Pauliina Jokela, 34, teki tapaninpäivänä tähänastisen elämänsä rohkeimman päätöksen. Hän sanoi itsensä irti työpaikastaan.
Se oli sisustussuunnittelijan ja restonomin tutkinnon suorittaneelta hyppy tuntemattomaan.
Ihan tyhjän päälle naantalilainen Jokela ei jäänyt, sillä tähän asti sivubisneksenä hoidettu tapahtumatuotantoyritys pehmentää loikkausta.
– Ihmiset muuttavat, vaihtavat autoa ja eroavat parisuhteesta. Miksi työpaikka on niin pyhä, ettei sieltä saisi lähteä? Ei siihen tarvitse liittyä mitään epämiellyttävää. Miksei voi vaan sanoa, että oli kivaa, mutta nyt on aika jatkaa matkaa.
Jokela uskoo, että aina ei kannata etsiä vikaa tai syytä.
– Ei se ole oma syy, jos ei vain mätsää työpaikkansa kanssa.
Työ on muutakin kuin toimeentuloa
Pauliina Jokelan odotukset työelämän kipinöinnistä ovat tuttuja myös valtiotieteiden maisteri Emma Lambergille. Hänen tuore väitöskirjansa osoittaa, että nuoret naiset odottavat työltä mielihyvää ja onnistumisen tunteita.
Sosiologian alan väitöstutkimukseen haastateltiin lähihoitajaksi opiskelevia toiselta asteelta sekä media- ja viestintäalan koulutuksessa olevia ammattikorkeakoulusta.
– Kaikki me tiedämme uutisista hoitoalan ylikuormituksen ja resurssipulan. Ne vähentävät merkityksellisyyden kokemusta lähihoitajan työssä.
Vanhemmat sukupolvet ovat helpommin tyytyneet siihen, että työtä on tehty enemmän rahan vuoksi kuin tunteen palosta.
– 2000-luvun ihannetyöntekijä taas on intohimoinen ja globaali diginatiivi, joka tekee työtään innostuneesti kelloa katsomatta. Etenkin nuoriin naisiin on kohdistettu jopa romanttinen lupaus työstä henkilökohtaisesti palkitsevana asiana, Emma Lamberg toteaa.
Nuorten vaatimustaso auttaa kaikenikäisiä kollegoja
Työterveyslaitoksen psykologi Elisa Valtanen ei säikähdä nuorten työntekijöiden työelämälle asettamia vaatimuksia. Päinvastoin.
– On hyvä, että nuorilla on odotuksia. He voivat haastaa työpaikkoja kehittämään työolot sellaisiksi, että ne tyydyttävät kaikenikäisiä. Esimerkiksi merkityksellisyyden kokemukseen kannattaa todella kiinnittää huomiota.
Valtasen mielestä työssä on oltava riittävästi vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä – erityisesti näinä aikoina, kun monessa työpaikassa tehdään etätyötä.
– Työpaikkakin hyötyy siitä, jos työntekijä kokee työolot sellaisiksi, että tässä haluan olla.
Silti Valtanen muistuttaa, että ensisijainen tavoite työpaikalla ei ole luoda työhyvinvointia, vaan saada työ tehdyksi.
”Arki ei ollut, mitä halusin”
Pauliina Jokela ehti olla viimeisessä työpaikassaan markkinointipäällikkönä kaksi ja puoli vuotta.
– Tilanne oli kuin parisuhteessa. Oli tuttu ja turvallinen kumppani, mutta kipinä puuttui.
Irtisanoutumista hän ehti miettiä noin vuoden.
– Kuin olisi ollut muurahaisia housuissa. Tajusin, että arki ei ollut, mitä halusin. Luovuuskin kärsi.
Pauliina Jokela ei kadu, vaikka heti päätöksenteon jälkeen tunteet ailahtelivatkin. Hän kokee avanneensa Pandoran lippaan ja uskoo, että myös tästä eteenpäin elämä on täynnä rohkeita päätöksiä.
Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella 24. tammikuuta kello 23:een asti.