Suomalaisen kamariooppera -organisaation tuore scifi-ooppera Ihmisen jälkeen käsittelee nimensä mukaisesti aikaa, jossa ihmiskunta on kadonnut Maa-planeetalta. Oudot tulevaisuuden olennot kiinnostuvat sukupuuttoon kuolleesta lajista ja ryhtyvät samalla herättämään homo sapiensia henkiin geenien ja meemien avulla.
Ei-ihmismäisten olioiden tavoitteena on tutkia ja saada tietoa siitä, millainen laji maapallolla on joskus tallustellut.
– Vaikka kyse on ajatusleikistä, tämä voisi olla täyttä tottakin. Ihminen tulee katoamaan tältä planeetalta ja meidän on syytä katsoa peiliin. Peilinä taas toimivat nämä ihmisen jälkeiset olennot, jotka tässä oopperassa tarjoavat keinon yrittää kuvitella, miltä ihminen näyttäisi vieraiden silmien kautta katsottuna, oopperan ohjaaja Teemu Mäki toteaa.
Tekoälyllä on kuulas lauluääni
Koska Ihmisen jälkeen on tieteisooppera, siinä leikitellään myös uudella teknologialla: yksi oopperan laulusolisteista on nimittäin kuulasääninen tekoäly.
– Tämän oopperan kohdalla olen varmaankin vasta raapaissut pintaa: sävellystyössä tekoälyä voisi ajatella valjastavansa vaikka mihin. Se voisi esimerkiksi laskea prosesseja, tekstuureja tai äänenvärejä, säveltäjä Max Savikangas toteaa.
Tällä kerralla kone on saatu laulamaan siten, että se kuulostaa ihmiseltä.
– Ilman tekoälyä tämä ei olisi ollut mahdollista. Koska ooppera sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan, jossa koneet edustavat korkeaa teknologiaa, olisi ollut tahattoman koomista, jos lopputulos olisi ollut robottisoundia. Tässä yhteydessä koneen on täytynyt kuulostaa ihmiseltä, Savikangas jatkaa.
Ihmismäinen konelaulu syntyi tässä tapauksessa Yamahan Vocaloid 6 -laulusyntetisaattorin avulla ja Savikankaan mielestä varsin helposti.
– Sävelsin lauluosuuden tavanomaisesti haluamallani tekstillä, jonka jälkeen syötin nämä palaset ohjelmaan. Sitten liipaisin samplekirjasta mukaan elementtejä partituuriin tekemieni merkintöjen mukaisesti.
Varsinaista säveltämistä Savikangas ei tekoälylle halua luovuttaa, mutta muutoin hän haluaa hyödyntää sitä jatkossakin.
– Jos tekoäly tekisi työn puolestani, en olisi enää säveltäjä, vaan jonkinlainen operaattori. Tekoälyä voisi käyttää renkinä vaikkapa projektissa, jossa kirjoittaisin 500-äänisen fuugan.
Tekoäly rakentaa rakkauden algoritmeja
Tällä hetkellä tekoäly suorastaan trendaa kotimaisella taidekentällä. Sen avulla sävelletään biisejä ja moni taiteilija on kokeillut digitaalisen taiteen tekemistä Midjourney-ohjelmalla.
Kansallismuseossa tekoäly on viimeistellyt Akseli Gallen-Kallelan keskeneräisen Väinämöisen soitto -maalauksen (1892). Lopputuloksen voi katsoa tältä videolta.
Ihmisen jälkeen -oopperan ohella tekoäly on löytänyt tiensä Åbo Svenska Teateriin, jonka 2400-luvulle sijoittuvassa [LOVELACE]-näytelmässä tekoäly kuuluu jokaisen arkeen.
Myös Espoon kaupunginteatterin Rakkaussimulaatio EVE leikittelee tekoälyllä. Siinä liikutaan metaversumissa, sukelletaan Kvanttimereen ja elämänlaatua parannetaan rakkausalgoritmien avulla. Simulaation päähenkilöihin kuuluvan Evelin Jalonen-Hiranon tavoitteena on ollut sellaisen tekoälyelämän rakentaminen, joka ymmärtäisi ihmistä myös tunnetasolla. Pohjimmiltaan kyse olisi siis empaattisesta tekoälystä.
– Empatiahan tarkoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Tekoälyllä on pitkä matka sen ymmärtämiseen, mitä ihminen tai ihmisyys on. Tekoäly pystyy kylläkin luomaan kuvia ja tunnistamaan, mitä kuvissa on, mutta ihmisyys sinänsä ei pelkisty pelkkään kuvaan, Rakkaussimulaatio EVEn käsikirjoittaja ja VR-ohjaaja Eero Tiainen toteaa.
Tiainen tarjoaa myös yllättävän näkökulman tekoälyn (mahdolliseen) empatiaan:
– Tekoälyllä menee varmaankin pitkä aika imitoida empatiaa, mutta toisaalta se voi tehdä sen puhtaammin kuin ihminen, jolta löytyy taustalta kaikenlaisia vaikuttimia. Tekoälyllä taas on olemassa pelkästään se, mikä sille annetaan pohjakoodissa.
Virtuaalitodellisuudessa koettavassa Rakkaussimulaatio EVEssä ei varsinaisesti ole hyödynnetty tekoälyä teknologissa mielessä, mutta siitä löytyy muun muassa tekoälyn avulla luotu kuvitteellinen hahmo.
– Tällä hetkellä tekoäly on lyönyt hyvin läpi grafiikassa, mutta luulen, että tekoäly tavoittaa vähitellen kaikki taiteen lajit. Luova henkilö antaa tekoälylle ohjeita ja kehyksen, jonka sisällä tekoäly tuottaa jotakin uutta, Eero Tiainen sanoo.
Tekoäly vertautuu animaatioelokuvien mullistukseen
Ihmisen jälkeen -oopperassa laulaa siis kone, mutta siinä on hyödynnetty tekoälyä muullakin tavalla. Jossakin vaiheessa videoscreenillä näkyy hahmo, joka vanhenee suorastaan silmissä.
Ohjaaja Teemu Mäki antoi videosoftalle komennon, ja tekoäly rakensi viisiminuttisen videoklipin, joka alkaa esiintyjän lapsuudesta ja näyttää tämän lopuksi vanhuksena. Koko ikääntymisprosessin aitous hämmentää.
– Tässä yhteydessä on kätevää, että kone pystyy tekemään tuollaisen videon. Kyse on yhteistyöstä, mutta tekoäly ei ainakaan tietoisella tasolla osallistu päätöksentekoon: minä arvioin, onko lopputulos mistään kotoisin ja haluanko kyseistä videota edes käyttää.
Mäki muistuttaa, että koko tekoälyn käsite on jossakin määrin harhaanjohtava: kyse ei ole ihmisen ulkopuolisesta älystä vaan ohjelmistosta, joille annetaan tehtäviä ja jotka se toteuttaa. Silti tälläkin hetkellä käydään keskustelua siitä, tekeekö tekoäly taiteilijat tarpeettomiksi.
Mäki vertaa nykyistä tekoälybuumia animaatioelokuvissa tapahtuneeseen mullistukseen: aiemmin jokainen ruutu piirrettiin ja maalattiin käsin. Sitten tulivat Pixar ja tietokoneanimaatiot. Toimenkuvat muuttuivat, eivätkö työt välttämättä vähentyneet.
– Luulen, että kaikessa taiteessa käy samalla tavalla: taiteellisen työn määrä ei välttämättä vähene, mutta se millaista kompetenssia tarvitaan ja mitä leluilla halutaan tehdä, tulee muuttumaan.