Helsingissä asuva, Yhdysvalloista kotoisin oleva John on ollut seitsemän vuotta osallisena vaikeassa huoltajuuskiistassa.
Johnin Suomessa asuva ex-puoliso on kohdistanut häneen fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja pyrkinyt monin tavoin aiheuttamaan ongelmia Johnin ja hänen poikansa väleihin.
Tällaista toimintaa kutsutaan vieraannuttamiseksi.
Vieraannuttamisessa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan esimerkiksi estämällä tapaamisia tai yhteydenpitoa, tekemällä perättömiä lastensuojelu- tai rikosilmoituksia tai levittämällä lapselle valheellisia tietoja toisen vanhemman tekemisistä tai taustoista.
Johnin tapauksessa likipitäen kaikki keinot ovat olleet käytössä. Huoltajuuskiistaa on käsitelty neljä kertaa käräjäoikeudessa ja kaksi kertaa hovioikeudessa.
Oikeus on määrännyt Johnin lapsensa ensisijaiseksi huoltajaksi ja tunnistanut tapauksessa vieraannuttamisen piirteitä, mutta tämä ei käytännössä riitä, sillä ex-puolison keinovalikoima ulottuu pitkälle oikeuspäätösten ulkopuolelle.
Yle on varmistanut Johnin kertomuksen totuudenmukaisuuden siltä osin kuin se on mahdollista muun muassa oikeudenkäyntiasiakirjojen avulla.
John ei ole yksin: esimerkiksi Yhdysvalloissa vieraannuttamista on arvioitu ilmenevän 10–15 prosentissa avioeroista. Suomesta vastaavaa lukua ei tiedetä, koska vieraannuttamista on tutkittu Suomessa vasta vähän.
John ei esiinny jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden ja keskeneräisten oikeusprosessien vuoksi.
Seitsemän vuotta ja kuusi oikeuskäsittelyä
John muutti Suomeen töiden perässä vuosituhannen alkupuolella. Vuonna 2008 hän tapasi naisen, ja kolme vuotta myöhemmin pariskunnalle syntyi poika.
Avioliitto oli alusta alkaen myrskyisä, ja John kertoo havahtuneensa moniin asioihin vasta vuosia myöhemmin terapiassa.
– Suhteeseen liittyi fyysistä väkivaltaa, mutta en silloin heti edes ymmärtänyt sitä niin. Hän saattoi esimerkiksi heitellä esineitä kuten lautasia ja juomalaseja minua kohti niin, että lapsemme näki kaiken.
Keväällä 2016 nainen päätti yksipuolisesti hakea avioeroa. Aluksi erojärjestelyt sujuivat hyvässä yhteishengessä ja lapsen hoitojärjestelyt sovittiin vuoroviikoiksi. Pian raha-asioista tuli riitaa ja tilanne muuttui sotaisaksi.
Ensimmäisen erovuoden jouluna John halusi viedä pojan kotimaahansa Yhdysvaltoihin. Aluksi puoliso suostui tähän, mutta pikkuriidan jälkeen hän muutti mielensä ja yritti kaikin keinoin estää matkan.
Riitaan haettiin ratkaisua tuomioistuinsovittelussa.
– Väittelimme oikeudessa kahdeksan tuntia. Hän käytti kaikki mahdolliset keinot. Väitti, että aion varastaa poikani pysyvästi Amerikkaan, että poika pelkää isovanhempiaan, että olen loukkaava, huono isä, manipuloiva, kamala ihminen, John sanoo.
Tämän jälkeen asia sai epätyypillisen käänteen. Huoltajuuskiista ratkaistiin Johnin eduksi.
Amerikan-matka järjestyi, ja myöhemmin Johnista tuli lapsen ensisijainen huoltaja.
Ilmiö tunnistetaan, mutta sitä on vaikea poistaa
Sekä sosiaalityöntekijät että oikeuden tuomarit ovat tunnistaneet Johnin tapauksessa vieraannuttamisen piirteitä.
Miessakit ry:n vastaavan erotyöntekijän Kari Vilkon mukaan vielä joitain vuosia sitten vieraannuttamista ei tunnistettu läheskään riittävästi. Nykyisin tilanne on astetta parempi.
– Ammattilaiset pystyvät kyllä tunnistamaan, mistä on kyse, mutta se, mitä he voivat asialle tehdä, on vaikeampi kysymys.
Miessakit on miesten hyvinvointiin ja sukupuolten väliseen kunnioittavaan kumppanuuskulttuuriin pyrkivä yhdistys.
Äkkiseltään tarkasteltuna Johnin huoltajuuskiistan tilanne näyttää hyvältä: kiistaa on käsitelty moneen kertaan oikeudessa ja oikeus on määrännyt Johnin lapsensa ensisijaiseksi huoltajaksi.
Tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvä. Entisen puolison elämää on nimittäin mahdollista sotkea monin eri tavoin oikeuden päätöksestä huolimatta.
John kertoo esimerkin. Oikeuden päätöksen mukaan lapsen henkilöllisyysasiakirjat pitäisi säilyttää isän luona, mutta tätä ei käytännössä valvo kukaan.
Pojan Amerikan-passi on isän hallussa, mutta lapsella on myös kahden muun maan passit, joita John ei ole koskaan edes nähnyt.
Tästä aiheutui ongelmiin johtanut tilanne Sveitsissä, kun isä ja poika olivat palaamassa laskettelureissulta Suomeen. Rajavirkailijoilla nousi epäilyksiä, koska isällä oli erilaiset matkustusasiakirjat kuin pojalla.
Tilanne lopulta selvisi useiden puhelujen ja selitysten jälkeen, mutta alaikäinen poika seurasi koko tapahtumasarjaa vieressä.
Vieraannuttamisesta voi seurata lapselle pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia, kuten syyllisyyttä, masennusta ja kyvyttömyyttä luottaa kehenkään.
– Tämä on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka sovitun rajan yli voi astua juuri sen verran, että se hankaloittaa elämää niin paljon kuin mahdollista. Samalla lapsi kärsii, vaikka hän on täysin sivullinen, John sanoo.
Johnin oikeusprosessi on vielä kesken. Ex-puoliso on muuttanut ulkomaille ja pyrkii purkamaan huoltajuuspäätöksen, jotta saisi lapsen muuttamaan mukanaan.
Ongelma monisyinen, ratkaisumallit haussa
Psykologista osaamista ja lakipalveluja yhdistävän lakitoimiston Psyjuridican pääjuristin Jan-Olof Nyholmin mukaan huoltajuuskiistat, joihin liittyy vieraannuttamista, ovat oikeudellisesta näkökulmasta vaikeita.
Jos esimerkiksi lapsi itse sanoo, että hän ei halua mennä toisen vanhemman luo, tämä saattaa johtua siitä, että hänelle on uskoteltu, että siellä on huono olla. Kotona on voitu arvostella toista vanhempaa ja levittää tietoja, jotka eivät pidä paikkaansa.
Lapsi voi käyttäytyä näin, koska hän voi yrittää miellyttää sitä vanhempaa, jonka luona hänellä on turvallinen olo.
– Vaikka tällaisessa tilanteessa tunnistettaisiin, että vieraannuttamista on tapahtunut, ei ole helppoa sanoa, millainen päätös pitäisi tehdä. Tuomioistuin arvioi asiaa aina lapsen edun kannalta, Nyholm sanoo.
Hänen mukaansa oikeuden päätöksen lähtökohta ei voi olla, että rangaistaan toista vanhempaa, koska tämä on käyttäytynyt huonosti, ja pakotetaan lapsi sinne, minne tämä ei halua mennä.
Miessakit ry:n Kari Vilkon mukaan vieraannuttamiseen liittyviin ongelmiin on vaikea esittää yhtä kaiken kattavaa ratkaisua.
Miessakeissa on hahmoteltu kolmea eri asiakokonaisuutta, joilla tilannetta voitaisiin parantaa. Ne ovat pakollinen perheasioiden sovittelu erotilanteissa, perheasioihin erikoistunut tuomioistuin sekä huolellisemmin tehdyt olosuhdeselvitykset.
Psyjuridican Jan-Olof Nyholm on samaa mieltä siitä, että asiaan ei ole olemassa mitään yhtä yksittäistä ratkaisua.
– Käsite on vielä verrattain uusi ja haasteellinen. Tällaista on syytä pohtia laaja-alaisen asiantuntijatyöryhmän kesken.
Johnin kaltaiseen tilanteeseen, jossa toinen vanhempi jatkaa vieraannuttamista oikeuden päätöksestä huolimatta, Nyholm esittää konkreettisena ratkaisukeinona valvottuja tapaamisia.
Valvotussa tapaamisessa on läsnä ulkopuolinen valvoja, joka voi katkaista tapaamisen, jos vanhempi lipsuu sovituista säännöistä ja alkaa esimerkiksi kertoa valheellista tietoa toisesta vanhemmasta.
– On ihmisiä, jotka eivät ojennu mistään. Sille tämä yhteiskunta ei voi mitään. On varkaita, jotka jatkavat toimintaansa, vaikka säädettäisiin millaisia lakeja. Sitten on sellaisia, jotka oppivat virheestä. Ihan hyvin voitaisiin ajatella niin, että jos tällainen toiminta jatkuu, määrätään kuudeksi kuukaudeksi valvottuja tapaamisia ja toivotaan, että vanhempi herää, Nyholm sanoo.