Voittajien valtakunta

Auli Viitala, 48, ei lottoa koskaan, mutta silti hänen kohdalleen sattui jättipotti.

Se tapahtui tässä isossa puutalossa Haukivuoren kylänraitilla Savossa 1980-luvulla. Voiton turvin Viitala pärjää elämässä yhä, vaikka on köyhä ja syrjäytynyt.

Viitala syntyi keskiluokkaan ja kasvoi kodissa, josta saatu pääoma ei katoa, vaikka rahat loppuisivat. Nyt hän haluaa, että Suomessa puhuttaisiin rohkeammin yhteiskuntaluokista.

– Niistä ei puhuta käytännössä lainkaan. Luokat ovat samaan tapaan kiusallinen puheenaihe kuin raha on keskiluokalle, Viitala sanoo.

Ensin tuli sairaus, sitten köyhyys

Viitala on oikea ihminen puhumaan yhteiskuntaluokista, koska ei itse enää oikein kunnolla kuulu mihinkään niistä. Taustaltaan ja ajattelutavaltaan hän on tukevan keskiluokkainen, mutta tituleeraa itseään valtakunnan viralliseksi köyhäksi.

Tarina on tämä: Viitala eteni keskiluokalle viitoitetulla polulla kolmekymppiseksi asti. Hän kävi koulut ja työllistyi toimittajaksi. Hankki sitten vaimon, kaksi lasta, auton ja älyrannekkeen.

Mutta kymmenen vuotta sitten hän sairastui psyykkisesti ja syrjäytyi työelämästä. Tuli avioero, ja rahat loppuivat.

Nyt Viitala kirjoittaa esimerkiksi Ylelle kolumneja, joissa tittelinä on ”syrjäytynyt kirjoittelija” tai ”syrjäytynyt mutta kovaääninen”

– Tällaiselle huutelijalle on tilausta. Jostain syystä keskiluokka pitää siitä, että sitä tökitään sopivista kohdista.

Vastasyntynyt saa arvokkaan lahjan

Annetaan Viitalan selittää, miten hän näkee suomalaisen yhteiskunnan: Luokkia on oikeastaan vain kaksi. On suuri keskiluokka, joka määrittää elämisen normit ja kunnon kansalaisen kriteerit.

Keskiluokan ulkopuolelle jää sekalainen sakki pienituloisia, pätkätyöläisiä, työttömiä ja muita osattomia, joista osa on menettänyt sekä toivonsa että terveytensä.

Heitä yhdistää ulkopuolisuuden tunne.

Keskiluokkaan syntyvä lapsi kannetaan ulos synnytyssairaalasta mukanaan luottamus yhteiskuntaan. Ja sitten ovat ne, joiden luottamus on murentunut jo edellisessä sukupolvessa.

Toinen uskoo tieteeseen ja instituutioihin, toinen ei oikein enää tiedä, mihin uskoa.

– Esimerkiksi äänestäminen on vahvasti keskiluokan harrastus. Mitä paremmat tulot, sitä varmemmin ihminen äänestää, Auli Viitala sanoo.

Moni tutkija ajattelee, että kuplien eritytyminen on todellinen uhka demokratialle.

Viitala puhuu ja kirjoittaa erityisesti keskiluokalle, koska sen kieltä hän osaa. Tuoreessa esseekirjassaan Elämäni kansalaisena hän patistaa keskiluokkaan kuuluvia pohtimaan, miten on asemaansa päätynyt (todennäköisesti syntymässä) ja mitä siitä seuraa (valtava etumatka muihin ja itsestäänselvänä pidettyjä etuoikeuksia).

– Harva ymmärtää omaa luokkaansa ja taustansa vaikutusta ennen kuin tapahtuu joku nyrjähdys. Minulla se oli sairastuminen, Viitala sanoo.

Tytär sai nimen kemian luokan seinältä

Seuraavaksi on puhuttava lottovoitosta.

Viitalan vanhemmat olivat ammatiltaan matemaattisten aineiden opettajia. Kun perheen esikoinen syntyi, hänelle keksittiin nimi alkuainetaulukosta: kulta eli Au ja litium eli Li. Au-Li.

Tulojensa puolesta vanhemmat ylsivät keskiluokan alalaitaan, mutta edustivat muuten sen ydintä: porukkaa, joka uskoo sivistykseen, tieteeseen ja lukemiseen.

Perhe asui Haukivuorella, kun Auli oli 4–9-vuotias. Niihin ikävuosiin muisti yltää aikuisena. Silloin syntyvät ajattelun perusrakenteet ja käsitys siitä, mikä maailma on.

Viitala näkee yhä usein unia Haukivuorelta. Lukiessaan romaaneja hän kuvittelee tapahtumat Haukivuoren kotiin tai mummolaan.

Koti oli puutalossa, jossa oli kaksi opettajille tarkoitettua asuntoa ja kunnankirjasto. Se on se lottovoitto.

Kirjastossa Viitala oppi lukemaan ja kotona vanhemmat eivät koskaan kyllästyneet selittämään maailmaa Aulille.

Katso videolta lapsuusmuisto hetkestä, joka vaikutti pysyvästi Viitalan maailmankuvaan:

– Kuulun niihin, joille on luettu iltasadut. Olen saanut ilmaiseksi sellaisen luku- ja kirjoitustaidon, josta on apua, vaikka olisi syrjäytynyt, Viitala sanoo

Hän nimittäin osaa puhua virkamiestä. Kymmenen viime vuoden aikana Viitala on joutunut hakemaan monia erilaisia tukia tullakseen toimeen. Hän osaa ottaa selvää Kela-kielestä ja perustella hakemuksensa järjestelmällisesti.

Sosiaalitoimen luukulla on ihmetelty asiakasta, joka alkaa puhua ”periaatteista”. Sellainen kuuluu luentosaleihin eikä leipäjonoihin.

”Osallisuus” paljastaa hienostelijan

Erityisesti tämän asian Auli Viitala on oppinut tipahtaessaan luokkien väliin: luokka näkyy aivan kaikkialla arjessa kielenkäytöstä lasten kasvatukseen.

Viitala asuu pääkaupunkiseudulla vuokralla taloyhtiössä, johon asukkaat on valittu asunnon tarpeen ja tulotason perusteella.

Kun taloyhtiön kokouksessa puhutaan illanvietosta kerhohuoneella, Viitalan suusta saattaa lipsahtaa ”yhteisöllisyys” tai ”osallisuus”. Keskiluokkainen hienostelija on paljastunut.

Ja silloinkin, kun Viitalalta pääsee lempikirosana ”vittu”, se ei ole hänen tapauksessaan alatyyliä. Keskiluokkaisena hän pystyy perustelemaan kiroilunsa kielen rikkaudella ja vittu-sanan feministisellä voimalla.

Viitala on perinyt käsitteellisen ajattelun ja lukemisen taidot jo useammassa polvessa. Myös hänen mummonsa oli opettaja. Tausta näkyy omassa vanhemmuudessa.

– Kasvatustavoitteissani on sellaisia juttuja kuten kriittinen ajattelu. Se on tutkimusten mukaan nimenomaan koulutettujen vanhempien vaalima arvo, Viitala sanoo.

Hän uskoo peruskouluun, jonka tärkein tehtävä on tasoittaa taustasta johtuvia eroja. Tutkimus osoittaa, että se on aiempaa hankalampaa, koska yhteiskunnallinen eriarvoisuus hiipii koulujärjestelmään. Koulut eriarvoistuvat, koska kaupunkien hyvä- ja huono-osaiset ihmiset eivät enää asu samoissa naapurustoissa.

Onko koulun tehtävä siis vetää mahdollisimman moni osaksi keskiluokkaa?

– Se onkin vaikea kysymys. Jonkunhan täällä pitää tehdä työtkin: koota junat, syöttää vanhukset tai täyttää hyllyjä.

– Mutta kyllä koulun pitäisi taata mahdollisuuksien tasa-arvo kaikille.

Joogaretriitissä tunnustetaan etuoikeuksia

Vaikka keskiluokkaisuus tarkoittaa henkisiä resursseja, sitä ei voi erottaa rahasta. Miltä pulskantyytyväinen keskiluokka näyttää ulkopuolelta? Annetaan Viitalan kertoa omin sanoin.

Talvella keskiluokka puhuu pitopohjasuksista (500 €) ja koko perheen laskettelulomasta (2 000 €). Keskiluokka rupattelee siitä, miten auto (8 000–80 000 €) piti kaivaa aamulla lumesta ja miten vähän jää omaa aikaa, kun esikoinen pitää kyyditä (autolla, 8 000–80 000 €) luistelutreeneihin (10 000 €/v) ja kuopus korikseen (5 000 €/v).

Viitalan mielestä keskiluokka puhuu hämmentävän paljon kuluttamisesta.

– Ihmiset, joilla olisi kaikki resurssit tehdä tiedettä ja taidetta ja muuttaa maailmaa.

Keskiluokka liittää ihmisarvon tilipussiin. Kulutusvalinnoilla osoitetaan oma erinomaisuus suhteessa muihin. Sitä on keskiluokan ”hyvä maku”.

– Siinä vaiheessa, kun tuote on Tuurin kyläkaupan valikoimissa, sen arvo keskiluokan silmissä on mennyttä.

Omien etuoikeuksien tunnustaminen on keskiluokan uusin mantra. Tiedostava osa keskiluokasta toistaa sitä hätäpäissään jokaisessa Instagram-päivityksessä ravintolaillalliselta tai joogaretriitistä.

– Se on tärkeää, mutta valitettavasti pelkkä syntien tunnustaminen ei riitä. Pitäisi tehdä jotakin erojen tasoittamiseksi, Viitala sanoo.

Pikkuveli teki isosiskosta valistajan

5-vuotiaana Auli Viitalasta tuli isosisko. Kotona Haukivuorella Auli pusutteli Antti-vauvan melkein puhki, pikkuveli oli niin ihana.

Seuraavina vuosina Viitala tottui keskusteluihin hiekkalaatikolla. Niissä hän toisti sen, mitä oli vanhemmiltaan oppinut: Antti on erilainen, koska hänellä on jokaisessa solussaan 47 kromosomia. Aulilla, äidillä, isällä ja valtaosalla muista ihmisistä kromosomeja on 46.

Yhden ylimääräisen kromosomin takia Antti-veli puhuu vain muutaman sanan ja käyttää vaippoja, vaikka on iso poika.

Viitalasta ei tullut vanhempiensa tavoin opettajaa. Mutta pikkuveljen ansiosta hänestä tuli hiekkalaatikkovalistaja. Se rooli on pysynyt.

Kolmekymppisenä Viitala istui jälleen hiekkalaatikolla. Kerta toisensa jälkeen hän selvitti perhemalliaan ulkopuolisille:

”Kyllä, minä ja vaimoni olemme näiden lasten vanhempia.”

”Ei, näillä lapsilla ei ole äitiä ja isää, vaan kaksi äitiä.”

Viime vuodet Viitala on valistanut erilaisilla keskiluokan hiekkalaatikoilla: kolumnipalstoilla ja seminaareissa. Nyt aiheena ovat köyhyys ja eriarvoisuus.

– Vähemmistöstressistä ei puhuta syyttä. Valistaminen on kovaa hommaa, Viitala sanoo.

Pääseekö keskiluokan kyytiin enää mukaan?

Tipahtaminen keskiluokasta tukiviidakkoon on horjuttanut hänen omaa uskoaan yhteiskuntaan.

– Sairaan ja köyhän energia menee toimeentulon haalimiseen. Järjestelmä ei edistä toipumista vaan estää sitä.

Tällä hetkellä Viitala on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä eli kuntoutustuella. Se on antanut viimein rauhan toipua ja palata siihen, minkä Viitala osaa parhaiten: ajatella ja kirjoittaa.

Eläkepäätös on voimassa vuoden loppuun saakka. Sen jälkeen toimeentulo on taas auki. Hänen sairautensa on krooninen.

– En yllä enää varteenotettavan keskiluokkaisen kansalaisen kriteereihin, Viitala sanoo.

Mutta muuten elämässä on käynyt tuuri. On maailman paras ex-vaimo, maailman parhaat lapset ja maailman paras miesystävä.

– Tärkeimpiä asioita ei saa rahalla, Viitala sanoo, katsoo merkitsevästi ja nauraa.

– Voiko olla keskiluokkaisempaa lausahdusta?

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun. Keskustelu on auki 13.2. klo 23:een asti.