Incel on termi, jolla viitataan vastentahtoisesti ilman seksiä eläviin miehiin, jotka usein myös vihaavat naisia. Ei mikään leppoinen titteli kannettavaksi, mutta historian ja yhteiskuntaopin opettaja Juho Mäkinen myöntää siitä huolimatta olevansa entinen incel.
Lahtelainen 27-vuotias Mäkinen nähdään Sean Ricksin vieraana illan Yle Perjantaissa jaksossa Pahoinvointivaltio. Jakso aloittaa Perjantain neliosaisen vaalilähetysten sarjan, jossa uppoudutaan eduskuntavaalien tärkeimpiin yhteiskunnallisiin teemoihin.
Mäkinen toivoo, että incel-miehet tunnustettaisiin syrjäytyneiksi. Näin he voisivat saada yhteiskunnan apua.
– Mielestäni kaikki paha kirjoittelu, oli se mistä tahansa aiheesta, huokuu jostakin. Olisi hyvä tutkia, mistä se johtuu. Miksi on olemassa yksilöitä, jotka kirjoittelevat yksin kotonaan nettiin mitä sattuu ja todella karkealla kielenkäytöllä?
Päädyin keskustelupalstoille hakemaan seuraa ja vertaistukea. Olin hyvin yksinäinen.
Juho Mäkinen
Parikymppisenä Mäkinenkin kirjoitteli, muun muassa anonyymille keskustelupalstalle Ylilaudalle. Hän vastusti feminismiä ja uskoi, että naiset olivat ottaneet jo ylivallan suhteessa miehiin.
Kaikki kumpusi ensimmäisestä parisuhteesta, jossa Mäkinen tuli jätetyksi ja petetyksi vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.
– Se oli kova kolaus itsetunnolle. Päivät menivät pelatessa, ja unirytmi kääntyi päälaelleen. Päädyin keskustelupalstoille hakemaan seuraa ja vertaistukea. Olin hyvin yksinäinen.
Kun yksilö on eristäytynyt yhteiskunnasta, hän elää oman sosiaalisen median kuplassa eikä näe mitään vaihtoehtoista näkökulmaa omille ajatuksilleen. Kuplissa muhii myös ääripään ajattelijoita, jotka radikalisoivat pehmeämmin ajattelevia tulokkaita.
– Sosiaalinen media on luotu siten, että se ruokkii yksilön radikaaleja ajatuksia, se on sellainen kaikukammio. Niin minullekin kävi, Mäkinen sanoo Ricksille.
“Työelämään pääseminen on vaikeaa”
Mäkisen tuntuma on, että yhteiskunta mahdollistaa yksilön syrjäytymisen. Jos koulu sujuu ja työelämän kanssa käy säkä, kaikki menee hyvin, mutta elämän taitekohdissa yksilö jää helposti myös yksin, vaikka lahjoja olisikin.
– Nuoret eivät pääse koulusta eteenpäin, se ei ehkä edes kiinnosta. Jos siitä pääseekin läpi, niin työelämään pääseminen on vaikeaa, Mäkinen miettii.
Mäkisen syrjäytymiskierteen katkaisi lopulta elämän ensimmäinen kesätyöpaikka 21-vuotiaana. Sitä ennen hän joutui kirjoittamaan “järkyttävän määrän työhakemuksia”, mikä oli masentavaa, mutta lopulta tärppäsi ja ovet työelämään hiljalleen aukesivat.
Työelämä loi arkisia sosiaalisia kontakteja – myös naisiin. Kesätöissä Mäkinen ystävystyi naiskollegan kanssa.
– Työelämä ja koulu ovat tärkeimmät paikat luoda arkisia sosiaalisia kontakteja. Jos niitä ei ole, erkanee yhteiskunnasta ja alkaa tulla vihamielisiä ajatuksia yhteiskuntaa kohtaan.
– Syrjäytyminen oli sinänsä minun oma vikani, koska en hakenut minkäänlaista apua. Toisaalta se voisi olla myös yhteiskunnan vika, koska kukaan ei ohjannut minua apuun. Tuntuu myös, että vaikka olisin hakenut apua, en olisi sitä saanut, Mäkinen toteaa.
Onko yksinäisyys yksilön vai yhteiskunnan vastuulla? Entä pitäisikö yhteiskunnan tukea vähävaraisten lasten harrastuksia? Käy vastaamassa Perjantain vaalisarjan yleisökyselyyn tästä. Perjantai julkaisee kyselyn tulokset Facebookissa ja Instagramissa ensi keskiviikkona 15.3., jolloin kysely sulkeutuu.
Somevideot saattavat lisätä väkivaltaista käytöstä
Illan Perjantai-dokkarissa Katujen kasvatit kuullaan 15-vuotiaan Villen, 16-vuotiaan Miken ja 17-vuotiaan Laurin tarinat.
He tuntevat hyvin nuorten väkivaltaisen katukulttuurin. Muutamassa vuodessa nuorten maailma on muuttunut.
– Olen törmännyt tapauksiin, joissa ihan ilosta mennään hakkaamaan ja nolataan se toinen. Keksitään jotain juoruja siitä ihmisestä. Olen nähnyt, kun lähtee lippiksiä, vaatteita, vöitä. Pahimmillaan uhri joutuu kävelemään kotiin ilman vaatteita, Ville kertoo.
Ryöstöille on tyypillistä, että ne videoidaan, ja videot jaetaan sosiaalisessa mediassa. Villen mukaan kyseessä on nopeasti leviävä trendi, johon kuuluu väkivallan ja ”gangsterielämän” ihannointi.
– Ei se ole vanhempien syytä, eikä johdu pelkästään korona-ajan ahdistuksesta, hän vakuuttaa Perjantai-dokkarissa.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on huolissaan väkivallan kuvaamisesta sosiaaliseen mediaan.
– Kansainvälisissä tutkimuksissa on ajateltu, että se saattaa jollain tavalla katalysoida väkivaltaa. Se on palkitsevaa, jos saa huomiota teoilleen, hyvässä ja pahassa, Pekkarinen sanoo Sean Ricksille.
– Nuoret kuluttavat paljon väkivaltaista kuvastoa. He turtuvat, ja somessa väkivaltaiselle sisällölle ei ole ikärajoja. Se madaltaa nuorten kynnystä väkivallan käyttöön.
Yle Perjantai: Pahoinvointivaltio perjantaina 10.3. klo 21.05 Yle TV1:llä ja Areenassa:
Onko yksinäisyys yksilön vai yhteiskunnan vastuulla? Entä pitäisikö yhteiskunnan tukea vähävaraisten lasten harrastuksia? Käy vastaamassa Perjantain vaalisarjan yleisökyselyyn tästä. Perjantai julkaisee kyselyn tulokset somekanavissaan ensi keskiviikkona 15.3., jolloin kysely sulkeutuu.