irti. Pinnan alla olo rauhoitti. Se oli hänen ensimmäinen merkittävä kokemuksensa vapaasukeltajana Malediiveilla keskellä Intian valtamerta vuonna 2017.
Lajissa ei käytetä hengityslaitteita. Kokenut vapaasukeltaja voi liikkua veden alla usean minuutin ajan rentoutumalla ja pidättämällä hengitystä.
Lehmus puhuu vapaasukelluksesta kuin meditaatiosta, johon ”lisätään vain vettä”.
– Se on sukellus itseensä. Siinä törmää omaan stressinhallintakykyynsä. Vapaasukellus on enimmäkseen epämukavan tilanteen sietämistä, Lehmus toteaa.
Lehmus, 45, on nyt keski-ikäinen mies, joka osaa jo rauhoittua myös kuivalla maalla. Nuorempana hän meni urallaan raivolla eteenpäin.
”Laulat kovaa, mutta väärin”
Lehmus johtaa uuden sirkuksen keskusta Cirkoa Helsingin Suvilahdessa. Cirko on nykysirkuksen vierailuteatteri, jossa sirkustaiteilijat myös kehittävät taiteellista työskentelyään talon residenssiohjelmassa.
Tie sirkukseen oli pitkä: Ensin Juankoskelta Kuopioon musiikkilukioon ja sieltä Helsinkiin Balettioppilaitokseen. Opiskelujensa ohella Lehmus esiintyi musikaaleissa, tanssi StepUpin riveissä ruotsinlaivoilla ja myi hodareita Espalla.
Yhdeksänkymmentäluvun lopussa tapahtui käänne.
Lehmus lähti opiskelemaan musiikkiteatteria Millenium Performing Arts -kouluun Lontoossa. Koulutus tähtäsi työskentelyyn musikaaleissa. Aamut alkoivat klassisella baletilla. Myös muut keskeiset tanssitekniikat kuuluivat opetukseen.
Lehmus opiskeli näyttelemistä, laulamista ja steppaamista, mutta haaveet musikaalinäyttelemisestä alkoivat hiipua.
– En oikein oppinut steppaamaan ja tajusin, etten ole tarpeeksi hyvä laulaja. Laulunopettaja sanoi minulle usein, että laulat kovaa, mutta väärin.
Lehmus keskittyi siksi koulussa nykytanssiin. Se avasi hänelle kokonaisen uuden uran. Lehmus kiinnitettiin Skotlannin balettiin solistitanssijaksi vuonna 2003. Hän oli 25-vuotias.
Se on aikamoinen saavutus nuorelta mieheltä, jolla ei ole klassisen baletin perinteistä, yleensä jo lapsena alkanutta koulutusta.
”Hyperventiloin ja itkin”
Skotlannin baletti on yksi viidestä merkittävästä kansallisesta balettiryhmästä Isossa-Britanniassa. Baletin kotipesä on Glasgow’ssa.
Töitä tehtiin kuusi päivää viikossa. Lehmus oli harrastanut pitkään taistelulajeja, mutta hän jätti ne baletissa.
– Olin aika väsynyt työnteosta. Alkoi pelottaa, että jos joku paikka hajoaa, siinä menee elanto, Lehmus sanoo.
Lehmuksen ryhmä kutsuttiin vuonna 2006 monen vuoden tauon jälkeen Sadler’s Wellsiin Lontooseen. Sadler’s Wells on tanssitaiteen mekka Isossa-Britanniassa. Vierailu oli suksee, ja Lehmus teki merkittävät roolit kaikissa kolmessa illan teoksessa.
– Se oli hemmetin rankka ohjelma, Lehmus muistelee.
Yksi teoksista oli William Forsythen Artifact Suite (2004), jonka koreografi oli tehnyt varta vasten Skotlannin baletille. Lehmus oli tanssinut toisen pääparin roolin jo Glasgow’ssa, ja seuraukset olivat yllättäviä. Artifact Suite on voimakas ja vaativa teos, joka venyttää klassisen baletin rajoja.
– En ollut koskaan ajatellut, että pystyisin tanssimaan sillä tasolla.
Tunne herätti kysymyksen: mitä seuraavaksi? Nälkäinen tanssitaiteilija meni hämilleen.
– En ajatellut enää vain sitä, miten korkealle balettitanssijana voin hypätä tai miten monta piruettia pystyn tekemään. Olin elänyt omien unelmieni ohi.
Lehmus ajautui identiteettikriisiin. Hän alkoi miettiä tosissaan, mikä häntä kiinnostaa ihmisenä ja taiteilijana. Mikä on taiteen tehtävä, ja miksi taide on tärkeää yhteiskunnassa?
Murroksessa pintaan nousivat myös tunteet ja niiden käsittely. Lehmus oli mennyt urallaan raivolla eteenpäin. Hän treenasi pakkomielteisesti.
Balettitanssija valitsi salilla raskaat painot ja teki maastavedot suorin jaloin. Hän vei liikelaajuudet harjoituksissa äärimmilleen.
– Hyperventiloin ja itkin settien välissä.
Lehmus uskoo, että hän poltti äärimmäisellä harjoittelulla raivoa pois.
– Tajusin jälkeenpäin, että olin nuorena aika vihainen ihminen.
Lehmus kohtasi kovan fyysisen työn ja harjoittelun kautta asioita, jotka olisivat muuten jääneet pimentoon.
– Tuli kaivettua aika syvältä. Jouduin miettimään, mistä saan uutta käyttövoimaa.
Menestyksekkään tanssijan uran jälkeen Lehmus palasi Suomeen vuonna 2010.
”Karkasin sirkukseen”
Suomessa Lehmus työskenteli freelancer-tanssijana ja ui esittävien taiteiden luottamustehtäviin. Häntä näki muun muassa Tero Saarisen teoksissa. Oulun tanssin keskuksen Jojon taiteellisena johtajana Lehmus toimi vuosina 2014–16.
Sieltä hän ”karkasi sirkukseen” tuottajaksi.
Nykyisessä työssään Cirkon toiminnanjohtajana Lehmus tukee ja kehittää kotimaista sirkustaidetta. Hän toimii kulisseissa.
– En ole enää liidi. Autan muita taiteilijoita kirkastamaan heidän visioitaan.
Se on Lehmukselle tavallaan tuttua jo baletin partneroinnista.
– Vietin ison osan urasta piiloutumalla kauniiden naisten taakse. Koetin saada yleisön katsomaan heitä eikä minua, joten ei tämä nykytilanne niin suuri muutos ole ollut.
Lopullinen uranvaihdos tanssitaiteilijasta hallinnon ammattilaiseksi tapahtui koronapandemian alkamisen kynnyksellä. Lehmus palasi Lontooseen opiskelemaan dramaturgiaa sekä taidepolitiikkaa ja -hallintoa.
Töidensä sosiaalisesta luonteesta huolimatta Lehmus on kokenut olevansa lähes kaikkialla ulkopuolinen. Sirkuskentällä hän on tanssitaiteilija, klassisessa baletissa häntä pidettiin nykytanssijana ja nykytanssissa balettitanssijana.
– Urakehitykseni on ollut hyvin monipolvinen, monitahoinen ja monitasoinen. Tulen aina jostain muualta.
Siksi Lehmus ei tiedä, kokeeko sirkuskenttä hänet koskaan omakseen.
– Siitä huolimatta teen töitä sirkuksen eteen. Sen kenttä kiinnostaa minua todella paljon.
Pienen taidelaitoksen, Cirkon, hallinnointi sopii keski-ikäisen miehen profiiliin. Lehmus myöntää, että ikä on rauhoittanut häntä. Viime vuonna elämässä tapahtui uusi käänne, kun Lehmuksesta tuli isä 44-vuotiaana.
– On ihan sikasiistiä, kun pääsee katsomaan maailmaa uudelleen sen pienen tyypin kanssa. Kyynisyys on vähentynyt. Valikoivasti, Lehmus sanoo hymyillen.
Ajatus oman elämän käsittelemättömistä asioista kummittelee yhä mielessä.
– Minun täytyy varmistaa, että olen käsitellyt omat asiani niin, etten jatka kielteisiä perinteitä.
Lehmus haluaa katkaista niiden mahdollisen kierteen.
– Etten siirrä eteenpäin jotain sellaista, mitä en halua.
Saunomista rakastava Lehmus viettää aikaa pikkupojan kanssa muun muassa vauvauinnissa ja lauteilla. Intian valtamerelle on tuhansia kilometrejä Saunaseuran rannasta Helsingin Lauttasaaresta, mutta sukellus sisimpään toimii täälläkin.
Lehmus lakkaa hengittämästä ja vajoaa laiturilta hitaasti hyiseen mereen.
Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella siitä 23. tammikuuta kello 23:een asti.