Kun Margareta Ådjers-Laakso aloitti työnsä hätäkeskuspäivystäjänä 40 vuotta sitten, mielenterveyteen liittyviä puheluita oli yksi vuodessa. Nyt niitä on yhden vuoron aikana kymmeniä.
– Puhelut ovat muuttuneet 2000–luvulla rankemmiksi: lääkkeiden yliannostuksia, hirttäytymisiä, ampumisia, Ådjers-Laakso kuvailee soittojen kirjoa.
Mielenterveyspuheluiden määrä on kasvanut Suomessa rajusti viimeisen kuuden vuoden aikana. Viime vuonna hätäkeskus vastaanotti niitä yli 53 000. Se tarkoittaa karkeasti 145 mielenterveyspuhelua päivässä.
Usein hätäpuhelut ovat tiiviitä, muutaman minuutin mittaisia. Mielenterveyspuhelut voivat kestää puolesta tunnista tuntiin.
Toisinaan hätäkeskuspäivystäjä ohjaa soittajan suoraan mielenterveyspalvelujen piiriin tai lähettää paikalle ensihoidon.
Toisinaan tilanne on akuutti. Itsetuhoinen muistisairas, ahdistunut yksinäinen tai psykoottinen henkilö ei näe muita vaihtoehtoja kuin elämänsä päättämisen. Kädessä voi olla jo teräase, varpaat katon reunalla.
Tällöin päivystäjän pitää kuunnella aktiivisesti soittajaa ja hälyttää samanaikaisesti apua, eli ensihoidon lisäksi poliisi. Itsetuhoisen puheesta on aistittava jokin tarttumapinta, jonka avulla yhteys säilyy auki siihen asti, kunnes apu ehtii perille.
– Tehtävä voi muuttua äkisti toisenlaiseksi. On pysyttävä itse rauhallisena ja oltava koko ajan valppaana, Ådjers-Laakso painottaa.
”Joskus tuntuu, että olemme laastari isoon verenvuotoon”
Kuuntelijan lahjoja vaaditaan myös mielenterveystehtävälle lähtevältä ensihoitajalta.
– Oma persoona on laitettava peliin ja eläydyttävä asiakkaan elämäntilanteeseen, sanoo 14 vuotta Pirkanmaalla ensihoitajana työskennellyt Henri Backman.
Viime vuonna Pirkanmaan ensihoito sai hätäkeskukselta lähes 5 000 mielenterveystehtävää. Niille on lokakuusta alkaen lähtenyt erillinen mielenterveysambulanssi. Se ei korvaa mielenterveyspalveluiden toimintaa, vaan vähentää osaltaan päivystyksen ruuhkaa ja tukee potilaan pääsyä palveluiden piiriin.
– Meidän yksiköllä ei ole kiire. Etsimme rauhassa ratkaisuja pahan olon helpottamiseksi, Backman painottaa.
Syitä mielenterveyspuheluiden kasvulle ovat esimerkiksi koronan tuoma yksinäisyys, stressaava maailmantilanne, aiempaa matalampi kynnys hakea apua ja mielenterveyspalveluiden ruuhkautuminen.
Riittämättömyyttä Backman tuntee kuullessaan, ettei itsetuhoinen ole päässyt pitkien jonojen vuoksi hoitoon, vaikka haluaisi tai niin on edelliskäynnillä yhdessä suunniteltu.
– Joskus tuntuu, että olemme vain laastari isoon verenvuotoon. Ei ole ihmisarvoista antaa mielenterveysongelmien kanssa kamppailevan odottaa hoitoon kolmea kuukautta.
Avoimet kysymykset jäävät kummittelemaan
Kun Ådjers-Laakso aloitti työnsä hätäkeskuksessa 80-luvulla, hänellä oli edessään vain kynää ja paperia, kysymykset soittajalle mietittiin itse. Kenenkään puhutukseen ei ole yksioikoista mallia, vaikka nykyinen tietojärjestelmä Erica helpottaakin tehtäviä esittämällä hätäkeskuspuheluun liittyviä kysymyksiä vaihe vaiheelta.
Erica ei anna päivystäjille kuitenkaan hengähdystaukoa. Edellisen puhelun synkästä mielenmaisemasta on vedettävä itsensä rivakasti ylös, sillä uusi puhelu voi avautua kuulokkeisiin kolmen sekunnin kuluttua. Osa päivystäjistä kokee puheluiden määrän ja rivakan vastaustahdin kuormittavana.
Rankan puhelun jälkeen kädet saa kuitenkin aina nostaa pystyyn tauon merkiksi.
– Esimieskin voi sanoa, että nyt käydään tilanne läpi. Monta kertaa sitä haluaa olla vahvempi kuin mitä on, Ådjers-Laakso hymähtää.
Hätäkeskuspäivystäjät eivät ole tietoturvasyistä voineet enää hetkeen katsoa, miten tilanne kohteessa päättyi. Kun apu on hälytetty, tehtävä on suljettava.
Avoimet kysymykset voivat jäädä kummittelemaan: löydettiinkö kadonnut itsetuhoinen, kuljetettiinko soittaja junaradalta sairaalaan?
Margareta Ådjers-Laakson mukaan tehtävän päättymisen katsominen olisi palautumisen lisäksi tärkeää ammatillisen kehityksen kannalta.
– Se on palaute siitä, miten hyvin tai huonosti olen kyennyt keräämään tietoa tehtävästä, jonne toisen viranomaisen lähetän. Että henkilö linjan toisessa päässä puhuu totta.
Ensihoitajilla sen sijaan on oikeus katsoa, mitä yksittäiselle potilaalle kuuluu hoidon laadun arvioimiseksi. Henri Backmanista se on oppimisen takia tärkeää.
– Osan potilaista kotona käydään useasti. Päivitettyä tietoa kotioloista ja aiemmista hoitomuodoista on merkittävää sanoittaa kokonaisuuden kannalta. Se tuo varmuutta ja turvaa työhön.
Palautumiseen kiinnitetään nyt huomiota
Hätäkeskuspäivystäjälle elämän raadollisuus kantautuu korviin kuolonkorinana, lyöntien tai puukon iskuina. Ensihoitaja todistaa saman silmin.
Kuormittuneiden työntekijöiden palautumiseen on kiinnitetty viime vuosina huomiota niin hätäkeskuksessa kuin ensihoidossa.
Avun pyytämisen kulttuurille on raivattu tilaa, ja siihen kannustetaan jo opintojen aikana. Pitkittyneen stressin kertymistä torjutaan työpaikoilla muun muassa säännöllisillä purkukeskusteluilla ja työterveyspsykologin palveluilla. Työntekijät voivat osallistua myös post-traumatyöpajaan.
– Jos mielenterveystehtäviin kokee tarvitsevansa apua, työnantaja järjestää lisäkoulutusta, Ådjers-Laakso kertoo.
Pirkanmaan ensihoitajat ovat saaneet koulutusta kasvaneen väkivallan ja sen uhan kohtaamiseen. Psykiatrisen ensihoidon 13 työntekijälle järjestetään erikseen työnohjausta.
– Työnohjauksen pitäisi tosin olla säännöllistä kaikille rankkaa ensihoitotyötä tekeville, Backman korostaa.
Sekä Ådjers-Laakson että Backmanin palautumisruutinit ovat hioutuneet kokemuksen myötä. Vapaa-ajalla keskeisessä roolissa ovat urheilu, perhe ja ystävät.
Molemmat ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että työssäjaksamisen kannalta on tärkeää, että keikat herättävät tunteita.
– Tunteet kuuluvat työhön. Huolestuttavinta olisi, jos mikään ei tuntuisi miltään, Backman sanoo.
Juttuun on haastateltu myös Pirkanmaan hyvinvointialueen ensihoitopalveluiden päällikköä Anssi Aunolaa ja Hätäkeskusammatilaisten liiton viestintävastaavaa, ylipäivystäjä Patrick Tiaista.
Voit kommentoida aihetta perjantaihin 17. helmikuuta kello 23 saakka.