Voisinpa sanoa, että hyvää kuuluu, kiitos kysymästä!
Nyt on kuitenkin niin, että hartiani tekevät elämästäni helvettiä. Ne ovat jumissa ja kipeät, erityisesti oikea. Se häiritsee sekä kuntosaliharjoitteluani että kouluratsastusharrastustani, eikä se sympatia, jota kivuista valittamalla saa, riitä millään kompensoimaan vaivan arkista rasittavuutta.
Tähän asti olen ajatellut, että syynä kireyteen ovat ne kuusi tai kuusitoista tuntia jotka vietän päivittäin erilaisten näyttöjen ääressä. Olen erehtynyt.
Männäviikolla rentouduin isommalla näytöllä vietetyn raskaan työpäivän jälkeen katsomalla hieman pienemmältä näytöltä algoritmin ehdottamia videoita. Yhdessä tuntematon joogahousuihminen kertoi selväsanaisesti, että selitys jumissa oleville hartioilleni ja alaselälleni on sinne varastoitunut trauma.
Olin tiedosta tietenkin huojentunut. Vihdoin oudot oireet saivat selityksen.
Tuntui lohdulliselta, ettei minun tarvitse muuttaa elintapojani, vaan voin edelleen tekstailla ja pelata lasten rallipeliä viidestä viideentoista tuntia vuorokaudessa. Oli myös helpottavaa tietää, etten ole yksin.
Viime aikoina myös erinäiset somevaikuttajat ja toimittajiksi ifentifioituvat somevaikuttajat ovat löytäneet traumoja takamuksistaan. Olen algoritmin ansiosta nähnyt myös, miltä näyttää, kun trauma release exercise saa trauman poistumaan kehosta. Aikamoiselta!
Uskomuksiin perustuva höpötys on pahimmillaan vaarallista.
Mielenterveysbisnes on tunkeutunut tavanomaisen terveysbisneksen perässä sosiaaliseen mediaan, erityisesti Instagramiin ja Tiktokiin. Siinä voi halutessaan nähdä myönteisiä ulottuvuuksia. Mielenterveysongelmiin liittyvät stigmat hälvenevät, kun asioista puhutaan jne, ja tieto niistä lisääntyy.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt tiedon laatu.
Somessa päivystävät oikeat lääkärit tekevät tärkeää työtä esimerkiksi väärien uskomusten kumoamiseksi ja kansan valistamiseksi, enkä minä heidän ammattitaitoaan epäilekään. Mutta miten joku random Tiktok-ihminen edes kehtaa väittää, että minun luonteenpiirteeni ovat seurausta lapsuuden laiminlyönneistä? Tai että olen autismin kirjolla, koska tykkään katsoa samoja sarjoja uudelleen?
Näyttääkin siltä, että jokainen mielenterveyden ilmiö pääsee vuorollaan kaupallistamisen kohteeksi.
Traumojen hoitamiseen tarjotaan nyt *Tension, Stress and Trauma Release -*harjoituksia, joissa traumojen väitetään poistuvan kehosta toistamalla jotakin liikettä. Teorialle ei ole opinnäytetöitä kummoisempaa tieteellistä näyttöä, vaan kyse on uskomushoidosta. Paras ymmärrys traumojen hoitamisesta on traumapsykoterapeuteilla. Uskomuksiin perustuva höpötys on pahimmillaan vaarallista.
Mutta suosio validoi humpuukin. Nykyihminen on taipuvainen ajattelemaan, että selitys maanantain keskittymisvaikeuksille on keskittymishäiriö eikä se, että ruutuaikasi kasvoi viime viikolla 64 prosenttia ja oli keskimäärin 6 tuntia ja 37 minuuttia päivässä.
Tätä itsediagnosointia on viime aikoina käsitelty esimerkiksi Ylioppilaslehdessä, Ylellä ja Helsingin Sanomissa, eikä siihen ole nyt syytä sen syvällisemmin perehtyä. Joitakin some auttaa hakemaan apua pitkään vaivanneisiin ongelmiin, ja se on tietysti hieno asia, mutta joillakin on vaikeuksia muistaa, että diagnoosien tekeminen kuuluu lääkärille eikä tiktokkeja katsoneelle kokemusasiantuntijalle.
Aina on joku, joka hyötyy toisen huonosta olosta.
Samoin helposti unohtuu sekin, että harva tarjoaa neuvojaan hyvää hyvyyttään vaan hyötyäkseen. Aina on joku, joka hyötyy toisen huonosta olosta.
Hierojani on ehdottomasti sitä mieltä, että tehokkain hoito hartioihini olisi säännöllinen hieronta. Kuntosaliyrittäjä tarjoaa ratkaisuksi kuntosaliohjelmaa ja ylitöiden tekemiseen kyllästyneet läheiset koti-iltoja ja rentoutumista. Twerkkausammattilainen Tinze on puolestaan lehtitietojen mukaan havainnut, että traumat poistuvat kehosta… twerkkaamalla.
Somen mielenterveyshäiriöhöpötyksestä ongelmallista ja inhottavaa tekee myös ongelmien romantisoiminen.
Somevaikuttajat saavat traumat kuulostamaan vaivalloisen sijaan vähän seksikkäiltä. Traumatisoituneella ihmisellä on salaisuuksia, silkkiaamutakki ja hämärä menneisyys, joka tekee hänestä haavoittuvan ja kiehtovan.
Onhan se kiinnostavampi selitys tunkkaiseen oloon kuin se, että istut liikaa koneella ja vanhenet. Jälkimmäiseen ei pakaroiden hölskyttelykään auta.
Tuija Siltamäki
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, jonka kolumnit ja asenneongelmat ovat varmaankin oire varhaislapsuuden vaikeista kokemuksista.
Kolumnista voi keskustella 10.2. klo 23.00 saakka.